Kategoria(t): kirjastotyö, kirjavinkkaus, lastenkirjallisuus

Lasten vähemmän kivat kirjat


Muoniossa puiden lehdet alkavat hiljalleen muuttua ruskeaksi. Illat pimenevät ja ihana syystunnelma alkaa ottaa paikkaansa. Työ Muonion kirjastossa jatkuu kesän jäljiltä eloisissa merkeissä. Koulun alkaminen tuo koululaiset taas takaisin lasten- ja nuortenosastoille. Onneksi kirjahyllyissä on luettavaa kaikenlaisille lukijoille.

Koululaisten toilailuja luokkaretkillä.

Suloisia hetkiä kavereiden kanssa.

Tajunnan ja rakennukset räjäyttävää toimintaa.

Pieruhuumoria kaikilla tuoksuilla.

Ei voida siis sanoa, etteikö kirjojen sisällössä olisi valinnanvaraa.

Mutta onko kirjastossa valinnanvaraa silloin, kun syksy tulee elämään? Kun elämästä lähteekin yhtäkkiä jotain pois? Missä ovat sellaiset lasten kirjat, jotka kertovat elämän varjoisista puolista? Kuolemasta, sairaudesta ja surusta. Ei lastenkaan elämä ole aina pelkkää kikatusta.

Menetyksen hetkellä lapset ovat herkästi niitä, jotka joutuvat jäämään surunsa kanssa yksin. Surun keskellä vanhemmallakin on vaikeaa. Asiasta keskustelun hankalin osa on yleensä sen aloittaminen. Koskettavalla tarinalla voi päästä helpommin liikkeelle. Pieni ja hento lapsi voi pötköttää ison ja turvallisen aikuisen vierellä satua kuunnellen. Tässä otollisessa paikassa lapsen on turvallista pohtia suuria maailman asioita. Nämä kirjat nimittäin aiheuttavat varmasti liikettä pienessä päässä.


Pirja Kiema: Kun pupusisko kuoli (Myllylahti, 2020)

Kun pupusisko kuoli on herkkä ja todenmukainen teos perheenjäsenen kuolemasta. Pupuperheen lapsi kuolee sairauteen pitkän kamppailun jälkeen. Tarina kuvaa selkeästi koko perhettä järkyttävästä menetyksestä. Suru näkyy perheen elämässä monin tavoin, erityisesti vanhempien sisarusten ajatuksissa. Kuitenkin elämän valtaavan surun tilalle alkaa pikkuhiljaa löytyä kauniit muistot edesmenneestä pikkusiskosta.

Tea Ikosen kauniisti kuvittama kuvalorukirja auttaa lapsia ja vanhempia kohtaamaan ja sanoittamaan sisaruksen tai muun läheisen kuoleman.

Clare Helen Welsh: Päivä rannalla (Kustannus-Mäkelä, 2019)

Welshin haikea kuvaus vaarin muistisairauden herättämistä tunteista. Vuoroveden lailla vaarin muistot ovat toisaalta lähellä ja täynnä elämää, toisaalta taas kaukana poissa. Äiti kertoo, että vaari rakastaa unohtelustaan huolimatta. Mutta mitä jos vaari unohtaa minut? Olisi kamalaa unohtaa se, jota rakastaa.

Timo Parvela: Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen (Tammi, 2012)

Kissan ja koiran taivaansiniseen taloon uusi asukas on nimeltä Karhu Murhinen. Pelottavasta nimestään huolimatta hän on pieni, elämänhaluinen päästäinen. Hänellä on mahdottomasti kysymyksiä elämästä. Kirja kertoo Karhu Murhisen lapsuudesta, kasvamisesta aikuiseksi, vanhenemisesta ja lopulta kuolemasta. Tarina pursuaa elämän monipuolisuutta, iloineen ja suruineen.

Itsenäinen jatko-osa Parvelan Maukka ja Väykkä-sarjassa.

