Kategoria(t): fantasia ja scifi, kaunokirjallisuus, nuortenkirjallisuus

Caraval: tarina, joka addiktoi unen kaltaisella maailmallaan


Stephenie Garber: Caraval. WSOY, 2017. 359 s.

“Tervetuloa Caravaliin, peliin jossa tarut ovat totta ja totuudet tarua.”

Scarlett asuu pienellä saarella sisarensa Tellan kanssa. Scarlettin unelmana on päästä mukaan maagiseen Caraval-peliin, joka järjestetään vuosittain tyttöjen kotisaaristossa, mutta nyt hänellä on edessään julman isän järjestämä avioliitto.

Sitten sisarukset saavat yllättäen kutsun peliin. Caravalin saarella Tella kaapataan. Pian käy ilmi, että tällä kertaa koko pelin voittaa se, joka löytää Scarlettin sisaren. 

Scarlett uppoaa pelin maagisen värikkääseen maailmaan, jossa unohtuu, että koko Caraval on näytelmä. Mikä on totta ja mikä ei? Ehtiikö Scarlett pelastaa sisarensa ennen kuin peli päättyy ja tämä katoaa lopullisesti?”

Kuulin kirjasta hyvältä ystävältäni, joka oli rakastunut läpikotaisin kirjaan. Päädyin siis itsekin aloittamaan luku-urakan, mikä ei ollenkaan tuntunut raskaalta; kirjan 301 sivua tulivat luetuksi jo yhden päivän aikana.

Tarinalla oli kolme päähenkilöä: Scarlett, Julian ja Donatella. Scarlett oli siskoksista se vanhempi ja vastuullisempi, siinä missä Donatella oli enemmän vastuutehtäviä välttelevä vapaa sielu. Scarlettia ja Donatellaa sitoi erittäin läheinen sisarussuhde, ja  Scarlett koki aina vastuukseen suojella tätä. Taustalla tähän oli niin heidän kokemansa perheväkivalta ja erittäin julmat rangaistukset kurittomuudesta kotona että Donatellan vastuuttomuus. 

Julian oli kummastakin siskoksesta riippumaton mysteerien ympäröimä nuori mertenkävijä, joka vain sattui olemaan heidän kotisaaristollaan samoihin aikoihin kuin Scarlett ja Tella saivat liput Caravaliin. Scarlettista Julian oli raivostuttava ja moukkamainen typerys. Hän jaksoi kuitenkin olla tämän lähellä tämän ja Donatellan ystävyyssuhteen takia ja siksi, että Julian oli lupautunut viemään heidät saarelle, jolla Caraval järjestettiin sinä vuonna.

Niimpä Scarlettin ja Julianin jouduttua kahdestaan, erotetuksi Donatellasta Caravalissa, tilanne ei ollut mikään ihanteellisin Scarlettille; hänenhän oli vain tarkoitus kokea hänen ja Tellan pitkäaikainen unelma, taianomainen Caraval tämän kanssa  kahdestaan. Kuitenkin nyt hän joutui pakenemaan ärsyttävän Julianin kanssa hänen isäänsä vartioineen ympäri Caravalia samalla yrittäen etsiä Donatellaa.

 Scarlett oli kuin itkevä lapsi huvipuistossa. Häntä ympäröi kaikki tämä paine ja kauhu siitä, mitä tapahtuisi hänen rakastamalle siskolle, jos he eivät löytäisi Donatellaa ennen Caravalin loppua. Kuitenkin sanoisin, että Scarlettin sisäiset konfliktit ja kirjan tapahtumarikkaus tekivät Caravalista vielä mielenkiintoisempaa luettavaa. Nimittäin kuka haluaisi lukea kirjan vain puhtaasta, tylsästä utopiasta? 

Kirjassa keskuteluista oltiin kirjoitettu sujuvia, ja pidin varsinkin siitä etteivät hahmojen väliset interaktiot tuntuneet siltä kuin luontodokumenttien kertoja olisi sanonut ne monotoonisella äänellä. Hahmojen sanat tuntuivat tulevan juuri heidän sieluistaan, ja tunteet välittyivät vahvasti kirjoituksen läpi.                                              

Tarina oli fantasiaa, mutta ei Lord Of The Rings-sarjan kaltaista fantasiaa. Kirjassa elettiin enemmänkin Pirates Of The Caribbean -elokuvasarjan kaltaisessa maailmassa. Tunnelma oli eri, mutta ajattelisin aikakauden olevan sama kummassakin. Caravalilla oli sen oma mauste, mikä erotti sen muista fantasiakirjoista ja sai sinut näin addiktoitumaan siihen helposti. Kuten hyvää ruokaakin tulee syötyä erittäin paljon huomaamatta vatsan rajoilla olemista, niin myöskin Caravalia tuli luettua siihen pisteeseen, että huomasi kellon yhtäkkiä olevan jo 1.00 yöllä. Tämä Caravalin omalaatuinen mauste oli sekoitus villiä tropiikkia, meren suolaa ja keijujen lumoavien juhlien koukuttavien ruokien aromia. Caraval sai aikaan samanlaisen efektin mitä ikään kuin kirkas puhdas, kylmä vesi saa aikaan uupuneelle, aavikolla päiviä juomatta vaeltaneelle; se tuntui hallusinaatiolta. 

