Rakkaudessa erottamattomat


Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat,  Otava 2010rakkaudessa erottamattomat

Vera ja István Adorján  tekevät kaksoisitsemurhan vuonna 1991. Istvan oli 81 vuotias, parantumattomasti sairas eikä halunnut  kuolla hitaasti sairauteensa. Vera oli täysin terve, kymmenen vuotta miestään nuorempi.  Vera  oli usein elämänsä aikana sanonut tappavansa itsensä jos Ivan kuolisi.

Juutalainen  Istvan oli kuin ihmeen kaupalla pelastunut keskitysleiriltä. Vera oli väärennettyjen papereiden avulla selvinnyt sota-ajan Unkarissa.  Myöhemmin he pakenivat Unkarista Tanskaan. Siellä he elivät keskiluokkaista elämää, Isvan hammaslääkärina, Vera kotiäitinä.

Heidän pojantyttärensä Johanna ryhtyy 16 vuotta isovanhempiensa kuoleman jälkeen tutkimaan arkistoja, haastattelemaan elossa olevia ystäviä ja sukulaisia saadakseen selville millaisia ihmisiä hänen isovanhempansa olivat. Mikä sai heidät suunnittelemaan ja toteuttamaan tekonsa. Vaikuttivatko isoisän kärsimykset keskitysleireillä hänen päätökseensä päättää itse elämänsä  silloin kuin itse on valmis kuolemaan. Oliko isoäidin teko rakkautta vai itsekkyyttä, kenties pelkoa? Miten maailman herttaisin mummo kykeni järjestämään yhteisen lopun puolisolleen ja itselleen.

Samalla Johanna miettii omaa identiteettiään. Isovanhemmat olivat Unkarin juutalaisia, hänen isänsä oli varttunut Tanskassa, Johannan äiti oli saksalainen. Hän itse asui Saksassa. Miten juutalaisuus vaikuttaa hänen  identiteettiinsä? Onko hän edes juutalainen? Vai onko joku tapa tyypillinen juuri unkarilaisille, vai sittenkin juutalaisille?

Kirjassa on fiktiivisesti kerrottu isovanhempien viimeinen päivä. Muutoin kirja perustuu tosiasioihin. Kirja toteaa asiat ja tapahtumat kiihkottomasti ja selkeästi.

Johanna Adorján on koonnut mielenkiintoisen  tarinan juutalaispariskunnasta joka päätti oman elämänsä vakaan pohdinnan tuloksena, itse valitsemanaan ajankohtana.

Kokemus kuolemasta


Kuolemaa ei ole –julisti  Lapin lääninlääkärinäkin toiminut Rauni-Leena Luukanen Luukanenkirjassaan 1980-luvun alussa omien kokemustensa pohjalta. Lääkäri Raymond A. Moody on kuolemanrajakokemusten tutkimuksen pioneeri, hän kirjasi lukuisia rajalla ja sen takana käyneiden kokemuksia kirjaansa Kokemuksia kuolemasta (Life after Life). Lääkäri, psykiatri Elisabeth Kübler-Ross tutki samaa aihetta ja kirjoitti kirjan Raportti kuolemisesta: mitä kuolevat voivat opettaa, lääkäreille, hoitajille, papeille ja omaisilleen (On Death and Dying) vuonna 1969.

Lääkärit kuitenkin useimmiten kieltävät elämän mahdollisuuden kuoleman jälkeen. Kun fyysiset aivot sammuvat, loppuu tajuinen elämä. Tullaan finaaliin ja kaikki loppuu! Sydän ei syki, hermoimpulssit eivät välity, tietoisuutta ei ole. Länsimainen tieteellinen ajattelu Alexandervahvistaa kuoleman lopullisuuden.

Amerikkalainen lääkäri, aivokirurgi Eben Alexander torjui hienotunteisesti potilaidensa moodykertomukset kuolemanrajakokemuksista. Lääkärinä hän tiesi, että sellaiset eivät ole mahdollisia, ne ovat vain mielen harhoja.

