Pedar Jalvi (1888–1916)


Suomen ensimmäisen saamelaiskirjailija Pedar Jalvin kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolla voi tutustua Pedar Jalvin elämään ja tuotantoon roll up – näyttelyn muodossa, joka on esillä 6.6.–23.7.2016. Lapponica salissa järjestetään myös Jalvi-aiheinen luento perjantaina 1.7., jonka pitää professori Vuokko Hirvonen.

Pedar Jalvi, syntymänimeltään Piera Klemetinpoika Helander, syntyi Tenon Yläkönkäällä Utsjoella 10.4.1888. Jalvi kävi kansakoulun Outakoskella, josta hän valmistui 13-vuotiaana vuonna 1901. 23-vuotiaana Jalvi pääsi opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin entisen opettajansa raha-avustuksen turvin.

Opettajaseminaarissa Jalvi innostui suullisen kansanperinteen keruusta. Hän teki yhteensä kolme keruumatkaa vuosina 1912–1914, joista kaksi jälkimmäistä sijoittuivat saamelaisalueelle. Jalvi oli ensimmäinen saamelainen, joka kokosi kansanperinnemateriaalia Suomen saamelaisalueelta. Vuosien 1913-1914 keruumatkojen materiaali ilmestyi vuonna 1966 Samuli Aikion toimittamana kaksikielisenä kirjana Sabmelažžai moaidnasak ja muihtalusak / Lappalaisten satuja ja tarinoita.

Vaikka Pedar Jalvi ehti julkaista vain yhden kaunokirjallisen teoksen ennen kuolemaansa, hänen merkityksensä saamelaiselle kirjallisuudelle on kiistaton. Pohjoissaameksi kirjoitettu teos Muottaĉalmit (Lumihiutaleita) ilmestyi omakustanteena vuonna 1915. Teos sisältää viisi runoa ja seitsemän lyhyttä kertomusta.

Kokoelman nimikkorunossa kuvaillaan kuinka lumihiutaleet keväällä sulavat vesipisaroiksi, pisaroista kertyy puroja ja purot vuorostaan yhtyvät mereen virtaavaksi vuolaaksi joeksi. Runon on tulkittu kuvaavan symbolisesti saamelaisten kansallisesta yhtenäisyydestä muodostuvaa voimaa. Teos julkaistiin aikana, jolloin saamelaisten tietoisuus kansallisesta yhtenäisyydestä ja omasta erillisestä kulttuurista oli heräämässä.

” Kevätpäivän lämpimässä
sulavat pienet hiutaleet
kuultaviksi pisaroiksi.
Pisaroista kertyy pian
puro, joki, järvi, meri
– ­niiden voima onkin suuri. ”

 Pedar Jalvin suunnitelmissa oli lapinkielisen aapisen kokoaminen, mutta varhainen kuolema esti hankkeen toteutumisen. Jalvin ura päättyi lyhyeen, sillä hän kuoli nuorena tuberkuloosiin Inarin sairaalassa ollessaan matkalla pohjoiseen kotiseudulleen Utsjoelle.

Kiertävä Roll up – näyttely Lappi-osastolla.

 

Riina Mattila, Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto

Saamelaisia kertomuksia normien ulkopuolella


Queering Sápmi  -saamelaisia kertomuksia normien ulkopuolella
Qub Förlag 2013.qrsampi

Kirja on kamppailukuvaus erään pohjoisen vähemmistön vähemmistön sivustajakatsojista joilla ei ole oikeutta omaan seksuaalisuuteensa kristityksi kutsutuissa maissa, sillä filosofi
Nietzcshen mukaan kristinusko antoi Erokselle myrkkyä juotavaksi  :”Se ei tosin siitä kuollut, mutta huonontui lajissaan ja tuli paheeksi.”

Kirja ei ole mitään helppoa eikä aina edes mukavaa luettavaa. Esimeriksi Lemetin järkyttävää elämäntarinaa ei voi lukea itkemättä ja voimatta pahoin. Juuri tässä on kuitenkin kirjan kertojien suuri vahvuus lukijoiden yllätykseksi: se ei nuole kohteitaan likomäriksi ja pyri silottelemaan rosoisten tarinoiden pintaa helpoisti paijattavaksi tarinamössöksi, vaan päinvastoin, kaikki kertojat tunnustavat itsessään sen tunnetun intellektuaalisen tosiasian, että totuuden etiikka pakottaa aina etäisyyteen omasta ympäristöstään.

Kirjan tarinoiden punaisena lankoina ovat herääminen omaan erilaisuuteen ahdistavan ja pakolla samaan muottiin yhteneväistävän pienen ja ihon alle uivan piinaavan heteroympäristön paineessa sekä siitä syntyvien painajaisten, itsesyytösten, ja lopulta heräämisiin johtavien kasvukipujen kanssa kamppaileminen.

