Punaisia ja valkoisia tarinoita sarjakuvana

Sisaret 1918. Toim. Reetta Laitinen.  Arktinen banaani 2018. 110 s. 

 

Keitä olivat Suomen sisällisotaan 1918 osallistuneet naiset? Minkälaisia toiveita, pelkoja ja aatteita heillä oli?

Sisaret 1918 -kirjassa on kymmenen suomalaisen naisen tai lapsen tarinaa sisällissodan ajalta. Tarinat ovat peräisin Kansan Arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista, ja kymmenen sarjakuvataiteilijaa on tulkinnut ne sarjakuvan muotoon.

Mitä kertoo tapahtumien aikaan 7-vuotias Toini punakapinasta Leppävirralla? Mikä on Mandin, vankinumero 10 074:n, kohtalo Hennalan vankileirillä?  Miksi viiden lapsen leskiäiti Hulda liittyy punakaartiin?

Tarinat sijoittuvat eri puolille Suomea ja niiden kertojina on sekä punaisia että valkoisia. Jokaista sarjakuvaa edeltää päähenkilön ja tapahtumien taustojen esittely.

Sarjakuvantekijät ovat antaneet tarinoilleen oman persoonallisen jälkensä, mutta kaikki sarjakuvat ovat  kuvallisesti selkeitä ja vahvan ilmeikkäitä. Yhdistävänä tekijänä on myös värimaailma, jossa väreinä on käytetty ainoastaan mustaa, valkoista ja punaista.

Kirjan tekijät ovat halunneet saada naisten omat äänet kuuluviin. Jokaisen sodassa mukana olleen muistot ja kohtalo ovat omanlaisiaan. Kymmenen kertomusta ei kuvaa koko sotaa, mutta näiden henkilökuvien kautta tulee kuuluville erilaisia tulkintoja menneisyydestä.

Helmet-lukuhaasteessa Sisaret 1918 täyttää ainakin nämä haastekohdat:

• 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
• 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

 

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Advertisement

Jazzia kiippareilla

Scott, Rhoda: Anthology (cd + dvd), Universal Classiscs & Jazz France, 2011

Lempinimensä ”The barefoot lady” Rhoda Scott (s. 1938) on saanut tavastaan soittaa sähköurkuja paljain jaloin. Pastorin tyttärenä hän jo lapsena ihastui kirkon sähköurkuihin, ja tutkiessaan sen ja erityisesti pedaalin toimintaa, hän aina ensimmäiseksi riisui kengät pois. Paljain jaloin soittamisen ansiosta hän on omasta mielestään voinut kehittää ihan oman soittotyylin ja omia soittotekniikoita sekä saanut soittimeen todella läheisen tuntuman.

Levy on mielenkiintoinen kokoelma monenlaisia kappaleita jazzin rythmeihin sovitettuna, vaikka on mukana toki myös ihan oikeita jazzkappaleitakin. Rhodan soitto on taiturimaista ja sitä on mukava kuunnella mutta myös katsella. Varsinkin dvd Live at MTVA 1973 näyttää mihin Rhoda kykenee. Mukana on myös 1972 nauhoitettu konsertti ja siihen verrattuna kehitys on vuoden aikana ollut huomattava. Toki myös yhtyeen muiden soittajien taitavuus, se kuinka huomaamattomasti he tukevat Rhodan soittoa, vaikuttaa lopputulokseen. Soitto toimii ja svengaa mutta mukana on samalla myös viehättävää kotikutoisuutta.

Rhoda muutti  Yhdysvalloista Ranskaan jo vuonna 1968. Hän onkin paljon tunnetumpi Euroopassa kuin kotimaassaan, mutta on toki saanut tunnustusta ja esiintynyt usein myös siellä. Pariisissa vietetyn 40 vuoden jälkeen hän muutti takaisin Yhdysvaltoihin ja syntysijoilleen New Jerseyhin, jossa hän vielä yli 70-vuotiaana suorittaa opintoja musiikin parissa.

DVD sisältää henkilökuvan vuodelta 2010 ja kaksi konserttitaltiointia 70-luvulta. Nämä täydentävät erinomaisesti cd-levyn materiaalia ja antavat laajemman kuvan Rhodan musiikillisesta kaikkiruokaisuudesta. Ja henkilökuvan kautta hänen pitkä uransa avautuu ihan konkreettisesti.

Lisää Lapin kirjastoista löytyvää sähköurkujazzia pääset katsomaan tästä linkistä.