Mutta sitten Alexander sairastui ja joutui koomaan seitsemäksi päiväksi. Hänellä todettiin erittäin harvinainen kolibakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus. Koomassa oloaikanaan Alexander koki mielenkiintoisia asioita, hän ei muistanut lainkaan kuka hän oli ja mitkä olivat hänen lähtökohtansa. Mutta hän eli hyvin intensiivisesti uusissa maailmoissa ja oppi uusia asioita intuitiivisesti.

Eben Alexander heräsi koomasta ja parani sairaudestaan ja muisti kokemansa. Hän kirjoitti kirjankubler-ross Totuus taivaasta (Proof of Heaven) WSOY, 2013. Alexanderin kokemukset herättävät jälleen uteliaisuuden, mihin joudumme, kun viimeinen henkäys on vedetty. Onko lopulliseksi tuomitussa pimeydessä sittenkin valoa ja elämää?

Elämän ja kuoleman kysymysten äärellä
Tiina Sompion kirjastosta

Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto


Pohjoismaidekarikkon neuvosto jakaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa palkinnon parhaalle Pohjoismaiselle lasten- tai nuortenkirjalle. Palkintosumma on 350 000 Tanskan kruunua eli sama, mitä muutkin neuvoston palkitut saavat. On aina mukava nähdä, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden arvostus nousee. Suomesta ehdolla on Seita Vuorelan (ent. Parkkola) ja Jani Ikosen (kuvitus) nuortenkirja Karikko sekä Minna Lindebergin ja Linda Bondestamin kuvakirja Aimo ja Unto. Jälkimmäisestä ehdokkaasta en osaa oikein sanoa mitään muuta kuin, että Linda Bondestamin kuvitus ainakin muissa lastenkirjoissa on kyllä ihan jo itsessään ehdokkuuden arvoista. Blogikirjoitusta aloin kuitenkin kirjoittaa Karikon takia. Kirja oli minusta yksi vaikuttavimpia viime vuoden nuortenkirjoja, ja toivonkin, että se pärjäisi tässä kilpailussa. Olisin mielelläni nähnyt sen myös Finlandia Junior ehdokkaana, sillä sen se totisesti olisi ansainnut.

Karikko ei ole helppo kirja, eikä siihen pääse välttämättä sisään heti, mutta kerrontaan mukaan päästyään kirjan maailmasta ei malttaisi tulla pois. Kirja edustaa maagista realismia tai uuskummaa, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Se kertoo Mitjasta ja Vladimirista, veljeksistä ja viimeisen rannan leirintäalueesta, jota hallitsevat poikalauma ja mystinen tyttö. Matkalle on lähdetty, koska kotona suru on lamaannuttanut kaiken.

Kerrotaan että on olemassa vesi joka erottaa elävät kuolleista. Sen yli kulkee lautta, jota ohjaa lautturi. Rannalla rajavartijana työskentelee Tuonentyttö. Ei ole merkitystä sillä onko tämä tarina totta, sillä siihen on uskottu ja uskotaan yhä. Ranta on viimeinen pala maata ennen merta.”

En halua kertoa kirjasta liikaa, sillä tarina paljastuu hiljalleen osisssa rannan tunnelman kiristyessä villin poikalauman ja oudon valkoisiin pukeutuvan tytön välillä. Kerronta on harkittua ja aitoa ja kieli kaunista olematta liian runollista. Vaikeaa asiaa käsitellään herkästi ja rauhallisesti. Vuorelan muihinkin (Parkkola nimellä kirjoitettuihin) kirjoihin kannattaa tutustua, jos maaginen realismi kiinnostaa, mutta tämä oli minusta aivan ehdottomasti hänen paras kirjansa tähän mennessä. Suosittelen sitä nuorten lisäksi myös aikuislukijoille. Toivottavasti myös neuvoston palkintoraati osaa arvostaa kirjaa!

Lisätietoa palkinnosta ja muiden maiden ehdokkaat:

http://www.kulturkontaktnord.org/lang-fi/pohjoismainen-kulttuuripiste/ajankohtaista/21-nyheter-fra-norden/1682-hvem-vinner-barne-og-ungdomslitteraturprisen