Jokainen tarina on myös elämänmakuinen kertomus siitä miten nämä oman ympäristönsä, kavereidensa ja sukulaistensa hyljeksimät ”seksuaalinomadit” joutuvat pakenemaan ja kokemaan kadotetuksi luullun ja jo menetetyn viattomuuden kaipuusta johtuvan syyllisyyden elämässään omaa paikkaansa mahdollisuuksien maailman alla hakiessaan.

Kirjan kertomusten hienous on rohkeus nostaa esiin vaiettuja kuiskauksia pohjoisen peräkamareista, niin että kaiken koetun ikävän ja tuskan kokemuksen kautta lopulta kertojissa syntyy jonkinlainen itsensä hyväksyminen solmimalla sopimus löyhästi tosiaan ymmärtävästä ja sietävästä rinnakkaisolosta tämän ympäristön ja todellisuuden kanssa, joka aiemmin yritti lannistaa näitä oman elämänsä oikeita sankareita siinä kuitenkaan onnistumatta.

Harald Birger Olausen
Kirjailija

MATKA MENNEISYYDEN LAPPIIN


P. W. Aurén: Matkani Lapinmaassa 1867 : Inari, Utsjoki, Sodankylä, Jäämeren ranta 

”Lappalainen ei mielellään rasita itseään turhalla mietiskelyllä, mutta hänen henkinen mielenlaatunsa on verrattain herkkäliikkeinen; hyvän johdon alaisuudessa hän tulee helposti vaiheeseen, jossa eri kysymykset alkavat liikkua hänen mielessään. Hän on sitkeä yrityksissään, mutta nääntyy helposti henkisen rasituksen alla. Hänen paratiisinsa ovat tunturi, metsä ja järvi.”

Rovaniemeläiset Erkki Lilja ja Leif Rantala ovat tehneet yhdenlaisen kulttuuriteon: Rantala on suomentanut Liljalta saamansa kopion Aurénin ruotsinkielisestä matkaselostuksesta. Erkki Lilja on kirjoittanut kirjaan esittelyn Aurénista. Alkuteos Anteckningar om Utsjoki, Enare och Sodankylä vuodelta 1894 on ilmeisesti omakustanne.

Petteri Wilhelm Aurén oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Lapissa ja erityisesti Rovaniemellä. Työnsä kautta hän oppi tuntemaan maakunnan luontoa, väestöä ja asutushistoriaa. Aurén piirsi Lapin pitäjäkartat 1860-luvulla, oli kartoittajana ja maanmittarina Ivalojoen kultaryntäyksessä 1870 ja kokeili itsekin kullankaivua omalla valtauksellaan. Kirja rakentuu kahdesta osasta, joiden välissä on luku ”Ohjeita Lapinmaahan matkustaville” ja sen sisältämiä vaihtoehtoisia matkareittejä, reiteillä olevia kyytiasemia ja välimatkatiedot.  Kirjan aloittaa matkakertomus Rovaniemeltä Alattioon (Alta), ja toinen osa sisältää kertomuksia Sodankylän pitäjästä. Myös Lars Levi Laestadiuksesta on kirjassa pieni kertomus. Henkilöluettelon lisäksi kirjan lopussa on paikannimiluettelo nykysuomeksi, Aurénin mukaan sekä pohjois- ja inarinsaameksi.

Kirja on saatavissa Rovaniemen kirjaston Lappi-osaston lisäksi useasta Lapin kirjastosta.   

Nykyajan matkakirjoista uusimpia Lappi-osastolla:

SUOMELA, Kari: Etelänapa : tuulinen tavoite, 2009

BRUNNSTEINER, Thomas: Jäämerelle saakka : kaksitoista matkakertomusta, 2010

KUUSISTO, Olli: Melan kärjessä jäätikkö : melontaretkiä Pohjoiskalotilla, 2012

LAMPÉN, Erkki: Neljä retkeä läpi Suomen : kävellen, pyöräillen, hiihtäen, meloen, 2009

RÄMÖ, Matti: Polkupyörällä Jäämerelle : tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita, 2012

RAUTIAINEN, Ulla-Rosa: Riekonsulka : taipaleella taivaan ja maan välillä, 2009

FLINCKENBERG-GLUSCHKOFF, Marianna: Siperian sylissä, 2011

KOUHIA, Maurits: Turhankävelijän retkipäiväkirja, 2011

LINDBERG, Veikko: Unelmat vahvistavat sydäntä : polkupyörällä Savukoskelta Tuusulan Rantatielle, 2012

MONSEN, Lars: Vaellus halki Alaskan, 2011