Kategoria(t): kirjastotyö, Yleistä

Älkää nyt ainakaan mua kuvatko


Kemin kaupunginteatteri on lähtenyt poikkeuksellisissa olosuhteissa kehittämään uusia toimintatapoja. Yksi keino lapsiyleisön tavoittamiseksi on viime keväänä yhteistyössä kirjaston kanssa toteutettu Satupankki. Sen viisi suoraa verkkolähetystä myös tallennettiin Youtubeen myöhempää käyttöä varten. Kirjastolta niihin osallistui yksi kerrallaan kaikkiaan neljä henkeä.

En ole ns. teatteri-ihmisiä. Vältän mieluusti esiintymistä ja suhteeni kameraan varsinkin työkäytössä on synkän torjuva. Kutsun tullessa suhtauduinkin siihen työtehtävänä, jonka hoidan pois alta mahdollisimman vähin henkisin vaurioin. Paljon hehkutetussa ”mukavuusalueen ulkopuolelle astumisessa” en sen kohdalle osuessa kykene välttämättä näkemään mitään hohdokasta.

Homma osoittautui kuitenkin yllättävän kiinnostavaksi eikä ollenkaan tuskalliseksi. Kirjaston osuus oli käsikirjoitettu kohdaltani aika lailla valmiiksi, joten kovin luovaksi ei tarvinnut heittäytyä. Mainostin teemaan jonkinmoisella aasinsillalla liitettävissä olevia kirjoja ja teatterilaiset esiintyivät suurimman osan lähetyksen kestoajasta.

Puolen tunnin lähetykseen vaadittiin maallikon näkökulmasta yllättävän paljon valmistelevaa työtä. Itsekin kävin muutaman minuutin rooliani varten teatterilla kaksi kertaa ennen lähetystä. Kokemuksena tämä nopea pistäytyminen vieraaseen maailmaan oli positiivinen ja vastaanotto siellä lämminhenkinen. Kiitokset teatterille! Tämä alkoikin kiinnostaa siinä määrin, että katsoin työkavereiden osuudet läpi. Kaikista Satupankin roolihahmoista eniten nauruhermojani kutitteli vähäisellä puvustuksella toteutettu, mutta hyvin ilmeikäs susi.

Satupankin lähetykset ovat katsottavissa osoitteessa https://tinyurl.com/k99vnc6a

Samu Stenberg ja Kimmo Hirvenmäki susisatua esittämässä
Pikkuisen jännää susimeininkiä esittävät Samu Stenberg ja Kimmo Hirvenmäki

Kategoria(t): tietokirjallisuus

Impyet


Hanna Suutela: Impyet : näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palveluksessa (2005)

Hanna Suutela: Impyet

Teatterin tehtävä on vahvistaa tai purkaa yleisön näkemyksiä itsestään ja maailmasta.” Hanna Suutelan kirja käsittelee naisnäyttelijöiden osuutta suomenkielisen näyttämötaiteen ja draamakirjallisuuden edistämisessä. Erityisesti Suomalaisen teatterin perustamisella 1872 haluttiin levittää suomalaisuuden asiaa. 1800-luku oli Euroopassa suurten diivojen aikakausi, josta myös Suomi sai osansa. Ida Aalbergin ja Kaarola Avellanin esityksiä näyttämöllä seurattiin lumoutuneina, ja myös heidän yksityiselämänsä kiinnosti sekä Ida Aalbergin kansainvälinen menestys. Näyttelijättäret loivat kuvaa suomalaisuudesta, mutta olivat myös suomalaisuuden ikoneja.

Näyttelijättärien oman elämän kannalta työ teatterissa merkitsi murtautumista ahtaista sukupuolirooleista vapaampaan suuntaan, myös taloudellisesti. Tosin vaadittua kauneutta kesti aikansa, joten oli tärkeää olla esillä sen parhaimman ajan. Hanna Suutelan kirjasta välittyy ajan kuva kirjeiden kautta, ja välillä lukiessa miettii, onko paljonkaan muuttunut? Ehkä teatteri ei ole nyt se paikka, jossa julkisuus ja sen vaatimukset tulevat eniten esille.

Saatavuus

Muuta teatterista kertovaa:
Eila Roine: näyttelijä ja elämänkaari
Matti Ranin: Käsi otsalla
Harha on totta
(lavastustaiteesta)
Hytti: Teatterituottajan opas

Seija Ålander