Kategoria(t): kirjavinkkaus, tietokirjallisuus

Luonnottomuuden uhrit


Marko Hamilo: Luonnollisesti hullu: evoluutio ja mielenterveys. Avain, Helsinki 2011.

Kirjan kansikuva kertoo olennaisen: hermot ovat riekaleina ja hiuspehko saa kyytiä. Homo sapiens, viisas ihminen, on tullut hulluksi!

Miksi? Löytyykö taustalta juoppo isä, ylihuolehtiva äiti vai narsisti naapuri?

Vakioselitysten sijaan Marko Hamilo etsii avaimia nykyihmisen pahoinvointiin lajimme kehityshistoriasta. Luonto eli evoluutio teki ihmisestä metsästäjä-keräilijän, lajin, jonka koti on savanneilla ja pienissä yhteisöissä.

Myöhempi kulttuurikehitys ei lajityypillisistä tarpeistamme ole piitannut. Hamilon mukaan tämä ristiriita selittää monia ongelmiamme. Evolutiivisesta näkökulmasta ei ole ihme, jos kroppamme kapinoi istumatyötä vastaan tai urbaani asfalttiviidakko ahdistaa.

Toisaalta aikamme terapiakulttuuri leimaa liian herkästi sairaudeksi myös ne mielen ilmiöt, jotka evoluution kannalta eivät sitä ole. Luultavasti esi-isämme vain kiittelivät ikiahdistujia, jotka hermostuksissaan havaitsivat ympäristön pienimmätkin risahdukset ja vaaran merkit.

Hamilon evoluutiopsykologinen pamfletti haastaa ajattelemaan, vaikka välillä kirjan tieteellisyysretoriikka ja spekulaatiot lyövät toisiaan korville niin että roikuu.

Kimmo Korteniemi

Lisää evoluutiopsykologiasta:

Gazzaniga, M.: Inhimillinen: ainutlaatuisuutemme tiede. Terra Cognita, 2009.

Ylikoski, P. & Kokkonen, T.: Evoluutio ja ihmisluonto. Gaudeamus, 2009.

Advertisement
Kategoria(t): kirjavinkkaus

Kirjastot verkossa 2010


Kirjaston hyllystä silmääni sattui mielenkiintoinen teos – ei houkuttelevan kansikuvansa, vaan puhuttelevan nimensä perusteella – Kirjasto 2010. Kuluneen parin vuoden aikana olemme työssämme puhuneet paljonkin tulevaisuudesta, kirjastojärjestelmien kehityksestä, luetteloinnin muutoksista, verkoista, Internetistä, sosiaalisesta mediasta, ja tietysti myös kirjoista. Mitä haasteita ympäristö meille kirjastona asettaa ja mitkä ovat mahdollisuutemme tulevaisuudessa? Onko kirjasto liian näkymätön tarttumaan asiakkaiden verkkoihin, vai jääkö sinne vain Facebook, del.icio.us ja Google?

kirjasto_2010Kirjastot 2010 on Kaisa Hypénin toimittama ja kirjoittajina on ollut kirjastoalan asiantuntijoita niin kirjallisuuden, lukijanäkökulman ja verkkojen alalta. Teos on syntynyt Suomen kirjastoseuran fiktioryhmän ideasta ja tarpeesta tarkastella millaisessa ympäristössä kirjastot jo parin kuukauden kuluttua alkavana pyöreiden lukujen vuonna toimivat. Kokoelman aloittaa Lapin maakuntakirjastossakin vuosia musiikkiosaston johtajana toiminut Pirjo Tuomi, joka artikkelissaan ”Pitäisikö kirjastossa tietää kirjoista” pohtii otsikon mukaista kysymystä sekä kirjallisuuden että kirjastoammattilaisille tehdyn tutkimuksen tulosten valossa. Pirjon artikkelista selviää myös millaisiin salapoliisin tehtäviin ja haastaviin kysymyksiin kirjastoammattilaiset päivittäin törmäävät. Mitä antaa asiakkaalle, joka haluaa kirjan ”joka ei kerro mistään”?

Innolla hotkaisten luin myös Kaisa Sinikaran, Mace Ojalan ja Jarmo Saartin artikkelit kirjastoverkkojen historiasta, yleisten kirjastojen roolista Internetissä ja asiakkaista verkkopalveluiden käyttäjinä ja tuottajina. Saarti pohti kirjastojen perinteistä sisällönkuvailua nykypäivän valossa. Olemme hyödyntäneet lähinnä luokitusta, asiasanoitusta ja lajityypitystä eli genrejä tavoitteena kehittää hyllyluokitusta ja kokoelmien löytyvyyttä. Mutta mitä asiakas haluaa? Useimmiten halutaan löytää tietyn aiheen mukaisia tai hyviä teoksia, joita haetaan verkosta ja paikannetaan kirjaston verkkopalvelusta.  Nykyiset yleisten kirjastojen palvelut ovat valitettavan ymmärtämättömiä käyttäjän useasti sumealle ja jäsentymättömälle tiedontarpeelle. Kaupalliset ja verkkoyhteisöjen sovellukset ovat tässä mielessä kirjastoja edellä, koska niihin on luotu mekanismit analysoimaan käyttäjien ostoslistoja, suosituslistoja, keskusteluja, omia asiasanoituksia sekä linkittämään teoksia kirjastojen palveluita laajemmin. Harry Potter-fanfiction-sivustolta lukijoiden kirjoittamien tarinoiden haku onnistuu genren, ajanjakson tai tarinatyypin, mutta myös ”kuka on kenenkin kanssa” -haun avulla. Elokuvaharrastajien keskustelupalstojen viesteistä alkaneessa IMDB eli Internet Movie Database -palvelussa on monia hakumahdollisuuksia, linkityksiä ja tietoa löytyy riittämiin. Suomessa Hämeenlinnan kirjasto on saanut testikäyttöön web 2.0 -ominaisuuksia hyödyntävän verkkokirjaston, Ruotsin puolella on jo pitempään ollut käytössä Minabibliotek.se. Mielenkiinnolla odotan, millaisia verkkopalveluita me Lapin kirjastossa tulemme tuottamaan.