Mistä syntyivät kerran Ivalojoki ja Inarinjärvi?


Leena Laulajainen: Hopeasarvinen poro - Satuja Lapista

Leena Laulajainen: Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista

Avvil on kuin kuka tahansa nuori lapinnainen, joka liekuttaa komsiossa pientä tytärtään Aanaaria. Avvilin mies Aslak ei jouda lasta kaitsemaan, joten Avvilin on otettava tytär komsioineen mukaan niin marjametsälle kuin kenkäheinien hakuunkin. Eräänä päivänä käy niin, että maahinen vie kiven päälle jätetyn komsion ja sen mukana Aanaarin eivätkä Avvil ja Aslak löydä tytärtään mistään. He pyytävät jopa Taivaanjängän herraa apuun, jotta saisivat tyttärensä takaisin. Kuluu kuitenkin kaksitoista vuotta ennen kuin he tapaavat Aanaarin uudelleen. Jälleennäkeminen on aivan toisenlainen kuin voisi kuvitella ja Avvilin ja Aslakin on aika lunastaa Taivaanjängän herralle tekemänsä lupaukset.

Leena Laulajaisen satukokoelma Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista vie lukijansa keskelle tuntureita ja taivaantulia, järvien välkettä ja yötöntä yötä. Avvil ja Aanaar on yksi kahdestakymmenestä aiemmin eri julkaisuissa ilmestyneestä Lappi-aiheisesta sadusta, jotka on nyt koottu yhteen lumoavaksi kokonaisuudeksi. Virpi Pennan voimakassävyinen ja tunteikas kuvitus tukee saduista kumpuavaa taikaa.

Matkakertomuksia Hyvien Unien Maasta


Juhani, Unikko Ritva , Tytti ja Pikkuveli

Juhani, Unikko , Tytti, Riitta ja Pikkuveli

Marjatta Kurenniemi: Unikon satuja,  2. p. 2005, WSOY

Pari vuotta sitten lapsenlapseni tulivat kesälomalle mummilaan mukanaan kirja jota he halusivat mummin lukevan heille ääneen. Äitinsä oli sen heille pitkän automatkan aikana jo ainakin kertaalleen lukenut.

Kirja oli Marjatta Kurenniemen, tunnetun lastenkirjailijan, mummille ennestään tuntematon Unikon satuja. Kirjaa luettiin sekä kokonaan läpi että jonkun lapsen toivoman yksittäisen luvun kohdalta.

Kirja kertoo neljästä sisaruksesta, Juhanista, Riitasta, Tytistä sekä Pikkuveljestä. He kuulevat eräänä  iltana koputuksen makuuhuoneensa ikkunasta.  Sieltä kurkistelee Nukku-Matin nuorin sisar Unikko. Hän kertoo välillä auttavansa kiireistä Nukku-Mattia. Unikko kutsuu lapset leikkitovereikseen Hyvien Unien Maahan.

Ensimmäisen vierailun  aikana Hyvien Unien Maahan lapset huomaavat hiekan olevan sokeria. Joki saa alkunsa Maitojärvestä , sen rantamilta maitoon sekoittuu sokeria ja suklaasavialueelta suklaata, tietenkin joki on sitten Kaakaojoki. Karkit kasvoivat  puissa. Mikä paratiisi, varsinkin kertomuksessa joka on kirjoitettu  v. 1947, järjetön makean määrä teki  lapsiin ehkä suuremman vaikutuksen kuin nykyajan lapsille jotka saavat makeaa mahan täydeltä halutessaan.

On olemassa myös Pahojen Unien Maa, jossa kaikki on päinvastoin kuin Hyvien Unien Maassa.  Sinnekin eräs lapsi joutuu huonon päivän jälkeen. Kun päivällä on ollut tuhma ja riitainen eikä ole tehnyt sovintoa illallakaan, uni on huonoa. Vasta sängystä putoaminen ja äidin lohdutus saavat pojan nukahtamaan hyvään uneen.

Unikko vie lapset ajelulle Linnunradalle ja tällä matkalla  he tutustuvat  avaruuteen, tähtiin ja planeettoihin.  Unikon opetus tässä tarinassa on se, että ihmisen velvollisuus on tulla hyväksi  ihmiskunnan jäseneksi sekä säilyttää lapsenmielisyys aikuisenakin. Kasvimaalla he saavat tietää miten siemenet itävät ja rikkaruohot riitelevät hyvien kasvien kanssa ja uhoavat niille. Rikkaruohot ovat pohjimmiltaan suuria raukkoja eivätkä pelänneet muuta kuin ihmistä.

