Yörunoja


Tähtienlaskijan runotTuulia, Aho: Tähtienlaskijan runoja

Teoksen sisältö on jaettu kolmeen osaan: Kehtolauluja rohkeille, Huuhkajan herätyskello ja Hauet harjaa hampaitansa. Iltasatujen tilalla voisikin vaihteeksi lukea lapselle näitä ihastuttavia runoja yön valtakunnasta, samalla hänet voi tutustuttaa runojen maailmaan. Humoristiset runot ovat saaneet aineksia yön hämäryydestä, Tähtienlaskijalta, Varjoilta, Hiljaisuuden haltijalta, Herttaiselta hirviöltä ja Kavalalta taikuriltakin. Voisi ehkä ajatella että yöaiheiset runot ovat pelottavia, mutta ei, nämä ovat paremminkin pelkoja pienentäviä, uskoisin lasten kuuntelevan näitä korvat höröllään.  Teoksen ilmeikäs ja rauhallinen kuvitus on syntynyt Aino-Maija Metsolan kädestä  –  Metsolahan tunnetaan myös Marimekon suunnittelijana.

Tämän luettuasi haluat ehkä tutustua myös näihin runokirjoihin Sandelin Annika: Baudeliero ja Mette-rotta, sekä Itkonen, Jukka: Astronautin rusinapulla

Mausoleumi


mausoleumi

Hans Magnus Enzenberger: Mausoleumi. Kolmekymmentäseitsemän balladia edistyksen historiasta. Suomentanut Kari Aronpuro. 2013. Alkuperäinen teos ilmestyi 1975.

Enzenberberger (s. 1929) on merkittävä saksalainen runoilija sekä kustantaja, esseisti ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja.

Mausoleumi koostuu 37  kulttuurihistoriallisesti merkittävän – hyvässä tai pahassa – henkilön runomuotoisesta pienoismuotokuvasta. Suomentajan mukaan ”Enzenbergerin runot hänen edistystä kartoittavassa henkilögalleriassaan ovat paljolti fragmenteista rakentuvia konstellaatioita, jotka yhdessä muodostavat aukkoisen, totaliteettia hylkivän kokonaiskonstellaation.” No, tämän perusteella ei vielä kannata säikähtää ja jättää kokoelma lukematta.

E on nimennyt tyylilajin ballaadiksi ja vakiintuneen käsityksen mukaan balladi on tummanpuhuvaa,  sisällöltään kertovaa laulurunoutta.  Kokoelman runot ovat vaivoin laulettavissa. Tumma väri niihin tulee Enzenbergin historiankäsityksestä jonka mukaan valistuksen ja tiedon voittokulku ei ole ollut matkaa valoisampaan tulevaisuuteen eli edistystä. Tieto, tekniikka ja rationalismi  yhdistettynä häikäilemättämään vallankäyttöön on jättänyt ikäviä jälkiä.

Kirjan kaikki on 37 tekstiä on otsikoitu samalla periaatteella: kuvattavan henkilön nimikirjaimet ja suluissa syntymä- ja kuolinvuosi. Olemme siis hautausmaalla. Enzerberger ruotii suurmiesten tekoja ja tekosia ironian ja satiirin välinein, ei kunnioita kuin harvoja.

Tunnistin muutaman henkilön nimikirjainten ja vuosiluvun perusteella, osan tekstin perusteella mutta useimpia jouduin etsimään loppuun liitetystä henkilöluettelosta. Ilman googlea suurin osa olisi jäänyt pelkiksi nimiksi.

……………………

N.M. (1469 – 1527)  Niccoló, Niccoló viisisataavuotias veli/ seppeleen kuivista sanoista solmitun asetan luisille kulmillesi// Näin meidän kesken, meillä on oiva syy palvoa sinua/ kuiva ja pikkumainen kun olet ja teorioiden puhki syövyttämä//  Niccoló matelevan kulkutavan mestari/ halpamaisen tasavallan ikuisesti loukkaantunut virkamies….

C. R. D. (1809 – 1882) … Ruokamullan muodostuminen/ lierojen toimeliaisuuden tuloksena, havaintoja niiden elintavoista: viidenkymmenen vuoden uurastuksen hedelmä. / Maapallon historiassa merkitsevämpänä/ kuin ajatellaan, ne jauhavat/ lihasmahassaan maata humukseksi,/ tynnyreittäin, ääneti ja vastustamattomasti.

 

Kyösti Satokangas

 

Takakannen lupaukset


Mies_kirjastoautoHirvonen, Pasi: Mies joka oli kirjastoauto.
Kustannusosakeyhtiö Hai, 2013

Itse kirjan kannen aiheeseen syvällisesti perehtyneenä otin Pasi Hirvosen kirjan todella suurta mielenkiintoa kokien ja odotuksin latautuneella mielellä. Ja kun vielä käänsin esiin kirjan takakannen, niin lyhyet hiukseni pystyssä ja jännityksestä kihisten avasin kirjan ensimmäisen sivun…

Kirjan takakansi lupaa paljon tai sanoisiko paremminkin, että haluaa houkutella lukijaa aivan samoilla asioilla kuin iltapäivälehdetkin. Siitä puhe mistä puute, eli alkoholista, naisista ja rajoista. Todellinen elämä ei rullaa tasaisesti raiteillaan, kuten ei tämäkään kirja. Tapahtumat sekoittuvat sekalaiseksi vyyhdeksi väljästi (tai välillä tiiviimminkin) toisiinsa liittyviä tapahtumia. Kaikki etenee kuin sumussa. Ankeata, ankeata. Eikä valoa näy! Kirja on kuvaus oikein suomalaisen elämän prototyypistä, suomalaisesta miehestä. Ja kaiken takana on nainen (tai kolme naista).

Sinänsä Hirvosen kirja on oiva kuvaus suomalaisen miehen mielestä. Mukaan on temmattu mielleyhtymiä vähän sieltä ja täältä: Aleksis Kivi, kirjastoauto, älypuhelin, Internet, viranomaiset, runous, viina ja naiset. Siitä on tämä soppa keitetty. Näistä aineksista olisi saanut todella herkullisen keiton, mutta tämän kirjan kohdalla se ei kyllä toteudu. Tai mikä minä olen arvostelemaan. Lukekaa kirja itse ja kertokaa minulle mitä on elämä. Ehkä se on tätä. Jotta ette pettyisi takakannen lupauksiin, niin kerron, että se lupaa ihan liikaa.

Muutkin ovat arvostelleet kirjaa:

http://www.uljas.net/pasi-hirvonen-mies-joka-oli-kirjastoauto/