Islanti – satujen saari – lumoaa ihmiset. Kaiken islantilaisen yllä tuntuu olevan kultainen aura, olipa kyse sitten luonnosta, musiikista tai kirjallisuudesta. Tästä islantilaisuuden hehkusta suomalainen Satu Rämö on päässyt osalliseksi naimakauppojen kautta ja kotiutumalla 320 000 asukkaan saarelle. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja islantilaisen ja suomalaisen mielenmaiseman eroista humoristisesti kirjassaan Islantilainen voittaa aina – elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY, 2015).
Miltä tuntuu pulahtaa uimaan 20-asteiseen veteen hyytävässä tihkusateessa marraskuussa Atlantin aaltojen lyödessä rantakiviin? Miten säilyttää coolius, kun huomaa uimahallin suihkussa pesevänsä hiuksia Björkin vieressä? Tai miltä tuntuu olla suomalainen pessimisti yltiöoptimistien maassa, jossa mikään ei tunnu olevan ongelma, kaikki järjestyy aina (olipa kyse sitten kahdenkeskisestä rupattelutuokiosta presidentin kanssa tai pankkikriisistä)?
Islantilaisten mielestä Islanti on maailman paras maa, eikä islantilainen muutenkaan säästele sanoja best í heimi – parasta maailmassa. Parasta maailmassa on niin hyvä (tietysti islantilainen) nakkisämpylä, oma vaimo, maisemat kesämökin terassilta ja Reykjavikin musiikkifestivaalit. Siinä, missä suomainen vaivaantuu kehuja saadessaan ja alkaa vähätellä, islantilainen oikein lämpiää ja alkaa rehvastella. Suomessa on opittu, että kova uurastus palkitaan, eikä itsestä tehdä numeroa. Islantilaisten lähestymistapa omiin tekemisiin on täysin toinen: tehdään tästä nyt kerralla todella iso numero. Tämä jos mikä, on hämäläistä Satua ärsyttänyt, hänen omia sanoja lainaten. Kritiikistä huolimatta Satu Rämö kirjoittaa Islannista ja islantilaisista rakkaudella, ja kirja nostatti ainakin tässä lukijassa matkakuumeen tuohon myyttiseen menninkäisten maahan.
Muita Satu Rämön kirjoittamia kirjoja:
Islanti – Mondo-matkaopas, 2008; 2.p. 2013.
Vuoden mutsi ja Vuoden mutsi 2 (yhdessä Katja Lahden kanssa).