Kategoria(t): kirjavinkkaus, tietokirjallisuus

Musta Hirvi


Neinhardt, John G.:Musta Hirvi puhuuMusta Hirvi puhuu
Basam Books, 2013

Musta Hirvi (1863-1950) oli oglala-sioux-heimon pyhä mies, tietäjä ja parantaja. Kirja kertoo Mustan Hirven elämäntarinan aikana, jolloin intiaanien perinteinen elämäntapa muuttui ulkopuolisten levittäytyessä intiaanien maille, puhvelit teurastettiin ja lakotat menettivät pyhät maansa.

Musta Hirvi kertoo taisteluista valkoisen miehen kanssa ja muistelee suurta voittoa Little Big Hornissa legendaaristen Hullun Hevosen ja Istuvan Härän johdolla sekä Wounded Kneen verilöylyä.

Musta Hirvi sai suuren näkynsä nuorena ja koki, että näyssä saatu voima tai rohto oli niin suuri, että sen avulla hän voisi auttaa kansaansa. Musta Hirvi toimi parantajana vuosien ajan, parantaen sairaita mm. aamunkoiton yrtin avulla. Wounded Kneen jälkeen hän koki epäonnistuneensa tehtävässään saada lakotat pysymään hengissä ja kansa kukoistamaan.

Tavatessaan Neinhardtin Musta Hirvi päätti kertoa hänelle lakotojen uskonnosta, historiasta ja perinnöstä, sekä omasta elämästään. Neinhardt kokosi lakotatietäjän kertomukset kirjaksi.

Musta Hirvi puhuu on kuvaus lakotojen elämästä ja taistelusta elämäntapansa puolesta. Samalla kirja kertoo yhden miehen elämästä ja tavoitteesta parantaa kansansa elämää. Kirja on sekä eeppinen kertomus että henkisyyden klassikko.

Muuta:

Andersson: Intiaanit: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia

Andersson: Lakotat: kotkan ja biisonin kansa

Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen

Curtis: Pohjois-Amerikan intiaanit: Edward S. Curtisin ainutlaatuinen kuvakokoelma

EijaR, Aalto-sali

Advertisement
Kategoria(t): tietokirjallisuus, Yleistä

Kemijärvellä tapahtui ja tapahtuu


ANNAHAN OLLAKKAHAN : kertomuksia Kemijärveltä

(Toim. Lauri Akola ja Pentti Väyrynen, Kemijärvi 2012, 358 s., kuv)

Lions Club Kemijärvi on  julkaissut Kemijärven joulu-nimistä lehteä vuosina 2001-2010.  Verotusteknilliset syyt tekivät lehden julkaisemisen kannattamattomaksi.

Vuonna 2012 lehden toimittajat ilahduttivat kemijärveläisiä julkaisemalla  kirjan Annahan ollakkahan: kertomuksia Kemijärveltä.

Kirjaan on koottu joululehdissä olleita juttuja. Mainoksia ja ilmoituksia on karsittu, mutta juttuja on lisätty ainakin 70 sivun verran.

Annahan ollakkahan sisältää kemijärveläistä elämänmenoa noin sadan vuoden ajalta.

On henkilöhaastatteluja joissa haastateltava kertoo omalla murteellaan tarinansa.  Historian ja henkilöhistorian lisäksi kirjassa on muistoja sotavuosilta, koulunkäyntikertomuksia, oppilaitosten historiiikkejä.  Tapahtumia ihmisten elämästä ja elinkeinoista.

Yritystoimintaosiossa  kerrotaan kemijärveläisten yritysten tarinoita. Mm.  Salcomp, Pallaskylmä, Ikihirsi, Suomun  laskettelukeskus. Sadan vuoden aikana yhteiskunta on monella tavalla muuttunut, se näkyy myös Kemijärven elinkeinoelämän vaiheissa.  Salcompin ja Stora Enson tehtaiden nousu ja alasajo esimerkkeinä.

Vapaaehtoistyöta ja harrastustoimintaa kuvataan eri järjestöjen ja yhdistysten toimnnasta poimituin kertomuksin.Kerrotaan isännistä ja heidän ravihevosistaan. Ja muistetaan, että freestyle on tuonut olympiamitaleja Kemijärvelle.

Peräkkkäin listattuna näyttää siltä, että kirja olisi melkoinen sillisalaatti. Se, että lehdet on pilkottu aihepiireittäin uuteen järjestykseen kirjaksi, mahdollistaa kattavan sisällysluettelon.

Runsas kuvitus houkuttelee selailemaan kirjaa vaikkei ehtisikään lukea kokonaisia juttuja.

Erään jutuntekomatkan aikana otetun kuvan kuvateksti (haastateltava): ”Hoitaja tuli sanomahan, että mulle tulee vieraita. Mitä ne nyt satavuotiaasta ämmistä? Ja ko minä olen ollu vasta lentsussaki. Onko mulla kuinka hyvin tukka? Kyllä minä olen ryttyläjä, vanha kintaskasa. Onko se poski muka siliä”?

Mielenkiintoisia ovat myös kuvat jotka on otettu samasta paikasta sadan vuoden välein.

Sisällysluettelon otsikoissa on myös piilohuumoria: Saaralla 180 lasta, kelpais iltapäivälehden lööppiinkin.  Kemijärven tiibetinhanhet yllättivät lintututkijat, pakko lukea. Olipa kerran Kemijärven seminaari…

Pidän pienten paikkakuntien ihmisten omien tarinoiden tallentamista tärkeänä. Se, että ne saadaan kansien väliin näin hyvin, on kulttuuriteko parhaimmillaan. Tiedän toimittajien antaumuksella toteuttaneen kutsumustaan tallentaa ja  jakaa tietoa oman paikkakunnan tapahtumista ennen ja nyt.  Perinteisistä historiikeistä tamä kirja erottuu juuri siinä, että monet tarinat ja tapahtumat ovat aivan viime vuosilta.