Nuoren Einarin kärsimykset (ja miten niistä selvittiin)

Kalle Veirto: Säbätalvi (Karisto, 2014)

19-vuotiaalla Einarilla ei mene hyvin. Keväällä homma lipesi hanskasta totaalisesti ja hän ajoi humalassa kolarin. Einari selvisi ylioppilaskirjoituksiin, mutta kyydissä ollut tyttöystävä loukkaantui vakavammin. Nyt päällä leijuu paitsi oikeusjuttu myös kymppitonnien korvausvaatimukset. Einari on vakuuttunut siitä, ettei ollut onnettomuuskuski, mutta ainoaa mahdollista todistajaa ei löydy mistään.

Valoa ankeaan syksyyn tuo yllättävä tarjous Heinolasta. Salibandyseura Ruotsalainen Yläpesä haluaa palkata Einarin ammattilaisriveihinsä. Talvi oudossa pikkukaupungissa tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin kotipaikka, jossa Einari on tuomittu jo ennen oikeudenkäyntiä. Niinpä Einari pakkaa mailansa ja kasan kirjoja, ja suuntaa kohti Heinolaa. Paikan päällä hän tutustuu niin värikkäisiin pelikavereihinsa kuin Miniin, vuokranantajan tyttäreenkin. Ehkä elämästä saa sittenkin kiinni, kaikesta huolimatta.

Vaikka Einari syöttää palloa talvikaudella, kirja on mukavaa lukemista kesälomalaisillekin.

Kirjailija Kalle Veirto lienee monille tutumpi Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka-sarjan kirjoittajana.

Advertisement

Aika ja muistot

L

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi. Kääntänyt Kersti Juva. 157 s. WSOY, 2011

Luettujen kirjojen pitkässä rivissä on aina muutamia, jotka palaavat ajatuksiin aika ajoin. Julian Barnesin vuonna 2011 Man Booker-palkittu Kuin jokin päättyisi on yksi niistä. Tony Websterin opiskeluaikaan kuului ystäväpiiri, jonka erikoisin jäsen oli Adrian. Älykkäämpi, muita syvemmin ajatteleva poika pyörittää muita pikkusormensa ympärille sitä edes haluamatta. Filosofisissa keskusteluissa pohditaan mm. itsemurhaa filosofisena kysymyksenä (Camus).  Tonyn tyttöystävä Veronica, toinen individualisti, vie Tonyn vierailulle perheensä luo ja tapahtumalla on yllättävä ulottuvuus tulevaisuuteen ja keski-ikäisen Tonyn elämään. Kuka Adrian oli? Mitä oikeastaan tapahtui noina nuoruuden vuosina? Tonyn käsitys menneisyyden tapahtumista vaatii päivitystä, kun viesti nuoruuden ystävältä saapuu vuosikymmenten päästä? Sivumäärältään pieni kirja, mutta täynnä harkittua ja hallittua tekstiä miten ajan kuluminen muokkaa muistojamme nuoruuden tapahtumista ja teoistamme. Ja miten ihminen ei koskaan katsele itseään ja tulevaisuuttaan yhtä varmana omasta kaikkivoipaisuudestaan kuin kaksikymppisenä, ennen kuin aika ja kokemukset tuhrivat linssin. Miten helppoa onkaan muokata muistojemme sellaisiksi, etteivät ne satuta. Tai yksinkertaisesti unohtaa. ”Tässä saattaa olla yksi nuoruuden ja kypsän iän eroista: nuorena keksimme itsellemme vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, vanhana keksimme vaihtoehtoisia menneisyyksiä toisille.”  

Kati L.