Leena Laulajaisen satukokoelma Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista vie lukijansa keskelle tuntureita ja taivaantulia, järvien välkettä ja yötöntä yötä. Avvil ja Aanaar on yksi kahdestakymmenestä aiemmin eri julkaisuissa ilmestyneestä Lappi-aiheisesta sadusta, jotka on nyt koottu yhteen lumoavaksi kokonaisuudeksi. Virpi Pennan voimakassävyinen ja tunteikas kuvitus tukee saduista kumpuavaa taikaa.
Marjatta Kurenniemi: Unikon satuja, 2. p. 2005, WSOY
Pari vuotta sitten lapsenlapseni tulivat kesälomalle mummilaan mukanaan kirja jota he halusivat mummin lukevan heille ääneen. Äitinsä oli sen heille pitkän automatkan aikana jo ainakin kertaalleen lukenut.
Kirja oli Marjatta Kurenniemen, tunnetun lastenkirjailijan, mummille ennestään tuntematon Unikon satuja. Kirjaa luettiin sekä kokonaan läpi että jonkun lapsen toivoman yksittäisen luvun kohdalta.
Kirja kertoo neljästä sisaruksesta, Juhanista, Riitasta, Tytistä sekä Pikkuveljestä. He kuulevat eräänä iltana koputuksen makuuhuoneensa ikkunasta. Sieltä kurkistelee Nukku-Matin nuorin sisar Unikko. Hän kertoo välillä auttavansa kiireistä Nukku-Mattia. Unikko kutsuu lapset leikkitovereikseen Hyvien Unien Maahan.
Ensimmäisen vierailun aikana Hyvien Unien Maahan lapset huomaavat hiekan olevan sokeria. Joki saa alkunsa Maitojärvestä , sen rantamilta maitoon sekoittuu sokeria ja suklaasavialueelta suklaata, tietenkin joki on sitten Kaakaojoki. Karkit kasvoivat puissa. Mikä paratiisi, varsinkin kertomuksessa joka on kirjoitettu v. 1947, järjetön makean määrä teki lapsiin ehkä suuremman vaikutuksen kuin nykyajan lapsille jotka saavat makeaa mahan täydeltä halutessaan.
On olemassa myös Pahojen Unien Maa, jossa kaikki on päinvastoin kuin Hyvien Unien Maassa. Sinnekin eräs lapsi joutuu huonon päivän jälkeen. Kun päivällä on ollut tuhma ja riitainen eikä ole tehnyt sovintoa illallakaan, uni on huonoa. Vasta sängystä putoaminen ja äidin lohdutus saavat pojan nukahtamaan hyvään uneen.
Unikko vie lapset ajelulle Linnunradalle ja tällä matkalla he tutustuvat avaruuteen, tähtiin ja planeettoihin. Unikon opetus tässä tarinassa on se, että ihmisen velvollisuus on tulla hyväksi ihmiskunnan jäseneksi sekä säilyttää lapsenmielisyys aikuisenakin. Kasvimaalla he saavat tietää miten siemenet itävät ja rikkaruohot riitelevät hyvien kasvien kanssa ja uhoavat niille. Rikkaruohot ovat pohjimmiltaan suuria raukkoja eivätkä pelänneet muuta kuin ihmistä.
Leikkikalumaassa Juhani, Riitta, Tytti sekä Pikkuveli tapaavat hylättyjä ja rikkimenneitä leluja jotka ovat muuttuneet ihan ehyiksi. Riitan Liisa-nuken äiti ei meinaa ensin tunnistaa tytärtään kuin äänestä , sillä Liisan pää on vaihdettu jo kaksi kertaa. Liisa itse on tyytyväinen koska nyt hänellä on oikeat hiukset eikä vain maalatut kuten aiemmin. Nykylapselle on ehkä syytä kertoa millaisia nuket olivat ennenvanhaan. Liisalle käy kyllä myöhemmin vielä huonommin, koira repii hänet kappaleiski, mutta ei hätää ,Liisa muuttaa pysyvästi Leikkikalumaahan ja lapset pääsevät Unikon matkassa Liisan ja merimiesnuken häävieraiksi.
Tarinat ovat hieman vanhanaikaisia ja niihin liittyy opetus tai neuvo siitä miten meidän tulisi elää ja kohdella muita. Opetukset ovat mielestäni niin hienovaraisia etteivät ne ärsytä lukijaa liialla osoittelulla ja paasauksella. Kieli on hauskaa ja eloisaa, tarinat ovat hyväntuulisia.Kirja sopii hyvin ääneen luettavaksi. Christel Rönnsin toisen painoksen kuvitus on tuo kirjan mukavasti nykyaikaan .
Kirjava kirjasto 