Kategoria(t): Yleistä

Kuin kallein timantein koristeltu peili


Mäkelä-Haapalinna
Tämä on Pirkko Mäkelä-Haapalinnan teoskuvituksiin ja nuorten kirjoituksiin perustuvan kirjan nimi. Juuri niin, kuin timantteja katson ihastuneena maalauksia ja luen ihastuneena nuorten kirjoittamia tekstejä.
Kemijärvellä asuva Pirkko Mäkelä Haapalinna on paluumuuttajana Kemijärvelle asettunut kuvataiteilija.
Kemijärven Hillatien koulun yläasteikäiset oppilaat ovat kirjoittaneet taiteilija Pirkko Mäkelä-Haapalinnan maalauksista heränneitä ajatuksia. Maalauksissa ollaan veden äärellä. Nuoret ovat löytäneet kukin omalla tavallaan maalauksesta sen tärkeimmän .
Esimerkiksi Jan Erik Trappin runo Ranta-aalto samannimiseen maalaukseen : Aaltojen pauhu /kuvastaa tunteiden ryöppyämistä/ ja sanojen tulvaa . /Vesi peilaa kaikki, /puhtaitten maasta taivaaseen, /kuin kallein timanteilla koristettu peili.
Ensimmäinen elementti -maalaukseen Anni Pitkäsen tekemä runo saa kylmät väreet menemään pitkin selkärankaa. Muistan hyvin, kun taiteilija kertoi tämän työn lähtökohdista, lapsuuden dramaattisesta hetkestä.
Mirva Tuuliaisen runo maalaukseen Pilvivarjo: Kuva herättää toivoa, rauhoittaa, /antaa lupauksen jostain paremmasta:/ Että taivas ja onnellisuus ovat sitenkin olemassa, /mutta näkyvät vain harvoin kaiken muun keskellä-
Pirkko Mäkelä-Haapalinnan Art Times Award -kunniamaininnalla palkittu teos Vuodatus on myös mukana kirjassa ja se on saanut taiteilijan itsensä kirjoittaman tekstin.
Suomen, englannin ja venäjänkieliset tekstit avaavat maalausten lisäksi muualta maailmasta tuleville suomalaista sielunmaisemaa, johon metsä ja vesi kuuluvat sukupolvesta toiseen.
Suosittelen lämpimästi kirjaan sukeltamista.

Mainokset
Kategoria(t): kirjavinkkaus, nuortenkirjallisuus

Tyttöjen lähiösekoilua kerrakseen


Anu Juvonen: Lähiöoksennus
Anu Juvonen: Lähioksennus (Minerva, 2013)

Eipä mikään ihme, että Anu Juvonen laati esikoiskirjansa kuvaamaan tyttöjen kasvamista 80-luvun Kannelmäessä. Hän itse vietti lapsuutensa ja nuoruutensa tuossa samaisessa helsinkiläislähiössä, jolla näin ummikkona katseltuna on vähintäänkin kaksijakoinen maine. Juvosen kirjassa Lähiöoksennus (Minerva, 2013) alue näyttäytyy lapsiperheitä täyteen sullottuina kerrostaloina, joiden takametsiköitä miehittävät juoppohampit ja irstaat itsensäpaljastajat. Kuitenkin kirjaa arvostelevien kommenttien perusteella toiset, aihetta ehkä enemmän sisältä päin tarkastelevat, näyttävät löytävän Kannelmäestä vehreyttä, luonnon rauhaa ja turvallisuutta siinä määrin, että sitä pidetään myös ihanteellisena lapsiperheiden asuinpaikkana hyvine palveluineen.

Jokaisella asuinalueella on oma maineensa sekä hyviksi ja huonoiksi koetut puolensa, jotka muodostuvat usein ihmisten mielissä pienen pienistä seikoista. Juvosen kuvaamana Kannelmäki tuntuu saaneen osakseen lähestulkoon kaikki tuplavuoroissa raatavat sairaanhoitaja-yksinhuoltajaäidit, viinalla joka viikonloppu päänsä täyttävän ongelmanuorison ja muuten vain elämiinsä tyytymättömät epäonnistujat, jotka vain eivät osaa lähteä muualle etsimään jotain parempaa. Tapahtumat kerrotaan liioitellunkin raadollisesti ja inhorealistisesti, mikä on kuitenkin mielestäni kirjan paras anti, olipa niillä todellisuuspohjaa tai ei. Mitään surkuttelua teksti ei kuitenkaan ole, päinvastoin se on ääneennaurettavan hauska.

Niin tai näin, Juvosen esikoiskirja on mukaansatempaava lukukokemus, kirja jota ei aloitettuaan olisi malttanut laskea kädestään. Samaisella aikakaudella lapsuutensa eläneelle se oli myös virkistävä vertailupohja omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Siinä missä kannelmäkeläinen nuoriso kokoontui taloyhtiön roskiskatokselle miettimään mistä saisi rahaa viikonlopun viinaksiin, meillä maalaisilla samaa virkaa toimitti kylänraitin maitolaituri. Sama aika, samat murheet – näin se vaan menee. Paikasta viis.

Kirjan saatavuus Lapin kirjastoissa