Kirjan kirjoittaja Stephenie Garber onnistui maalaamaan kauniin, maagisen, mutta myöskin jyrkkiä käännöksiä sisältävän maailman. Kuten kirjan päähenkilöllekin kävi, lukijakin sai huomata itsensä uppoavan syvälle Caravalin taianomaisten silkkikankaiden sekaan. Lukija tulee sataprosenttisen varmasti rakastumaan Gorberin luomaan Caravalin maailmaan, jos hän tykkää jo valmiiksi fantasiasta, sirkuksen surrealistisista tunnelmista ja etenkin näytelmistä.  En kuitenkaan suosittelisi kirjaa kaikista nuorimmille lukijoille, koska se sisältää hieman kypsemmille mielille soveltuvaa sisältöä.

Elina Moilanen, TET-harjoittelija / Rovaniemen kaupunginkirjasto 

Kategoria(t): kaunokirjallisuus, nuortenkirjallisuus

Kiera Cass: Valinta


Kiera Cass: Valinta (2016)

Kirja kertoo nuoresta 17-vuotiaasta tytöstä nimeltä America, joka on asuu neljännen maailmansodan jälkeen perustetussa Ille’assa. Kuningaskunnassa on ankara kastijärjestelmä, jonka huonompaan puoleen America perheineen kuuluu. Kuningaskunnan nuori prinssi Maxon etsii itselleen vaimoa ja kansalle uutta kuningatarta. Järjestetään perinteinen valinta kilpailu, jossa nuoret tytöt lähtevät kilpailemaan prinssin sydämestä.  

Valinta-kirja on todella hyvä ja koukuttava. Kirja oli kiinnostava, koska koko ajan tapahtui jotain eikä asioissa junnattu paikoillaan.

America itse ei edes halua mukaan kilpailuun, mutta poikaystävän ja perheen painostuksesta kuitenkin hakee mukaan. Kilpailuun valitaan 35 tyttöä ja kuinka ollakkaan myös America valitaan mukaan. Kilpailuun hakevat eivät saa olla varattuja eikä kukaan tiedä American ja Aspenin suhteesta, joten American on lähdettävä linnaan. 

Kuten kaikki muut America ei kuitenkaan ole kiinnostunut kilpailusta, rikkauksista tai hienoista kiiltävistä mekoista. Hän ei myöskään jatkuvasti hamua prinssi Maxonin huomiota ja ehkä juuri siksi prinssi Maxon kiinnostuu Americasta ja heille kehittyy mielenkiintoinen ja erilainen suhde kuin Maxonilla muihin kilpailijoihin. Tähän vaikuttavat monet tekijät. America kaipaa Aspenia, mutta ei Maxon olekaan kylmäsydäminen ja vain rahasta välittävä typerys.

Kirjan päähenkilö America on kiltti ja lempeä. Hän kuuluu viidenteen kastiin ja on siksi tottunut elämään todella vähällä. America haluaa aina kaikille hyvää ja rakastaa perhettään ja muita läheisiään eniten maailmassa.

Tärkeimmät sivuhenkilöt ovat American salattu rakkaus Aspen ja prinssi Maxon. Aspen on myös erittäin kiltti ja kuuluu vielä huonompaan yhteiskuntaluokkaan. Aspen tekisi mitä vaan American puolesta ja haluaa tälle vain parasta. Maxon taas on hiljainen ja elänyt koko elämänsä rikkaasti, mutta on kuitenkin aika yksinäinen.  Kirjan ensimmäisessä osassa Maxonista ei kuitenkaan kerrota kovin paljoa ja siksi hänestä on vaikea olla mitään mieltä. Välillä kirjaa luettaessa hermot kiristyvät, koska America yrittää miellyttää kaikkia samaan aikaan. Lempeästä ja ystävällisestä Aspenista on helppo tykätä, vaikka hän välillä roikkuu vähän liikaa Americassa. Suurimmaksi osaksi tapahtumat esitetään American näkökulmasta.

Kirja on romanttinen, mutta myös jännittävä, koska silloin tällöin linnaan kohdistuu kapinallisten hyökkäyksiä. Myös kilpailijoiden väliset suhteet tuovat jännitystä kirjaan, koska etenkin heidän välillä ilmapiiri on kireä ja tunteet vaihtelevat paljon. Kirjassa asioita kuvaillaan aika yksinkertaisesti, mutta ei kuitenkaan tylsästi. 

Valinta-kirja on todella hyvä ja koukuttava. Kirja oli kiinnosta, koska koko ajan tapahtui jotain eikä asioissa junnattu paikoillaan. Ainut asia mistä en kirjassa pitänyt oli, että Maxonista ei hirveästi kerrota. Americasta ja Aspenista kerrotaan todella paljon, mutta Maxon jää hämärän peittoon. Toisaalta se jättää myös arvailun varaa ja tuo häneen erilaisia piirteitä, mutta olisi silti mahtava tietää  hänestä enemmän. 

Kirjaa suosittelen kaikille, jotka pitävät romantiikasta ja jännittävistä kirjoista. 

Pihla Kunnari, TET-harjoittelija / Rovaniemen kirjasto