Leikkikalumaassa Juhani, Riitta, Tytti sekä Pikkuveli tapaavat hylättyjä ja rikkimenneitä leluja jotka ovat muuttuneet ihan ehyiksi. Riitan Liisa-nuken äiti ei meinaa ensin tunnistaa tytärtään kuin äänestä , sillä Liisan pää on vaihdettu jo kaksi kertaa. Liisa itse on tyytyväinen koska nyt hänellä on oikeat hiukset eikä vain maalatut kuten aiemmin. Nykylapselle on ehkä syytä kertoa millaisia nuket olivat ennenvanhaan. Liisalle käy kyllä myöhemmin vielä huonommin, koira repii hänet kappaleiski, mutta ei hätää ,Liisa muuttaa pysyvästi Leikkikalumaahan ja lapset pääsevät Unikon matkassa  Liisan ja merimiesnuken häävieraiksi.

Tarinat ovat hieman vanhanaikaisia ja niihin liittyy opetus tai neuvo siitä miten meidän tulisi elää ja kohdella muita. Opetukset ovat mielestäni niin hienovaraisia etteivät ne ärsytä lukijaa liialla osoittelulla ja paasauksella.  Kieli on hauskaa ja eloisaa, tarinat ovat hyväntuulisia.Kirja sopii hyvin  ääneen luettavaksi. Christel Rönnsin  toisen painoksen kuvitus on  tuo kirjan mukavasti  nykyaikaan .

Tarinallinen tietokirja ihmiskehon asukkaista


Valmu, Leena: Filius ja elinkaikkeuden arvoitusfilius
kuv. Rantanen, Lasse
WSOY 2013.

Filius on pieni verisolupoika, joka asuu Suursuoni yhdeksässätoista tätinsä kanssa. Filiuksen vanhempien on sanottu kuolleen hänen ollessaan vasta vauva. Hän on reipas nuori verisolun alku, joka rakastaa yli kaiken Pespilan pelaamista. Olipa Filius harkinnut Pespila-ammattilaisen uraakin, sillä hänestä tuntui, ettei hän muutakaan osannut kunnolla tehdä. Kavereilla oli asiat toisin. Paras ystävä Ferox treenasi jo pienestä pitäen hapen kuljetusta ja ihastuttava valkosolutyttö Alba tulisi taistelemaan bakteerihyökkäyksiä vastaan.

Eräänä päivänä kotimatkalla Filius joutuu odottamatta valtavan imun vaikutuspiiriin, jonka seurauksena hänen elämänsä mullistuu täysin. Hän joutuu muovipussilla täysin vieraaseen paikkaan, jossa verisuonisto ammottaa tyhjyyttään. Alkaa tutustumismatka, jonka aikana Filius vaeltaa läpi uuden elinkaikkeutensa. Matkalla hän kohtaa mitä erilaisimpia tyyppejä – eikä aina niin miellyttäviäkään. Vastenmielisin lienee Ebra Purgash, maksasolu, joka asuikin haisevalla kaatopaikalla.

Filiuksen tie vie lopulta vanhan ja viisaan veren kantasolun luo. Tämä arvokas Mater Maximus kertoo vihdoinkin pienelle Fililus Sangukselle, miksi hänet on tähän vieraaseen elinkaikkeuteen siirretty ja mikä on hänen elämäntehtävänsä.

Tämä on mukava tarinallinen tietokirja ihmiskehon asukkaista. Tarinassa kuljetaan ihmisen elimistön eri osissa ja tarvittaessa virusposti kulkee myös elimistöstä toiseen. Jokaisen luvun lopusta löytyy erillinen tietocapsulus, josta selviää mitä kaikkea ihmisen sisältä löytyykään ja minkälaisia asioita eri elimissä tapahtuu. Kuvituksen avulla ihmiskehon sisäiseen tunnelmaan kyllä pääsee vähemmälläkin mielikuvituksella varustettu henkilö.

Johanna Anetjärvi Rovaniemen kirjastoautosta