Kategoria(t): Tapahtumat

Simon kirjasto muuttui kammottavan hirvittäväksi Mörkökirjastoksi


Päätimme jo keväällä, että järjestämme kirjaston tiloissa syksyllä jonkin kivan tapahtuman lapsille ja tottahan toki ensimmäinen mieleen tullut idea oli Halloween tapahtuma. Toivoimme järjestävämme tapahtuman yhdessä muiden kunnan alueella toimivien lasten ja nuorten parissa työtä tekevien osapuolten kanssa. Siksipä Mörkökirjasto järjestettiinkin yhdessä Simon kunnan nuorisotoimen ja Simon 4h-järjestön kanssa. Viime hetkellä apukäsiä löysimme myös paikallisista MLL:n vapaaehtoisista.

Tapahtumasuunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin syyskuussa yhteistyötahojen kanssa. Tavoitteenamme oli järjestää kirjastossa toimintaa alakouluikäisille ja sitä nuoremmille Halloween henkeen, mutta halusimme lyödä tapahtumalle myös oman leimamme. Siksipä emme järjestäneet Halloweenjuhlia, vaan nimesimme tapahtumamme Mörkökirjastoksi. Keräsimme ideoita Mörkökirjastoon paljon netin uumenista ja erityisesti Pinterestistä, mutta myös sovelsimme itse paljon. Mörkökirjastoon tuli erilaisia askarteluja, pari pientä tehtävää, slimepaja, kasvomaalausta ja pelottavaakin pelottavampi kauhukäytävä. Kirjaston päätimme pitää auki 9-21 välisen ajan, mikä tiesi siis kuutta ylimääräistä aukiolotuntia. Mörkökirjasto puolestaan avasi ovensa klo 13 ja jatkui kirjaston sulkemiseen asti.

Halusimme, että lapsille jäisi hommasta hyvä maku ja siksipä kirjastoon perustettiin yhden illan ajaksi Kummituskahvila BÖÖ, jossa tarjoiltiin hämähäkki-muffineja, muumio-keksejä, kammokarkkia, iljettävää vihreää mehua, jonka lapset saivat nauttia madoilla tai ilman sekä kummitussipsejä. Kummituskahvila BÖÖ:n antimet olivat lapsille ilmaisia.

Tapahtuma taisi olla aikamoinen hitti. Lapsia alkoi hiipiä paikalle jo ennen klo 13, kun valmistelut olivat vasta kesken. Jo puoli tuntia tapahtuman alusta oli Mörkökirjastossa täysi kuhina päällä: paikalle tuli yhdellä rytinällä noin 40 lasta!  Erityisen suureen suosioon nousi jo alusta lähtien (yllätys yllätys) slime-paja, jonne kulkeva jono tukki pian kirjaston käytävät. Noh, onneksi Mörkökirjastossa oli paljon muutakin tehtävää, ja osa jonottajista uskalsi lähteä paikaltaan askartelemaan tai etsimään kirjastoon piilotettuja haamuja, kissoja ja lepakoita. 

Ihan ongelmitta ei päivästä selvitty, kun Kummituskahvila BÖÖ:n avajaiset viivästyivät kiireiden vuoksi ja askartelupisteiden pystytyskin jäi aluksi hieman puolitiehen. Myös kauhukäytävä pysyi vähemmän kauhistuttavana, kun käytävän valot paloivat kirkkaana vielä 1,5 tuntia Mörkökirjaston avaamisen jälkeen. Vihdoin, kun käytävä pimeni, pääsivät lapset kokeilemaan omaa rohkeuttaan kauhukäytävän uumeniin. Ja olihan se pelottavaa…

Suuren suosion vuoksi alkoi erityisesti Kummituskahvila BÖÖ:n ja slime-pajan tarvikkeet hälvetä. Onneksi kaupasta sai kaikkea lisää ja yksikään lapsi ei jäänyt ilman herkkuja ja ällölöllölimaa. Kaiken kaikkiaan muffineja jaettiin yli 70 kappaletta, sipsejä meni 9 pussia ja karkkeja niin tolkuton määrä, että perässä ei pysytty ja mehuakin useampi litra. Slime-pajassa sekoitettiin miltei 20 pakettia perunajauhoja, samanmoinen määrä shampoota, useampia pulloja elintarvikevärejä ja uskomaton kasa glitterijauhetta. 

Tapahtumaan osallistui kaiken kaikkiaan noin 140 henkilöä. Meillä oli ihan hurjan ihanan kamala Mörkökirjasto! 

 

 

 

Kategoria(t): Yleistä

Survivor: Library


Monikohan kirjastoalan koulutuksen saanut ammattilainen osasi ennustaa pääsevänsä vielä jonain päivänä leikkimään pimeäpiilosta pilkkopimeässä kirjastossa yön pikkutunneilla innosta kiljuvan lapsiryhmän kanssa Yökirjaston merkeissä? Tai moniko osasi kuvitella ne kiireettömät, aidosti läsnäolevan kohtaamisen hetket teekupposen ääressä kotipalveluasiakkaan luona kirjoista ja kuulumisista keskustellen? Tai että joutuu kirjaston tapahtumaa varten selvittelemään netin syövereistä mitä myrkyttömiä tarvikkeita omatekoinen slime vaatiikaan? Tätäkin kaikkea kirjastotyö voi tänä päivänä olla, niiden “oikeiden” töiden lisäksi. Alaa vasta opiskelevat joutuvat taatusti kohtaamaan urallaan sellaisia haasteita ja tilanteita, joihin koulutus ei heitä valmenna. Ehkä on aika heittää romukoppaan suuren yleisön käsitys kirjastotyöstä: siisti sisätyö kirjojen keskellä, jonka tärkein tavoite tuntuu olevan rauhan ja hiljaisuuden vaaliminen tuikeiden katseiden ja Sshh!-suhahdusten voimalla. Todellisuus on onneksi tarua paljon ihmeellisempää ja vaatii työntekijältä venymistä ja sopivan määrä luovaa hulluutta – sekä saa kaipaamaan lisätunteja työpäivään.

