Kategoria(t): Yleistä

Mitä ihmettä! Hiljaako kirjastossa!?


Syksy on alkanut ihanan vilkaana kirjastossa, kun koulut, päiväkodit ja eskarit käyvät kirjastossamme.

Annamme heidän niin halutettaan opastusta kirjaston käyttöön, kerromme miten kirjoja pitää kohdella ja mihin kaikkeen kirjastokortti antaa mahdollisuuden ja mihin se velvoittaa.

Viikolla oli kuulemma joku lapsi sanonut ”mua mikään kiinnosta”… No tänään siitä ”epäkiinnostavuudesta” ei ollut tietoakaan! Eskarilaiset tulivat niin hiljaa kirjastoon, että ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen en tiennyt luokan tulleen tilaan! Kaikki istuivat kiltisti lastenosaston kulmasohvassa katselemassa kirjoja! OHO – piti tämäkin kokea!

Ihania lapsia – oma nimi tuli vielä vähän vienosti, mutta kortti löytyi jo monelta – ja sitä oli ahkerasti käytetty – olipa joku käynyt jo omatoimiaikanakin kirjastossa vanhempien kanssa.

Kaikki lapset kuuntelivat tarkasti meitä kirjastotätejä ja kun saivat alkaa lainata kirjoja, uskalsivat myös kysyä. Tietokirjoja, helppolukuisia ja kuvakirjoja – kaikki kelpasi! Kirjastokortin lisäksi lapsille annettiin Hiihku-tarra ja Kirjasto on kaverisi -esite.

Lasten ohjaaja työkavereineen oli ohjeistanut lapsia olemaan kunnolla ja hiljaa – kuten heitä oli aikoinaan opastettu. Yritimme työkaverin kanssa sanoa, että kyllä täällä saa puhua ja liikkua – huutaminen ja ylemäärin juokseminen on kyllä hieman arveluttavaa… Mutta ohjaaja oli sitä mieltä, että kyllä ne kirjat ovat pääasiassa kirjaston tuote – viittasi ilmeisesti peleihin, johon olin viitannut.

Ihana oli kyllä nähdä lapsissa tuo lukemiseen opettelun into! Voi sitä maailmaa, joka heille avautuu – kun pelkät kuvakirjat ruokkivat mielikuvitusta, mitä maailmoja kaunokirjallisuus avaakin! Käy melkein kateeksi 🙂

Advertisement
Kategoria(t): dekkarit, elokuvat ja tv-sarjat, jännityskirjallisuus, kaunokirjallisuus, kirjavinkkaus, viihde

Ruotsi – rakas naapuri


Se on aina meillä vieressä, Ruotsi, rakas naapuri. Siellä aurinko aina paistaa ja kaikki on niin hyvin. He ovat niin trendikkäitä. Ihanat vaaleat hiukset, terve rusketus, sievän väriset lenkkarit ja kiiltäväksi vahattu puhdas uusi Volvo. Ja heillä onnistuu kaikki mitä he keksivät touhuta: hiihto, euroviisut, huonekalujen pakkaaminen, tennis, puukengät… Kaikilla siellä on kruunu, ainakin lompakossa.

No joo, taitaa sieltä naapurista löytyä ihan samat vaivat kuin meilläkin. Mutta kyllähän se tottakin on, suuria onnistumisia löytyy alalta jos toiseltakin. Yksi sellainen on murhat ja muut rikokset; kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Jostain syystä noinkin aurinkoisesta maasta tulee runsain mitoin ihanan viihdyttäviä synkkiä rikoksia. Kun olen etsimässä itselleni viikonlopuksi jotain kivaa veristä murhaa, niin ruotsalaisuus on yksi ehdoton valintaa puoltava ominaisuus. Tässä muutama vinkki, joilla pääsee hyvin alkuun.

Sebastian Bergman on ihan hirveän rasittava ja sikamainen tyyppi. Hän on kuitenkin hyvä profiloija. Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt ovat kirjoittaneet sarjaan jo seitsemän osaa, joista uusin ilmestyy suomeksi tänä syksynä. Rikokset kirjoissa ovat oikein mielenkiintoisia, mutta myös tutkijapuolella tapahtuu. Tämä sarja täytyy ehdottomasti lukea järjestyksessä. Aloita kirjasta Mies joka ei ollut murhaaja.

Kansikuva Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Hypnotisoija oli niin pelottava, että en ole uskaltanut lukea vielä toista Lars Keplerin Joona Linna –sarjan kirjaa. Perhe löytyy verisesti surmattuna, isä urheilukentältä ja äiti sekä tytär kotoa. Vain poika on pelastunut. Perheeseen kuuluu kuitenkin vielä yksi jäsen, aikuinen tytär. Onko surmaajan tarkoitus murhata vielä hänetkin? Kuka ehtii ensin ja kuka on kuka. Ehkä ensi keväänä tartun seuraavaan kirjaan Paganini ja paholainen. Silloin olisi valoisat pelottomat kesäyöt vielä edessä.

Kansikuva Kepler: Hypnotisoija

Ennen kuolemaa –televisiosarjassa Tukholman julmaan alamaailmaan soluttautuu poliisin poika, huumetuomion kärsinyt Christian. Elämä on armotonta ja henki on halpa kun alkaa pyöriä järjestäytyneen rikollisuuden seurapiirissä. Pyssyt paukkuu ja ruumiiksi päätymisen uhka on aina nurkan takana. Äiti Hanna jahtaa rikollisia työkseen ja saa pelätä poikansa puolesta tutkimuksen aikana monta kertaa.

Quicksand – suurin kaikista –sarjassa selvitellään tukholmalaisessa koulussa tapahtunutta ampumavälikohtausta. Hurjia juhlia, huumeita, öykkäröintiä ja vouhottamista. Ja sitten murha, josta syytetään 18-vuotiasta kilttiä lukiolaistyttöä. Mitä oikeasti tapahtui? Kuinka sekaisin nuoret voivat olla, Ruotsissakin.

On ollut niin kummallista, kun me emme ole päässeet piipahtamaan krannissa, elikkä naapurissa. Emme me torniolaiset ole tällaiseen tottuneet. Me olemme toimittaneet aina tietyt asiat Haaparannalla, kuka minkäkin asian. Minä haen sieltä kuivaa fariinisokeria. Se on aivan mahtavaa, kaikki kotileipurit varmasti unelmoivat siitä. Se ei kuivetu eikä kovetu. Ajatelkaapa, sellaistakin löytyy Ruotsista!

~Satu K.~