Kielikaveri Langon avulla

Lango on avattu maaliskuussa osoitteessa Lango.fi! Lango on kirjastojen kehittämä suomenkielinen sovellus, jolla kieltä harjoitteleva löytää keskustelukaverin. Leikkisästi voisi kuvailla Langon kielikaveritinderiksi. Lango on suunniteltu maahanmuuttajille avuksi suomen kielen opiskeluun ja kotoutumiseen. Sovelluksen avulla voi yhtä hyvin hakea kielikaveria vaikkapa saamen kielen keskusteluun.

Langoon kirjaudutaan Facebookin kautta, joten käyttäjä tarvitsee Facebook-tilin. Langoa voi käyttää puhelimella, tabletilla ja tietokoneella. Käyttäjän syöttämien tietojen perusteella Lango suosittelee kielikaveria. Sitten voidaan sopia tapaaminen vaikka kirjastoon tai Skypeneuvotteluun. Paikkakunta kannattaa kertoa esittelyssä, mikäli asuu muualla kuin pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa tai Oulussa.

Projektipäällikkö Irene Mäentie kävi tammikuussa Rovaniemen kaupunginkirjastossa esittelemässä Langoa sekä opastamassa sen käyttöä. Hänen Langoesittelynsä löytyy Prezistä. Irene on palannut projektin loputtua työhönsä kirjastoon, mutta työn ohella vastaa kysymyksiin. Myös Facebookissa on Langosivut. Julisteita ja Flyjereita saanee halutessaan vaikkapa laittamalla sähköpostia tai Facebookviestiä Irenelle. Niitä voi sitten printata haluamansa määrän.

Kannattaa rohkeasti kokeilla profiilin laittamista Langoon, niin on helpompi neuvoa asiakkaitakin.

Tarja Niemi
Rovaniemen kaupunginkirjasto

Advertisement

Rakkaudessa erottamattomat

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat,  Otava 2010

Vera ja István Adorján  tekevät kaksoisitsemurhan vuonna 1991. Istvan oli 81 vuotias, parantumattomasti sairas eikä halunnut  kuolla hitaasti sairauteensa. Vera oli täysin terve, kymmenen vuotta miestään nuorempi.  Vera  oli usein elämänsä aikana sanonut tappavansa itsensä jos Ivan kuolisi.

Juutalainen  Istvan oli kuin ihmeen kaupalla pelastunut keskitysleiriltä. Vera oli väärennettyjen papereiden avulla selvinnyt sota-ajan Unkarissa.  Myöhemmin he pakenivat Unkarista Tanskaan. Siellä he elivät keskiluokkaista elämää, Isvan hammaslääkärina, Vera kotiäitinä.

Heidän pojantyttärensä Johanna ryhtyy 16 vuotta isovanhempiensa kuoleman jälkeen tutkimaan arkistoja, haastattelemaan elossa olevia ystäviä ja sukulaisia saadakseen selville millaisia ihmisiä hänen isovanhempansa olivat. Mikä sai heidät suunnittelemaan ja toteuttamaan tekonsa. Vaikuttivatko isoisän kärsimykset keskitysleireillä hänen päätökseensä päättää itse elämänsä  silloin kuin itse on valmis kuolemaan. Oliko isoäidin teko rakkautta vai itsekkyyttä, kenties pelkoa? Miten maailman herttaisin mummo kykeni järjestämään yhteisen lopun puolisolleen ja itselleen.

Samalla Johanna miettii omaa identiteettiään. Isovanhemmat olivat Unkarin juutalaisia, hänen isänsä oli varttunut Tanskassa, Johannan äiti oli saksalainen. Hän itse asui Saksassa. Miten juutalaisuus vaikuttaa hänen  identiteettiinsä? Onko hän edes juutalainen? Vai onko joku tapa tyypillinen juuri unkarilaisille, vai sittenkin juutalaisille?

Kirjassa on fiktiivisesti kerrottu isovanhempien viimeinen päivä. Muutoin kirja perustuu tosiasioihin. Kirja toteaa asiat ja tapahtumat kiihkottomasti ja selkeästi.

Johanna Adorján on koonnut mielenkiintoisen  tarinan juutalaispariskunnasta joka päätti oman elämänsä vakaan pohdinnan tuloksena, itse valitsemanaan ajankohtana.