Luokallani on meneillään TET, eli työelämään tutustuminen, ja olen viettänyt kuluneen viikon Rovaniemen pääkirjastossa, seuraten kaikenlaista toimintaa täällä. Kirjasto on tarjonnut jo näiden täällä olleeni muutaman päivän aikana runsaasti arvokkaita kokemuksia, sekä olen oppinut ammatista paljon uutta.
Kun alunperin hain TET-paikkaa kirjastosta, ei minulla ollut varsinaisesti minkäänlaisia odotuksia millaista se voisi olla. Ajattelin, että kunhan saisin paikan jostain, joka edes etäisesti kiinnostaa minua. Luenhan kirjoja aktiivisesti, ja olen pienestä pitäen viihtynyt kirjastoissa. Tuskin voin siis ainakaan menettää mitään, ajattelin.
Olen todella ujo, ja viikon lähestyessä minua rupesi jännittämään toden teolla, miten porukka kirjastossa suhtautuu minuun. Pian kuitenkin huomasin, että pelkoni oli täysin aiheetonta: henkilökunta otti minut hyvin avoimesti ja ystävällisesti vastaan, ja näkee, että heillä on ollut paljon porukkaa TETissä ennenkin. Sain hyvät ohjeet siihen, miten minun tulee toimia, eikä mikään jäänyt epäselväksi.
Tehtävät ovat olleet rentoja, eikä minulle ole missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisi jollain tavalla kiire. Kuka olisi arvannut, miten rentouttavaa, suorastaan terapeuttista, kirjojen hyllyttäminen tai viivakooditarrojen liimaaminen uusiin kirjoihin onkaan?
On ollut myös jännittävää seurata erilaisia kokouksia/opastuksia/luentoja kirjaston tiloissa.
Suosittelen TET-paikan hakemista kirjastosta lämpimästi toisille ikäisilleni, rauhallisista töistä kiinnostuneille. Se saattaa kuulostaa kyllästyttävältä ja tylsältä puuhalta, mutta voin luvata, että se ei sitä ole (ollut ainakaan itselleni). Tekemistä riittää koko ajan. Plussaa on myöskin hyötyliikunta, jota saa kun hyllyttää kirjoja tuntikaupalla ravaten hyllyltä toiselle. Tosi terveellistä!
Olen kiitollinen Rovaniemen pääkirjastolle heidän minulle antamastaan mahdollisuudesta tutustua kirjaston toimintaan 🙂 viikko on mennyt nopeasti, ja minulla on ollut huippukivaa.
Ja jos loppuun pitäisi lisätä vielä jokin kirjavinkkaus, olen viime aikoina lukenut J.S. Meresmaan Ursiini-trilogian kaksi ensimmäistä osaa (Naakkamestari, Hämäränsäteet) ja ne ovat olleet lyhyitä (n. 150 sivua), nopeita sekä koukuttavia lukea jatkuvien kummallisten juonenkäänteiden ja cliffhangereiden takia. Pitää vielä lukea sarjan kolmas osa, mutta luulisi senkin olevan hyvä. Kannatan lukemaan, mikäli on kiinnostunut nuorten fantasiaromaaneista.
Julia, TET-harjoittelija / Rovaniemen kaupunginkirjasto