Kategoria(t): Yleistä

Vinkkejä manga-sarjakuvista


Yoshihiro Takahashi:Ginga-sarjat (Monta eri manga sarjaa)
Ginga on yleisnimi Takahashin tekemille mangoille. Ne voivat olla tuttuja suomalaisella nimellään, Hopeahammas. Suomalaisten rakastama Hopeanuoli on sarjan ensimmäinen osa, ja sitä on jatkunut tähän vuoteen saakka. Ginga:ssa seikkailevat koirat ja tarinoiden keskipisteenä on yleensä oikeuden mukaisuus, seikkailunhalu ja uhrautuvaisuus. Koiristaan huolimatta Gingat ovat melko väkivaltaisia ja raakoja, eivätkä välttämättä soi nuoremmille lukijoille.
Omasta mielestäni sarjat ovat hyviä ja hahmot monipuolisia. Eri haasteet ovat kiinnostavia ja luovat juuri sopivan jännityksen tunteen. Koirafaninakaan en joutunut pettymään, kaikki koirat ovat helposti tunnistettavia ja hyvän näköisiä.

Kansikuva
Kansikuva mangasarjakuvasta. Yoshihiro Takahashi: Legend of Silver Fang, Noah 1.

Kōhei Horikoshi: My Hero Academia (16 osaa suomeksi)
MHA on moniosainen sarja nuorista, jotka haluavat päästä sankareiksi. He kouluttautuvat UA:ssa, Japanin parhaassa sankarilukiossa. Maailmassa on ‘oikkuja’, jotka toimivat kuin supervoimat. Nuorten matka ei näiden takia ole mutkaton, heitä vaanivat erilaiset rikollisryhmät, jotka haluavat hävittää sankarit. MHA on suurilta osin hyväntuulinen ja rohkaiseva, mutta myös painavampia ja vakavampia asioita käsitellään. Sarjassa on myös väkivaltaa ja sen seurauksia, eli ei välttämättä sovi nuorimmille lukioille.
Itse olen monissa sarjoissa ollut enemmän kiinnostunut rikollisten puolesta, mutta MHA on sankariensa puolesta voittamaton. Pelkkä hahmojen määrä olisi jo tarpeeksi voittamaan suurimman osan muista sarjoista, mutta jokaiselle hahmolle on annettu oma persoonallisuus ja oikku. Mangan piirtotyyli on erittäin hieno ja vain paranee mitä pitemmälle se pääsee. Olen monta kertaa katsonut mangojen kansia ottaakseni mallia omiin piirroksiini.

Kansikuva Kohei Horikoshin mangasarjakuvasta My Hero Academia, osa 1.
Kansikuva mangasarjakuvasta. Kohei Horikoshi: My Hero Academia 1.

Nagabe: Nivawa ja minä (3 osaa)
Nivawa ja minä kertoo nuorehkosta miehestä, joka joutuu opettamaan nuorelle Aficoihin kuuluvalle Nivawalle, miten ihmiskunta toimii. Tämä ei muuten olisi ongelma, mutta mies ei itsekkään oikein tiedä miten asettuisi maailmalle. Sarjassa on huumoria ja söpöjä hetkiä. Hahmojen on yritettävä sopeutua, kun koko soppa meinaa räjähtää käsiin.
Nivawa oli mangaa lukiessani niin söpö. Vaikken yleensä pidä lapsi hahmoista, Nivawan on oltava paras mitä olen nähnyt. Sen tietämättömyys oli humoristista ja sen aiheuttamat sotkut saivat minut olemaan pahoillani päähenkilölle. Päähenkilöstä puheenollen, hän on laiska kuin mikä, eikä haluaisi mennä ulos kuin ruoka ostoksille. Huono valinta lapsen kasvatiksi, mutta jotenkin pari onnistuu olemaan räjäyttämättä asuntoaan.

Kansikuva Nagaben mangasarjakuvasta Nivawa ja minä 1.
Kansikuva manga-sarjakuvasta. Nagabe: Nivawa ja minä, osa1.

Yoko Nogiri: Minun susipoikani (4 osaa)
Minun susipoikani on lämmin ja romanttinen sarja, jossa päähenkilö yrittää selvittää niin rakastajansa, kuin itsensäkin menneisyyttä. Heistä tuntuu kuin he olisivat tavanneet ennenkin. Mutta kumpikaan ei oikein tunnu muistavan milloin. Päähenkilö on juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja koulussa hän tapaa seudun suosituimmat pojat. Hän ei voi lopettaa ajattelemasta erästä heistä ja päättää ystävystyä tämän kanssa, paljastaen samalla syvässä pidetyn salaisuuden.
Rakkaus ja siihen liittyvä media ei ole oikein koskaan kiinnostanut, mutta jo mangan nimi teki sen pakkovalinnaksi. Draama on hyvää ja hahmot reagoivat siihen omalla tyylillään. Mangan idea on mukava, muttei mitenkään erikoinen. Enimmäkseen se on samanlainen kuin suurin osa romantiikka sarjoista, vain hieman lisätyllä karvalla, joka minulle sopii.

