Koko maailma ja Suomi muiden joukossa ovat ajautuneet tilanteeseen, mitä juuri kukaan ei olisi osannut edes kuvitella. Rajat ovat sulkeutuneet, yritykset laittaneet ovet kiinni, lentokoneet seisovat maassa. Ihmisiä on pyydetty ja velvoitettu pysymään kotonaan, kaikenlaista liikkumista tulee välttää. Tämä koskee väistämättä myös kirjastoja, jotka suljettiin Valtioneuvoston päätöksellä maaliskuun loppupuolella.
Vaikka ihmiset ymmärtävätkin asian tärkeyden, tätä päätöstä lienee paikoin ollut vaikea hyväksyä. Kirjasto on juurtunut suomalaisten arkeen hyvinkin tärkeänä ja monipuolisena kulttuurilaitoksena. On paljon pieniä kuntia, joissa ei ole tarjolla juuri mitään muuta vastaavaa aktiviteettia kuin kirjaston tarjoamat palvelut. Ja niitähän riittää! kirjastolaiset ovat mestareita keksimään ja ideoimaan jos jonkinlaisia toimintoja perusmuotoisen kirjojen lainauspalveluiden rinnalle. Näitä ideoita onkin viime viikkoina jalostettu, kun kirjastot ovat siirtäneet palveluitaan ja näistä palveluista tiedottamista yhä enemmän verkkoon. Yritämme myös näinä rajoituksien ja poikkeavien olojen aikana palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, vaikka he eivät juuri nyt voi tulla kirjastoon fyysisesti tavalliseen tapaan.
Kirjasto on tällä hetkellä suljettu asiakkailta, mutta monissa kirjastoissa on edelleen työntekijöitä paikalla. Siellä tehdään monenlaisia ’sisätöitä’, joita pukkaa kertymään normaalin arkityön ohella enemmän ja vähemmän. Radikaaleimmat pistävät koko sisustuksen remonttiin; vaihtavat hyllyjärjestystä, siivoavat toimistohuoneet, ehkä päivittävät kirjaston kalusteita, valaistuksia, infonäyttöjä, tietokoneita ja kaikenlaista infraa uusiin. Monet seuraavat netistä koulutuksia ja päivittävät näin omaa osaamistaan. Mikä onni, että meillä on jo ennen tätä poikkeustilannetta hankittu tietokoneohjelmat yhteisiä koulutuksia ja palavereja varten! Sitten on tietysti työ, joka ei koskaan lopu: kokoelman läpikäyminen, järjestely ja aikansa palvelleiden aineistojen poistaminen. Lasten- ja nuortenkirjastotyössä ei koskaan poljeta paikallaan; suunnitellaan lukudiplomeita ja päivitetään jo olemassa olevia. Kirjavinkkauskirjojakin pitäisi lukea ja ottaa haltuun, että koulujen taas jatkuttua pääsemme uusien aineistojen kanssa kentälle. Syksyn satutuntien aiheita ja kirjojakin voisi miettiä jo valmiiksi..
Kirjastot ovat viime vuosina myös ryhtyneet käyttämään ahkerasti sosiaalista mediaa. Se tarjoaa tietysti asiakkaille hyvän väylän seurata kirjaston tapahtumatiedottamista, ja varsinkin näinä aikoina tuo kaikenlaisen kirjastotyön lähemmäs asiakasta. Avaamme ovia niihin paikkoihin kuvin ja tekstein, mitä asiakkaat eivät tavallisessa asiakaspalvelutapahtumassa pääse näkemään. Lisäksi me työntekijät itse voimme ammentaa loputtomasti ideoita toisiltamme ja kokeilla toimivatko samantyyliset tapahtumat ja tempaukset myös meidän omassa kirjastossa. Tietysti jaamme tehokkaasti toistemme päivityksiä ja näin saamme paljon sisältöä asiakkaiden ulottuville.
Osa meistä on kuitenkin joutunut, ja varmasti vielä joutuu jättämään toistaiseksi työpaikkansa kuntien lomautustoimenpiteiden vuoksi. Myös sen takia toivomme todella, että kaikkia suomalaisia koskettavat rajoitustoimenpiteet alkaisivat tehdä tehtävänsä ja saisimme taas pian yhteiskuntamme arjen pyörimään. Niin kouluissa, työpaikoissa, kunnissa, yrityksissä kuin näissä meidän kirjastoissamme. Ihmiset tarvitsevat kirjastoja yhä ja edelleenkin, eikä kaikkia toimintoja voi eikä pidä siirtää verkkoon. Haluamme edelleen palvella asiakkaitamme myös perinteisillä tavoilla ja asiakkaat edelleen toivovat näiden henkilökohtaisten palveluiden säilyvän. Vaikka meillä on lainaus- ja palautusautomaatit, helpot kanavat varausten tekemiseen ja noutamiseen itse, verkkomaksaminen, tiedonhakukoneet ja e-aineistot, eivät ne silti täysin koskaan korvaa asiakaskohtaamisia. Se kun on myös paljon enemmän kuin kirjan tai muun tavaran ojentaminen pöydän yli puolelta toiselle. Odotamme jo kovasti sitä päivää kun pääsemme palaamaan työpaikoillemme, kirjastojen ovet taas avataan ja ne täyttyvät asiakkaista. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, myös sen jälkeen kun nämä poikkeavat olot ja rajoitukset ovat ohi.
Laura Pitkänen, kirjastovirkailija; Tervolan kunnankirjasto
Kirjava kirjasto 