Monesti kuulee kysyttävän ihmettelevään sävyyn, että miksi kirjaston henkilökunta tulee töihin niin aikaisin aamulla, kun yleensä kirjastot aukaisevat ovensa asiakkaille vasta puolenpäivän tienoilla. Moni mieltää kirjaston toiminnaksi vain näkyvän asiakaspalvelutyön eikä osaa ottaa huomioon sitä kaikkea näkymätöntä työtä, mitä kirjaston toiminnan pyörittäminen vaatii. Lainaus- ja palautusautomaatit ovat tulleet kirjastoihin jäädäkseen, ja hyvä niin. Ne ovat vapauttaneet koulutetun työvoiman tekemään asiantuntijatyötä lukemisen ilosanoman levittämiseksi ja ponnistelemaan eri tavoin tuoreen kirjastolain vaatimusten täyttämiseksi. Kirjastoammattilainen ei pääse helpolla vain asiakaspalvelutiskin takana istumalla, vaan hän todella saa heittäytyä koko sydämellään ja innollaan tämän ammatin uusiin ulottuvuuksiin. Aktiivinen hakeutuvuus ja kasvanut tapahtumatuotanto ovat alkaneet tuoda perustyöhömme uudenlaista sähäkkää säpinää.

Lapin kirjastoissa järjestetään monipuolisesti erilaista toimintaa eri käyttäjä- ja ikäryhmiä ajatellen. Yksikään tapahtuma ei kuitenkaan järjesty ja toteudu itsekseen. Yksinkertaiseltakin kuulostava tapahtumakonsepti vaatii tuntien työn ideointeineen, järjestelyineen, hankintoineen, aikataulutuksineen ja työnjakoineen, tiedottamista unohtamatta. Lapissa on paljon pieniä, muutaman henkilötyövuoden voimin pyöritettäviä kirjastoja, joille esim. erilaisten lukemaan innostavien tapahtumien järjestäminen kaiken muun perustyön lisäksi voi olla aikamoinen voimainponnistus. Se vaatii töiden jatkuvaa priorisointia, yhteen hiileen puhaltamista työyhteisöltä, ja työntekijöiltä venymistä ja heittäytymistä, joskus omille epämukavuusalueillekin.

Totuus kulissien takaa on, että nämä kaksi vaatimusta – perustyön hoitaminen ja aktiivinen tapahtumatuotanto – eivät välttämättä yhdisty työpäivän aikana kivuttomasti. Työviikot voivat pahimmillaan olla kaoottisia ja hektisiä, ja muistettavaa ja järjesteltävää on kaikilla paljon. Kalenterista ja muistilappusista onkin tullut korvaamattomia apuvälineitä. Työpäivä on toisinaan aikamoista sirkusta, jonka hektisyys purkautuu hervottomaan nauruun taukohuoneen sohvalla tai väsymyksen huokaisuihin raporttien ja ideariihien parissa. Työn pirstaleisuus on kasvanut, ja lukemattomat oman flow-tilan rikkovat keskeytykset ovat arkipäivää kirjastoissakin.

Lapin kirjastojen henkilökunta osallistui vasta tarpeelliseen ajanhallinnan ja työn tuunaamisen koulutukseen, jossa lähdettiin hakemaan itselleen sopivia työkaluja arkisen työkaaoksen ja vaikkapa niiden keskeytysten parempaan hallitsemiseen. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että oli hyödyllistä pysähtyä tarkastelemaan omia työtapojaan ja siten tunnistaa työstään sellaisia asioita, joihin voi itse vaikuttaa, ja sitä kautta parantaa työhyvinvointiaan. Arjen hektisessä pyörityksessä nämä ovat tärkeitä asioita ottaa huomioon, jotta emme uuvu monipuolistuneen työmme keskellä ja tekemättömien töiden alle. Vaikka työstään pitää yli kaiken, ja työn imua on testienkin mukaan ihan riittävästi, ne eivät ehkäise ja suojele työuupumukselta. Omasta jaksamisesta on muistettava pitää huolta.

Vaikka arki on suurimman osan ajasta erittäin aikataulutettua kalenterimerkintöineen, ja jatkuviin keskeytyksiin on vain opittava suhtautumaan lempeästi ärsyyntymisen sijasta, ei kukaan meistä taitaisi vaihtaa päivääkään pois. Ei edes niitä, jolloin kirjastojärjestelmä syö niteesi ja kausijulkaisusi, tulostin sylttää tarrapohjasi, opettaja tuo luokkansa käynnille yks kaks yllättäen kesken ruokataukosi, ja löydät itsesi varaston hämäristä syövereistä etsimästä neulaa heinäsuovasta. Asiakkaana suhtaudu siis lempeästi, jos joku kerta kirjaston asiakaspalvelija ei muistakaan Tuntemattoman sotilaan kirjoittajaa saati omaa nimeään takeltelematta. Hänellä on saattanut olla “hieman” kiire ja jotain “pientä” on työn alla mielessä muhimassa. Mutta kaiken kiireenkin keskellä punaisena lankana meillä kaikilla on aito halu tehdä kirjastotyötä täydestä sydämestämme.

~ Arkisen aherruksen ja välillä juhlankin puitteissa tekstin laati Kati Oinas, Tervolan kirjastotoimenjohtaja.