Kansikuva Yoko Nogirin mangasarjakuvasta Minun susipoikani, osa 1.
Kansikuva mangasarjakuvasta. Yoko Nogiri: Minun susipoikani, osa 1.

Kyoukorin: Ace – musta vaeltaja (4 osaa)
Ace on kovapintainen katujen kasvatti, joka ei tarvitse ketään tai mitään häiritsemään sitä. Matkoillaan hän kuitenkin tapaa kaikenlaista väkeä ja jopa ystävystyy muutaman kanssa. Yksi asia on kuitenkin Acelle selvää, ihmisiin ei voi luottaa. Ace on matkalla löytääkseen jotain kauan sitten kadottamaansa, eikä aio antaa kenenkään tulla sen väliin. Ace on sopiva melkein kaikille lukioille, mutta osa teemoista ja kohtauksista saattavat olla epäsopivia.
Ace oli ensimmäinen manga minkä luin ja se ei todellakaan pettänyt. Ace on mukava hahmo, mysteerisyydellään ja kovapintaisuudellaan, mutta osaa myös olla humoristinen ja kiltti. Ace vaeltaa paljon, joten paikat vaihtuvat melko nopeasti. Eri maisemat ja henkilöt ovat mielenkiintoisia.

Kansikuva Kyoukorin mangasarjakuvasta Ace - musta vaeltaja, osa 1.
Kansikuva mangasarjakuvasta. Kyoukorin: Ace – musta vaeltaja, osa 1.

KIRJOITTAJA
Parhaat mangavinkkinsä blogin lukijoille jakoi Juuli Pynnönen. Hän oli Inarin pääkirjaston tet-harjoittelijana toukokuussa 2021.

Advertisement
Kategoria(t): Tapahtumat, Yleistä

Tunnelmia Mangapäivästä 19.3.


Lauantaina 19.3. Rovaniemen nuorisotila Mondella näkyi värikkäitä peruukkeja ja ja outoja hahmoja. Ohikulkija saattoi ihmetellä, miksi piskuinen leipurityttö kantoikaan jättimäistä lihakirvestä. Osallistujia varustus ei kummastuttanut, olihan vuorossa Rovaniemen Mangapäivä.

Jo toista kertaa järjestetty tapahtuma keräsi Pohjois-Suomen anime- ja mangaharrastajat yhteen mm. Cosplay-kisan ja luentojen merkeissä. Cosplay (lyhenne sanoista costume play) on Suomeen Japanista rantautunut laji. Alun perin ”pukuilu” on lähtenyt Yhdysvaltojen science fiction – messuilta, joissa vilisivät tieteisseikkailujen Spockit ja Darth Vaderit, mutta nykyisessä muodossaan sen juuret ovat selvästikin nousevan auringon maassa. Puvut kun yleensä esittävät japanilaisista sarjakuvista, peleistä ja animaatioista tuttuja hahmoja.

Monde aukaisi osallistujille ovet klo 11 ja aamupäivästä iltapäivään osallistujat saivat tarkastella alan jälleenmyyjien valikoimaa vaatetuksesta avaimenperiin sekä mangakirppiksen ja taidekujan valikoimaa. Päivän juontaja Janne Kemppi avasi tapahtuman ja piti ensimmäisen luennon ”Taistelulajien Manga”. Luentoa seurasi itse Cosplay-kilpailu ja lavalle marssi 11 osallistujaa kaikenkirjavissa tamineissaan. Kisan voitti Hannu Pentinpuro itse nikkaroimallaan levyhaarniskalla. Kilpailun jälkeen Aino Peltokoski ja Kaisa Sarvela pitivät esityksen Japaninmatkastaan ja tapahtuman kruunasi Final Fantasy Fight – esitys, johon vapaaehtoiset saivat tulla mittelemään hyvässä hengessä ja huumorin kanssa.

Tapahtumassa riitti kävijöitä, joita oli päivän aikana arviolta 200. Tapahtuman järjesti Rovaniemen kulttuuri- ja nuorisopalvelukeskukset yhteistyössä Lapin lastenkulttuuriverkoston ja Rovaniemen kaupunginkirjaston kanssa.

Teksti ja kuva: Aleksi Soukka