”Et kuitenkaan usko…”


et kuitenkaan uskoVille Haapasalo ” Et kuitenkaan usko…” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Kauko Röyhkä – Juha Metso

Kauko: Miten sä pärjäsit, jos sut aina ryöstettiin?

Ville: En mä tarvinnut paljon rahaa. Silloin kaikki oli kortilla, ei ollut mitään ostettavaa, ei voinut tuhlata mihinkään.

Ville Haapasalo on ehkä oman aikakautemme tunnetuin suomalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan koko Venäjällä ja arvonnousu näkyy siinäkin  että häntä teititellään joka paikassa. Suosion alkusysäys oli elokuva Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia, jota kuulemma näytetään Venäjällä televisiossa aina kun maa on jotenkin kriisissä.

Kauko Röyhkä ja Juha Metso ovat tehneet aiemmin Venäjältä jo kaksi kuvakirjaa. Tässä teoksessa kerrotaan Villen alkuvuosista murtuvan Neuvostoliiton ja nousevan Venäjän Leningradissa ja Pietarissa. Kirjassa kerrotaan myös uran alkuvuosista ja suhteesta kotimaahan.

Miltä tuntui aloittaa kallis näyttelijäkoulutus kielitaidottomana uudessa kulttuurissa? Miten vaikeaa oli sinnitellä vuosikausia tilapäisasunnoissa ja mielen rikkovassa opetuksessa. Ja miten Ville selviytyi voittajana  maassa, jossa kaikki on ostettavissa, jos sellaiseen on varaa.

Kirja oli mukavaa luettavaa kiehtovasta naapuristamme ja heidän kulttuuristaan.

Nyt kannattaa myös seurata Ville Haapasalon retkeä 30 päivää Jäämeren rannalla.

Muuta luettavaa:

Tarinallinen tietokirja ihmiskehon asukkaista


Valmu, Leena: Filius ja elinkaikkeuden arvoitusfilius
kuv. Rantanen, Lasse
WSOY 2013.

Filius on pieni verisolupoika, joka asuu Suursuoni yhdeksässätoista tätinsä kanssa. Filiuksen vanhempien on sanottu kuolleen hänen ollessaan vasta vauva. Hän on reipas nuori verisolun alku, joka rakastaa yli kaiken Pespilan pelaamista. Olipa Filius harkinnut Pespila-ammattilaisen uraakin, sillä hänestä tuntui, ettei hän muutakaan osannut kunnolla tehdä. Kavereilla oli asiat toisin. Paras ystävä Ferox treenasi jo pienestä pitäen hapen kuljetusta ja ihastuttava valkosolutyttö Alba tulisi taistelemaan bakteerihyökkäyksiä vastaan.

Eräänä päivänä kotimatkalla Filius joutuu odottamatta valtavan imun vaikutuspiiriin, jonka seurauksena hänen elämänsä mullistuu täysin. Hän joutuu muovipussilla täysin vieraaseen paikkaan, jossa verisuonisto ammottaa tyhjyyttään. Alkaa tutustumismatka, jonka aikana Filius vaeltaa läpi uuden elinkaikkeutensa. Matkalla hän kohtaa mitä erilaisimpia tyyppejä – eikä aina niin miellyttäviäkään. Vastenmielisin lienee Ebra Purgash, maksasolu, joka asuikin haisevalla kaatopaikalla.

Filiuksen tie vie lopulta vanhan ja viisaan veren kantasolun luo. Tämä arvokas Mater Maximus kertoo vihdoinkin pienelle Fililus Sangukselle, miksi hänet on tähän vieraaseen elinkaikkeuteen siirretty ja mikä on hänen elämäntehtävänsä.

Tämä on mukava tarinallinen tietokirja ihmiskehon asukkaista. Tarinassa kuljetaan ihmisen elimistön eri osissa ja tarvittaessa virusposti kulkee myös elimistöstä toiseen. Jokaisen luvun lopusta löytyy erillinen tietocapsulus, josta selviää mitä kaikkea ihmisen sisältä löytyykään ja minkälaisia asioita eri elimissä tapahtuu. Kuvituksen avulla ihmiskehon sisäiseen tunnelmaan kyllä pääsee vähemmälläkin mielikuvituksella varustettu henkilö.

Johanna Anetjärvi Rovaniemen kirjastoautosta

Hassunkurinen kissa ja muita arkisatuja


Sari Peltoniemi : Gattonautti ja muita arkisatuja (Tammi 2012) Gattonautti

Jäätyneen joen rantaan rantautuu kissa , ei mikään peruskissa, vaan veden varassa liikkuva hullunkurinen kissa. Ranta-Telle asuttaa itsensä Jaakon luo ja tekee sinne pesän. Kissa kertoilee Jaakolle vallan mahdottomia tarinoita maailman eri kolkista. Jaakko tahtoisi koulussa ylpeänä esitellä hänen oudon kaverinsa, mutta kissa ei hetkauta tassuaan tuollaiselle idealle. Nukkuminen on paljon lokoisampaa. Kotiin päästyään kissa on kadonnut, Jaakko ihmettelee minne Ranta-Telle on kadonnut. Kissa on jättänyt salaperäiset merkkinsä viestiksi, Jaakkokin pääsisi Gattonautiksi.

Tätä ovat Gattonautin tarinat hurjimmillaan, kirjasta löytyy myös ihan arkipäiväistä tarinaa lasten mietteistä, niissä kaikissa ei ole kysymys satukuvitelmista tai ajatuksista vaan ihan arkipäivän tapahtumista. Eräässä tarinassa Matti ei voi millään nähdä tähdenlentoja,vaikka muut hänen kaverinsa näkevät, mutta Matti näkee karvamatoja todella hyvin. Tarina opettaa, että Matille on hankittu vääränlaiset silmälasit. Toinen mieleenpainuva tarina kertoo Viljasta, joka löytää hautausmaalta aikoja sitten kuolleen Anna-tytön haudan ja rupeaa huolehtimaan siitä. Tarina opettaa lasta kohtaamaan hienovaraisesti kuoleman ja sen, että myös lapsi voi kuolla, se on ajatuksia herättävän hauras kuvaus hankalasta aiheesta.

Arkisadut ovat koukuttavia ja niitä lukee mielellään, teksteihin on saatu tarttumapintaa joka pitää juonenkulun sopivasti jännityksessä. Sari Peltoniemen kymmenen arkisatua on rakennettu pienten ihmisten iloista ja suruista, tähtihetkistä ja mietteistä. Arjen askarruttava lumous välittyy hienosti Liisa Kallion kekseliäästä kuvituksesta.

V.A. Maunu