Vaarallista vallankäyttöä


Päästä meidät pelostaRuoho, Aila: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. 386 s. Nemo, 2013

Hengellinen väkivalta on ollut viimeaikoina esillä lehdissä, televisiossa ja radiossa. Parhaimmillaan uskonnot ja uskonnollisuus antavat ihmisille paljon hyviä ja rikkaita kokemuksia. Pahimmillaan epäterve hengellisyys aiheuttaa häpeää, pelkoa, syyllisyyttä ja raivoa. Kirjan tekijän lapsuuden perhe on kuulunut vanhoillislestadiolaisiin, hän sanoo kiinnostuksensa hengellisen väkivallan teemaan juontavan lapsuusajoilta. Kirjoittaja huomasi kuinka muissakin seurakunnissa ja hengellisissä yhteisöissä esiintyi pahoinvointia ja päätti selvittää asiaa.

Tekijä on koonnut aineiston haastattelemalla teosta varten 23 henkilöä erilaisista uskonnollisista yhteisöistä, hän on hyvin perehtynyt aiheeseensa. Haastattelut ovat karua ja puhuttelevaa luettavaa. Uskonnolliset yhteisöt määrittävät tarkkaan mitä niiden sisällä saa tehdä. Ihmiset kertovat mm. hengenvaarallisesta ja epäloogisesta opista verensiirroissa, syyllistämisestä, käännyttämisestä, yhteisöissä esiintyvistä lasten hyväksikäytöistä ja avioparien syyllistämisestä kauhukuvilla, jos he harkitsevatkaan ehkäisyä.

Järjestöjen sisältä on nyt noussut henkilöitä, jotka haluavat epäkohtia selvitettävän niin ettei niistä enää pääse ripittäytymällä. Teoksen kirjoittaja sanoo ”en halua etsiä syyllisiä, vaan tuoda asiat ja ilmiöt esille sellaisina kuin ne on koettu”. Teos on kirjoitettu selkeästi,  ymmärrettävästi ja hyvin kiinnostavasti.  Suosittelen.

Mainokset

Riparilla Lapissa


MetalliveljetHalme, Antti: Metalliveljet ristiretkellä

”Luonnon kauneus ja pohjoisen taika ovat tehneet jo moneen nuoreen lähtemättömän vaikutuksen. Vaellusrippikoulu on ennen kaikkea matka omaan itseen. Matka, joka kestää läpi elämän… Tervetuloa unohtumattomalle rippileirille Posiolle!”

Kaverusten hakemus bändiriparille ei tuottanut toivottua tulosta, sillä Kirkkonummen sijasta hyväksymiskirje tuli kaukaa ”jumalan selän takaa”, ja kreisibailausriparin sijaan metalliveljet päätyvät Lapin jängälle vaeltamaan.

Posion vaellusriparilla metalliveljistä tehdään miehiä samalla, kun he joutuvat pänttäämään katekismuksen opetukset kovaan kalloonsa. Tästä pitää huolen enkeleihin uskova Elina-pappi, jonka mielestä Villen pitäisi olla enemmän huolissaan sielunsa tilasta kuin tyttöjen kiinnostuksesta nihilistiseen egoonsa. Villeä eivät kysymykset tuonpuoleisesta hetkauta, hän aikoo elää tässä ja nyt ja mieluiten kipakan pohjoisentytön Hannan kainalossa. Mutta kohtalo, jokin korkeampi voima tai pelkkä sattuma puuttuu asioiden kulkuun. Villekin joutuu suurten kysymysten ääreen.

Erinäisten kommellusten, sattumusten ja sekoilujen ohella kai opittiinkin jotakin. Ainakin jotkut edes vähän enemmän omasta itsestään.  Sitä jäin ihmettelemään, että Lapin kesäyössä tarvitaan taskulamppua…

Seitsemän silmäniskua Pekka Simojoen elämässä


Kalle Vaismaa ja Pekka Simojoki:
Seitsemän silmäniskua
(Suomen Lähetysseura 2011)

Lauluntekijä Pekka Simojoki on kristillisen kulttuurin kehittäjä, joka on vaikuttanut vahvasti kirkon musiikkielämään. Suuri osa meistä on laulanut hänen laulujaan jossakin elämän vaiheessa. Ne ovat kaikuneet rippileireillä, joulujuhlissa ja monissa muissa hetkissä, elämän juhlissa ja arjessa.

Seitsemän silmäniskua on tarina Pekka Simojoen 50-vuotisesta matkasta. Hän on tehnyt kirjan yhdessä ystävänsä Kalle Vaismaan kanssa. Afrikassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt nuori mies löysi musiikin ja samalla tehtävän virkistää seurakunnallista elämää ja jumalanpalvelusta. Kirja on myös hyvä katsaus suomalaiseen lähetystyöhön Afrikassa.

Pekka Simojoki palasi perheensä kanssa ”juurilleen” Namibiaan vuonna 2007. Seitsemän silmäniskua –kirja on tuon matkan perua. Pekka koki reissun aikana Jumalan puhuttelevan häntä seitsemän kertaa eri tapahtumissa. Kirjan jokaisen luvun alussa on matkapäiväkirjan katkelmia, joissa hän kirjoittaa näistä Jumalan väliintuloista. Pekan koko elämästä on löydettävissä samanlainen kronologia kuin silmäniskujen sanomasta. Luvut perustuvat näihin silmäniskuihin. Kirjan esipuheen mukaan kutsu, aika, rohkeus ja tehtävä kuljettavat kohti unelmaa ja uudistusta. Kaiken taustalla on lupaus Jumalan huolenpidosta, johon jokainen saa luottaa. – Tänne saakka on tultu hänen voimassaan, huomispäivästä emme vielä tiedä Exitin laulun sanoin.

Minua kirja alkoi kiinnostaa sen jälkeen, kun tapasin Pekan maaliskuussa Tansaniassa Dar es Salaamissa. Yhteisellä Tasaus-matkalla myös laulettiin yhdessä, jopa suahilin kielelläkin. Pekalla soi jo silloin mielessä uusi laulu ”Päiväntasaajan tuolla puolen”. Lisää saamme vielä kuulla ja lukea.

Suosittelen kuunneltavaksi Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen lauluja ja virsiä.

Mervi M.