Tove Appelgren: Vesta-Linnea ja hirviöäiti (Tammi, 2001)

Appelgrenin rehellistä perhe-elämän kuvausta. Perheen lähtö kampaajalle ei suju ihan ongelmitta, kun Vesta-Linnea ei halua laittaa sukkahousuja äidin toiveesta huolimatta. Ne ovat inhottavat ja pysyvät huonosti jalassa. Vääntö jatkuu niin kauan, kunnes äidin pinna palaa. Koko päivä meneekin sitten oikeastaan vain toiselle sähisemiseen. Onneksi illalla kuitenkin opitaan, ettei aina voi olla kiltti ja hyvällä tuulella. Ei lapsi eikä äitikään.

Salla Savolaisen piirtojälki on tuttu Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoista. Kuvitus onkin täynnä kaikkea perhe-elämän tavallisuutta.

Kiitos Nina Veinille hyvistä kirjasuosituksista!

Kirjoittanut
Vertti Barkholm
kirjastovirkailija-nuorisotyöntekijä
Muonion kunnankirjasto

Advertisement
Kategoria(t): lastenkirjallisuus

Kirjoja taaperolle – 1-vuotiaan suosikit


Mitä lukea 1-vuotiaalle, jonka keskittymiskyky on aika usein olematon, ja joka äänestää välittömästi jaloillaan, jos kirja ei ole mieluisa? Kannettuani kirjastosta kotiin kassikaupalla kirjoja ja kokeiltuani yhtä jos toista, minulla alkaa olla jo jonkinlainen käsitys siitä, mistä ainakin meidän taapero tykkää.

Kirjavakirjasto160215Kuka piilottelee oven takana, entä ruohikossa? Missä on vauva, jolla on punainen takki? Erilaiset läppä-/kurkistuskirjat taitavat olla lasten ikisuosikkeja. Meillä ykkössijaa pitivät pitkään kirjat Värit : kukkuu! ja Vauvan päivä : kukkuu!, joissa etsitään läppien takaa vauvoja tai tuttuja leluja. Kuvituksena on värikkäitä valokuvia höystettynä kosketuspinnoilla. Hieman yli yksivuotiaana suosikeiksi nousivat Puppe– ja Maisa-kirjat, joissa on jo vähän juontakin.

Päätellen siitä, että vähintään puolet julkaistuista pahvikirjoista käsittelee eläimiä, eläimet kuuluvat vähän joka vauvan suosikkilukemistoon, niin meilläkin. Olipa kyse sitten tutummista koirista tai kissoista, tai impala-antiloopeista, kaikki käy. Vaikka kärsivällisyys muuten on kortilla, 51 sivuinen Ankanpoikien maatilakirja pienille jaksetaan kyllä kuunnella ja katsella kannesta kanteen (eläinten lisäksi kirjassa tutustutaan myös yleensä maanviljelyyn). Eläinten lisäksi myös vauva-aiheiset kirjat kiinnostavat pientä lukijaa. Leslie Patricellin vauvakirjoissa on selkeä humoristinen kuvitus ja niukasti tekstiä.

Parasta on löytää kirja, jota on itse mukava lukea, ja joka kelpaa myös lapselle. Kirjassa Ihan hukassa pikkupöllö putoaa puusta ja eksyy äidistään. Sitten äitiä etsitään muiden metsäneläinten avustuksella. Chris Haughtonin kirja on ilmestynyt aiemmin paperiversiona, ja 2014 siitä ilmestyi paksulehtinen taaperon käteen sopiva versio. Osaan jo itse kertoo pikkukarhusta, joka haluaa tehdä kaiken itse. Yhdessä äitikarhun kanssa mennään kirjastoon, jossa meinaa käydä köpelösti, kun pikkukarhu ei ylläkään lempikirjaansa – onneksi apu on lähellä. Tekstiä on juuri sopivasti 1-vuotiaan kärsivällisyydelle.

1-vuotiaan suosikit:

Cousins, Lucy: Maisa-kirjat

Corderoy, Tracy: Osaan jo itse! ja Tämä on minun!

Haughton, Chris: Ihan hukassa

Heimonen, Satu: Ankanpoikien maatilakirja pienille ja Tikun ja Takun luontokirja pienille

Hill, Eric: Puppe-kirjat

Patricelli, Leslie: Halataan, Kylvyssä, Paukku, Potalla ja Riepu

Sirett, Dawn: Vauvan päivä – kukkuu! ja Värit – kukkuu!