Pimeä, marraskuinen tiistai-ilta keräsi Lapponica-saliin lähes viisikymmentä runouden ystävää kuuntelemaan, miten moderni ja klassinen persialainen runous kohtasivat paikallisin voimin. Rovaniemellä asuva Ali Shafiei luki persiaksi koskettavia runojaan rakkaudesta, lähtemisen vaikeudesta ja odottamisesta, meille kaikille tuttuja tunteita niin Suomessa kuin Iranissa. Illan otsikko ” Sinun kanssasi maailma on kuin kirjasto, haluan kuiskalla, en huutaa…” kuvaa hyvin illan lämminhenkistä tunnelmaa ja persiankielinen lausunta oli kuin jonkinlaista mantraa, joka rauhoitti miettimään sanojen sisältöä. Papperpuulainen Titi Honkanen luki vastaavan runon englanniksi ja myös suomeksi ne runot, jotka oli ehditty suomentaa.
Klassikoista olivat esillä 1000-luvun alkupuolella eläneet Omar Khaijam ja Mawlana Rumi, joiden runoja esitti suomeksi Kaisu Kairakari ja persiaksi Fatemeh Kheirkham. Ensimmäinen ostos omaan hyllyyni Khaijamin runoista oli Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoskokoelma Malja ja mennyt maine, jossa oli myös lyhyt runoilijan elämäkerta. Ymmärsin hyvin, miksi nuoret brittisotilaat pakkasivat reppuunsa Khaijamin runoja, kun lähtivät Sommen juoksuhautoihin taistelemaan 1. maailmansodassa Khaijam-buumin ollessa kiihkeimmillään Britanniassa. Runojen sisällön voisi lyhyesti pukea muotoon: Elämä on lyhyt, juo malja ystävien kanssa ja rakasta nyt kun vielä voit.
Mawlana (käytetään myös muotoa Dzalaladdin) Rumin kokoelma ”Rakkaus on musta leijona” on myös hyvin vahvasti tunteisiin vetoava ja avaa suuren mystikon mietelmiä. Islamin uskoisista runoilijoista puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että runoissa rakkaus ei ole yksistään maallista vaan rakkautta Jumalaan ja juopuminen viinistä puolestaan juopumista Jumalasta. Lukija voi sitten valita, kuinka runoja tulkitsee.
Moninetin Tiina Lappalainen ja Fatemeh Kheirkhah olivat tuoneet paikalle persialaisia mattoja, musiikkia ja kuvia Iranista luomaan tunnelmaa. Iranissa on kauniita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä, kuten Afganistanissakin, joten on hyvä nähdä muutakin kuin median välittämää kuvaa tappamisesta ja vihasta.
Pidimme myös teehetken, jonka aikana oli mahdollisuus keskustella. Tarjolla oli makeita jalebe-leivonnaisia, joita yleensä leivotaan juhlistamaan ramadanin loppumista.
Kati Lukkarinen
Kirjava kirjasto 