Jane Johnston: Saharan tytär
Tammi 2011
Olin kuriton riiviö, meluinen, sottainen ja tottelematon. Rasvavilli lapsi, joka inhosi vettä ja saippua ja olisi viettänyt kaiken aikansa ulkona leikkimässä soturileikkejä. Näin muistelee Isabelle eli Izzy lapsuuttaan. Hän ihmettelee ja ihmetteli jo lapsena miksi hänen vanhempansa olivat päättänet hankkia lapsen, sillä lapsi sopi mahdollisimman huonosti heidän elämäntyyliinsä eli teennäisen museaaliseen rauhaan (kuten Isabelle asian määrittelee).
Isä ei juurikaan ole pitänyt yhteyttä liikenaisena työskentelevään Isabelleen. Hän yllättyykin, kun saa arkeologi-isänsä kuoltua perinnöksi talon. Isä on myös kirjoittanut kirjeen, jossa kehottaa Isabellea myymään talon sekä kertoo talon ullakolla olevasta laatikosta. Laatikosta löytyy pohjoisafrikkalainen amuletti ja eräänlaisia ”opasteita” elämän varrelle. Niinpä lähtiessään lomalle Marokkoon Isabelle ottaa amuletin mukaansa. Marokossa Isabelle joutuu kiipeilyonnettomuuteen, josta hänet pelastaa berberimies Taib. Taibin avustamana Isabelle alkaa selvittää amuletin alkuperää ja se vie hänet pitkälle matkalle Saharan hiekka-aavikolle.
Isabellen tarinan rinnalla kirjassa kulkee paimentolaisnaisen Mariatan tarina. Mariata kuuluu aavikolla elävään hunnun kansaan eli tuaregeihin.
Löytääkö Isabelle Marokosta vastauksia kysymyksiinsä? Miten Isabellen ja Mariatan tarinat liittyvät toisiinsa? Vähä vähältä heille molemmille paljastuu minkälaisia salaisuuksia aavikolle kätkeytyy.
”Lallawa” hän sanoi hiljaa silitellen isoa vatsaansa. ”Minusta tuntuu, että olen maailmalle velkaa yhden Lallawan: siitä vanhuksesta, joka antoi elämänsä aavikolle, sekä siitä tytöstä, joka ei koskaan saanut tilaisuutta itse kantaa sitä nimeä”.
Jane Johnston on Cornwallista kotoisin oleva kirjailija, joka asuu puolet vuodesta Marokossa. Häneltä on ilmestynyt suomeksi myös teos Neidon ryöstö (2009), joka sekin sijoittuu osin Marokkoon.
KaijaP
Rovaniemen kaupunginkirjasto
Kirjava kirjasto 