Aloitettuani työt Ivalon pääkirjastossa viime lokakuussa olen pikkuhiljaa totuttautunut niin lapin talveen kuin kirjastotyöhönkin. Uudella paikkakunnalla eläminen sekä uudessa uudessa työssä toimiminen on vaatinut paljon uuden opettelua. Kuitenkin omasta mielestäni olen sujahtanut osaksi uutta työyhteisöä varsin helposti ja uusi työkin sujuu ilman suurempia haasteita. Tähän mennessä kirjastotyössä yksi lempiasioistani on ehdottomasti olleet satutunnit. Tämä jopa hieman yllätti, sillä aiempaa kokemusta lasten kanssa työskentelystä minulla ei juuri ole.
Pidämme pedagogisia satutunteja, joissa lapset osallistuvat tarinan kerrontaan ja heidän kanssaan pohditaan esimerkiksi sadun juonenkulkua. On mahtavaa nähdä kuinka innoissaan lapset osallistuvat satutunteihin ja kuinka kivaa heillä onkaan. Viimeisimmällä satutunnilla luimme satua tytöstä, joka lähtee metsäretkellä ja kohtaa siellä erilaisia metsäneläimiä. Taitaapa siellä muutama lumiukkokin valmistua.
Teimme rekvisiittaa, jonka avulla sadun kertomisen jälkeen käytiin lasten kanssa sadun juoni läpi uudelleen. Rekvisiitaksi satutunnille minä ja tunnin varsinainen tarinankertoja neuloimme pikkuruisia pipoja, sekä liimasimme valkoisista palloista lumiukkoja, sekä teimme pahvista kuvat, joissa sadun henkilöitä näkyy. Hyvä että kirjastotyö pitää käsityötaitojakin yllä. Lapset saivat sitten yhtenä satutunnin tehtävänä valita oman lumiukon ja sille sopivan pipon.
Kaikilla oli hauskaa ja lapset osallistuivat tosi reippaasti. On hyvä, että lapsia innostetaan lukemiseen ja kirjaston käyttöön jo varhaisessa vaiheessa. Toivon, että lapset saavat satutunneista iloa päiväänsä ja muistavat sadun vielä pitkään. Minä ainakin saan iloa ja voimia työpäiviin, sekä talven pimeyteen.
Kirjava kirjasto 