Jarkko Jokinen: Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa. Kolera, 2017. 79 s.
Ahmin muutamassa viikossa rekkamiehen annoksen runokirjoja lukiolaisten runovinkkausta varten. Kaikki kirjat eivät uponneet, eikä sulattelu toteutunut ihanteellisesti nopeassa vauhdissa.
Löysin kuitenkin jännittäviä makuja, kuten Jarkko Jokisen runokirjan Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa. Kyllähän sitä usein kaipaisi ajatuksilleen maustetta, joka tilanteen mukaan terävöittäisi tai pyöristäisi makua tai peittäisi pilaantunutta häivähdystä. Ruususuola kuulostaa hienostuneelta valinnalta tähän tarkoitukseen.Vai ajaisiko saman asian herbamare, jota lapsuudenkodissani käytettiin joka ruokaan?
Jokisen runot ovat proosarunoja – pieniä tarinoita – joissa arkiset kokemukset yhdistyvät satumaiseen runon maailmaan. Tuloksena on kertomuksia, joissa on odottamattomia ja humoristisia käänteitä sekä ripaus surullisia ja tragikoomisia sävyjä. Tarinalliset runot toimivat myös ääneenluettuna. Ronja Westerlundin kuvitus hersyy mukana runojen tunnelmassa.
Monet suhtautuvat minuun nuivasti. Onneksi kotini tuolit, sohva, kirjahylly, sänky, wc-pönttö, mikroaaltouuni ja muu irtaimisto on minulle suopea. Oikeastaan en ole tästäkään aivan varma. Kun otin leivän ulos paahtimesta, siinä maistui sivumakuna nyreys.
Helmet-lukuhaasteessa saan rastin ruutuun haastekohtaan 2. Kotimainen runokirja.
Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto
Kirjava kirjasto 