Mistä syntyivät kerran Ivalojoki ja Inarinjärvi?


Leena Laulajainen: Hopeasarvinen poro - Satuja Lapista

Leena Laulajainen: Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista

Avvil on kuin kuka tahansa nuori lapinnainen, joka liekuttaa komsiossa pientä tytärtään Aanaaria. Avvilin mies Aslak ei jouda lasta kaitsemaan, joten Avvilin on otettava tytär komsioineen mukaan niin marjametsälle kuin kenkäheinien hakuunkin. Eräänä päivänä käy niin, että maahinen vie kiven päälle jätetyn komsion ja sen mukana Aanaarin eivätkä Avvil ja Aslak löydä tytärtään mistään. He pyytävät jopa Taivaanjängän herraa apuun, jotta saisivat tyttärensä takaisin. Kuluu kuitenkin kaksitoista vuotta ennen kuin he tapaavat Aanaarin uudelleen. Jälleennäkeminen on aivan toisenlainen kuin voisi kuvitella ja Avvilin ja Aslakin on aika lunastaa Taivaanjängän herralle tekemänsä lupaukset.

Leena Laulajaisen satukokoelma Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista vie lukijansa keskelle tuntureita ja taivaantulia, järvien välkettä ja yötöntä yötä. Avvil ja Aanaar on yksi kahdestakymmenestä aiemmin eri julkaisuissa ilmestyneestä Lappi-aiheisesta sadusta, jotka on nyt koottu yhteen lumoavaksi kokonaisuudeksi. Virpi Pennan voimakassävyinen ja tunteikas kuvitus tukee saduista kumpuavaa taikaa.

Poropoika


Mooses Mentula: Isän kanssa kahdenimg002
Wsoy 2013

Lenne Korhonen, 10-vuotias pieni poromies, viihtyy pohjoisessa ja nauttii isänsä Jounin tavoin porohommissa olosta. Perhe-elämää varjostaa kuitenkin vanhempien lisääntyvä riiteleminen. Riitaa aiheuttavat isän pitkä poissaolot metsällä kuin myös arkea varjostavat taloudelliset huolet. Jouni ei enää ymmärrä vaimoaan, joka tuntuu etääntyvän hänestä kauemmas päivä päivältä. Elämä pohjoisessa ei vastaa enää Mariannen odotuksia, edes perheen villisikafarmi ei tarjoa enää tarpeeksi haastetta. Mariannesta elämä tuntuu yhdeltä puuduttavan pitkältä suoralta, jonka horisontissa ei häämötä mitään tavoittelemisen arvoista.  Hän kaipaa alituiseen hiljaisuudesta takaisin kaupungin valoon ja elämään. Perheen ihmissuhteita sotkee entisestään Lennen uusi miesopettaja, Jyri. Hänellä on omat henkilökohtaiset  syynsä tulla pohjoiseen.

Iltaisin riitelyn alkaessa Lenne yrittää hokea näkevänsä vain unta, sillä hän pelkää äidin lähtevän. Lenne tarvitsee molempia: isälle on tärkeää saada näyttää pärjäävänsä, kun taas äidin seurassa sai olla vielä oma itsensä, pieni poika. Perheen tilanteessa tarvittaisiin jo supersankaria, joka supervoimillaan korjaisi isän ja äidin välit. Onnistuuko Lennen Poropoika muuttamaan tapahtumien kulun?

Mooses Mentula on Kainuusta Lapin kautta Tuusulaan kotiutunut pienen kyläkoulun rehtori. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt novellikokoelma Musta timantti.

Helenak
Aalto-sali

Erämaan kansaa sata vuotta sitten


Juho Koskimaa, Erämaan Kansaa2

Juho Koskimaa (1891-1926) on suotta unohdettu kirjailija. Nuorena kuollut Koskimaa syntyi Oulussa ja Lapin tuntemuksensa hän keräsi toimiessaan maanmittarin apulaisena, myöhemmin myös apulaisnimismiehenä.  Varsinaiselta ammatiltaan hän oli toimittaja ennen kirjailijan uraansa.

Koskimaa kuvaa näissä kirjoissaan kaunistelematta elämää ja ihmiskohtaloita Lapissa sata vuotta sitten. Erämaassa kohtasivat uudisasukkaat ja saamelaiset toisensa, elämä oli lähinnä selviytymistä luonnon ankarissa olosuhteissa. Koskimaa kuvaa arkielämää myös perheen näkökulmasta, naisia ja lapsia unohtamatta. Metsäherroille Lapin luontoa suurempi koettelemus oli heidän kokemansa henkinen erämaa.

Novelleissaan Koskimaa kertoo rahdinajajista, kullankaivajista, uudisasukkaan hankaluuksista esivallan kanssa, ihmisen halusta saada oma koti.  Hän kertoo myös viinan salakuljettajista ja erämaan lain omavaltaisista tulkinnoista porovarkautta epäiltäessä.

Juho Koskimaan tunnetuin teos on romaani ”Ja sitten jätkä kuoli”.  Rovaniemeläisen sahatyöläisen pienen töllin poika, Hilemooni eli Hilu lähtee jätkän hommiin ja kohti laveaa tietä houkutuksineen. Mutta Hilun silmissä alkaa siintää kapeampi tie: unelma omasta mökistä, naapurin Iinasta ja omasta rauhasta uudisasukkaana. Kertomusta jätkän koettelemusten tiestä torppariksi on kuvattu ”miehisen raadannan ja tarmon ylistykseksi”.

Juho Koskimaan laajaa tuotantoa on lainattavana Lappi-osastolla, tässä esittelin kolmea teosta:

Erämaan kansaa. Kuvauksia Pohjan periltä (1917)

Pohjalaisia ja peräpohjalaisia (1920)

Ja sitten jätkä kuoli (1921, up.1986)

Mari Ekman

Lappi-osasto