Marianna, Flinckenberg-Gluschkoff: Pietarilainen polkuhevonen: Lapsuus kolmen kulttuurin katveessa. Tammi 2013, 364 s.
Lämpimästi kerrottu tarina moneen kulttuuriin kasvamisesta ja lapsuudesta sodanjälkeisessä Helsingissä. Pietarilainen polkuhevonen kuvaa kirjoittajan kasvua kolmen kulttuurin – suomalaisen, venäläisen ja suomenruotsalaisen – ristipaineessa. Kirjoittajan äidin suku on venäläis-saksalainen, sodassa kaatuneen isän suku on suomenruotsalainen, itse hän on käynyt suomalaista koulua.
Kertomus ulottuu varhaislapsuudesta ylioppilasikään ajoittuen 1940 -1950-luvuille, teos onkin hieno ajankuva sodanjälkeisestä Suomesta. Kirjoittaja oli evakossa Ruotsissa äitinsä kanssa, tuota aikaa hän kuvaa lapsen silmin. Hän kertoo eloisasti kesänvietoista saaressa, vierailuista, vieraista, sekä loputtomasta isän ikävästään. Hän menetti isänsä pienenä, muutaman vuoden ikäisenä tyttönä – kirja on saanut nimensä isän hänelle puhdetöinään tekemästä polkuhevosesta. Tarinassa on koko ajan isän ikävä läsnä.
Kirjoittaja kuvaa kuitenkin – isän menetyksestä huolimatta- lapsuutensa onnelliseksi ja hyväksi. Hän sai kasvaa lukuisten sukulaistensa keskellä saaden paljon rakkautta ja tukea elämäänsä varten näistä suhteista. Kertojasta huokuu elämänviisaus, laaja sivistyneisyys ja syvä ymmärrys erilaisia kansoja ja ihmisiä kohtaan. Venäläisemigranttien mennyt maailma näyttää olevan erityisen lähellä kertojan sydäntä, samoin suomenruotsalainen sekä karjalaisperinne ovat kertomuksessa vahvasti esillä.
Teoksen valokuvat ovat tekijän yksityiskokoelmasta. Tarina toi mieleeni oman perheeni lukuisat muistelukset evakkomatkoiltaan sekä sävelmän, jota sodan käynyt isäni usein lauloi saunan portailla vihtoja tehdessään ”Taistoihin tiemme kun käy…”. Kirja on erinomaisen kaunis lukukokemus, suosittelen.
Kirjava kirjasto 