Teknologian kehittyessä automatisaatio ja koneoppiminen ovat valtaamassa yhä enemmän alaa monilla eri toimialoilla. Kirjastot eivät ole tästä poikkeus, ja yksi kiinnostavimmista uusista teknologioista kirjastoalalla on ChatGPT (Generative Pre-trained Transformer), joka on tekoälyn muoto, joka kykenee tuottamaan luonnollisen kielen vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Tämä tekniikka tarjoaa kirjastoille useita mahdollisuuksia, ja tässä blogikirjoituksessa kerromme mistä ChatGPT:ssä oikein on kyse ja miten se voi hyödyttää kirjastoja.
Tässä on tulos, kun esitin tekoälylle pyynnön: kirjoita ChatGPT:ä käsittelevän blogikirjoituksen aloituskappale kirjastoalan blogiin. Kieltämättä aika vakuuttava suoritus. Koulumaailmaan ChatGPT on jo rantautunut aiheuttaen opettajille harmaita hiuksia, mutta milloin se rantautuu kunnolla kirjastomaailmaan ja mitä siitä seuraa?
ChatGPT:n toiminta perustuu todennäköisyyksille, jotka se laskee massiivisista, ennalta syötetyistä tekstimassoista. Sovellus kykenee tarkastelemaan, mitkä sanat esiintyvät kielessä usein yhdessä ja siten tuottamaan vuorovaikutteista tekstiä. Tekstidatan syöttö on kuitenkin lopetettu vuonna 2021, joten esimerkiksi Ukrainan sodasta sillä ei ole tietoa. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei ChatGPT pysty arvioimaan tiedon oikeellisuutta tai laatua vaan pelkästään sanojen tilastollista esiintymistä suhteessa toisiinsa.
Aikani tekstiä tuottavalla tekoälyllä leikittyäni joudun toteamaan, että se onnistuu pyynnöissäni yllättävän hyvin. Kysyn siltä muun muassa, miten siitä voisi hyötyä kirjastoalalla. ChatGPT ehdottaa, että tekstibottia voisi hyödyntää asiakaspalvelussa ja tiedonhaussa ja sitä kautta vapauttaa henkilöstöresursseja, mutta lisäksi sen avulla voisi kouluttautua lisää tai opetella kieliä. Kiireiselle kirjavinkkaajalle se voisi myös tarjota kohtuullisia vinkkipohjia tunnetuimmista teoksista tai väsyneelle virkailijalle ideoita somepostauksiin.
Lisäksi tekstibotti pystyy tuottamaan kaunokirjallisia tekstejä, vaikkei niillä vielä Nobelin palkintoa havitella. Tekoälyä voi pyytää kirjoittamaan esimerkiksi haikuja, dekkarin juonirunkoja tai henkilöhahmojen taustatarinoita. Kirjamaailmassa on kuitenkin ilmennyt jo kritiikkiä herättänyt ennakkotapaus tekoälyn kirjoittamasta ja kuvittamasta lasten kuvakirjasta, jossa ChatGPT on merkitty kirjan toiseksi kirjoittajaksi. Kuvittajana on puolestaan toinen kuvia generoiva tekoäly, Midjourney.
ChatGPT:n tuottamat tekstit asettuvat tekijyyden kannalta kyseenalaiseen valoon. Koska tekstibotti hyödyntää olemassa olevia tekstejä ja tietomassoja, se lainaa vapaasti elementtejä eri kirjoittajien teksteistä. On siis lähes mahdotonta jäljittää ne tekstilähteet, joita tekoäly hyödyntää omissa tuotoksissaan.
Voisiko kirjastoilla kohta olla hyllyriveittäin tekoälyn tuottamaa kirjallisuutta? Vaikka se pystyy tuottamaan ymmärrettävää kieltä, se ei tavoita kielen nyansseja ja tyylejä. Tekoälyn kirjoittamat kaunokirjalliset tekstit jäävät siis ilman sitä sielua, mikä tekee kirjallisuudesta erityistä. Todennäköisyyksille perustuva ohjelma laskee sitä, mikä on tyypillistä, eikä sitä, miten erottautua ja rikkoa kaavaa. Ja juuri siinä piilee kirjallisuuden hienoin ydin.
Tekoälyn rantautuminen kirjastomaailmaan voi tuntua arveluttavalta, mutta en näe aihetta huoleen, että se päihittäisi kirjaston työntekijät vaikkapa tiedonhaussa. Kirjastolaisten parviälyn voima pääsee oikeuksiinsa esimerkiksi Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa, jonka erityisyyden pisti merkille myös toimittaja Maria Mustaranta jutussaan Helsingin Sanomissa.
ChatGPT onkin parhaimmillaan ideoinnin tukena – se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sen olemassaolo ja toimintaperiaatteet on hyvä tiedostaa, sillä tekoälyn ymmärtäminen osana hyvää informaatiolukutaitoa on tärkeä työelämätaito, jonka merkitys tulee korostumaan tulevaisuudessa enenevissä määrin.
Leeni Relander
Kirjastovirkailija, Pedar Jalvi -kirjasto
Kirjava kirjasto 