Kategoria(t): kirjastotyö

Kirjastosta poistetuilla kirjoilla on monta tarinaa kerrottavanaan…


Oletko koskaan miettinyt mitä kirjastosta poistetuille kirjoille tapahtuu?
Annetaanpa kirjojen itse kertoa:

Kirjoja poistetaan monista eri syistä.

Kuva täydestä kirjahyllystä kirjastossa. Puhekuplassa lukee: Kaverit hei, alkaa olla vähän ahdasta! Jonkun täytyy nyt poistua.

Sen lisäksi, että tarvitaan tilaa uusille kirjoille, poistoon voi olla muitakin syitä.

Neljä kirjaa pöydällä. Puhekuplissa tekstit: Olen ihan rikki, eikä minua kannata korjata. Kukaan ei enää lainaa minua... Sisältämäni tieto on auttamattoman vanhentunutta. Olen tahrainen ja kastunut!

Ensin poistettavat kirjat poistetaan tietokoneella kirjaston tietokannasta. Sitten huonokuntoisimmat menevät suoraan kierrätykseen, kunhan niistä on ensin irrotettu kannet.

Kuvassa kirja, josta kannet revitty irti. Puhekuplassa: Vähäsen se kirpaisi, mutta nyt uusi alku odottaa. Paperinkeräys, täältä tullaan!
Kuvassa kaksi kirjaa, poistoleima-leimasin ja tussi. Puhekuplissa: Mihin me sitten joudutaan? Myynti- tai saa ottaa -hyllyyn. Koeta näyttää edustavalta, joku voi ottaa sinut mukaansa sieltä.

Hyväkuntoiset kirjat poistoleimataan ja siirretään etsimään uutta kotia kirjastojen poistomyynti- tai saa ottaa -hyllyihin.

Kirja ja taustalla poistokirjahylly. Puhekuplassa: Hurraa, pääsen uuteen kotiin! Ihanaa, että joku haluaa lukea minut vielä!

Poistokirja voi myös saada uuden elämän vaikka koristeena.

Kuvassa kaksi poistokirjoista askarreltua koristetta. Puhekuplissa: Poistokirjoista on moneksi. Vaikka askarteluun!
Kuvassa tekstissä luetellut kolme kirjaa. Puhekuplissa: Meiltä saat ideoita poistokirja-askarteluun! Saa lainata!

Vinkkejä askarteluun esimerkiksi näistä kirjoista:
Oikarinen, Kati: Luo aarteita vanhoista kirjoista: yli 40 oivaltavaa ideaa
Youngs, Clare: Askartele uutta vanhasta kirjasta
Youngs, Clare: Vanhan kirjan uusi elämä


Anna-Maija / Ranuan kunnankirjasto

Kategoria(t): Yleistä

Rakkaudesta kirjoihin


Jo pienenä rakastin kirjoja. Olin oikea pieni lukutoukka. Nyt olen kasvanut ja olen iso lukutoukka. En pysty kuvittelemaan itselleni sellaista hetkeä ettei minulla olisi yhtään kirjaa kesken. On aina huojentavaa tietää, että jos mitään muuta tekemistä ei ole niin ainakin aina voi tarttua kirjaan.

Ymmärrän minkä takia joillekin ihmisille lukeminen ja kirjaan tarttuminen voi tuntua hankalalta. Minustakin kirjan aloittaminen on välillä vaikeaa, silläei ole vielä juonessa mukana, eikä tunne henkilöitä. Kuitenkin kun jaksaa lukea sen kymmen sivua pääsee jo kirjan tarinaan mukaan, ja kun lukee vielä toiset kymmen sivua on jo koukussa kirjaan. Niinpä aina kirjan loputtua aloitan uuden kirjan, sillä tiedän kuinka vastustamattomiksi kirjat käyvät tarinan edetessä. Ja uusi kirja tarttuu minun käteeni aina myös siksi, että hyvän kirjan jälkeen on vain pakko saada lisää hyviä kirjoja.

Minulla onkin aina pino kirjastosta lainattuja kirjoja kotona, jotta minun ei tarvitse kuin tarttua kirjaan, avata se ja alkaa lukea. Olisi melkein katastrofaalinen tilanne jos minulla ei olisi uutta kirjaa kun saan jonkun luettua. 

Kirjasto on tullut minulle tutuksi vasta ala-asten puolivälissä, sen jälkeen kun kotoa loppui lukeminen. Pieni kirjasto, joka sijaitsi kotini lähellä oli mukavan kodikas ja sieltä löysin paljon uusia kirjoja. Tällöin aloin lukea entistä enemmän. Yläasteen alussa pääsin tutustumaan pääkirjastoon, suureen kirjastoon, josta löytyy kirjoja kaikkiin makuihin. En edes voinut uskoa, että niin paljon kirjoja voi olla yhdessä paikassa. Selvää on, että lainassa olevien kirjojen määrä minulla moninkertaistui.

Yläasteen aikana lukeminen ja kirjat ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. Moni minua vanhempi henkilö on kertonut, kuinka hekin ovat lukeneet nuoruudessaan paljon, mutta sitten kirjat ja lukeminen vain ovat jääneet. En haluaisi, että minulle käy niin, ikinä. Aina löytyy aikaa kirjoille, puhelimen ajasta voi aina ainakin puolet antaa vain sille, että lukee kirjoja. Lukemisen hyvistä puolista on toitotettu niin paljon kaikkialla, että aina kun luen, tunnen, että teen hyvän teon itselleni.

Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen vaiheeseen elämässä, että pitäisi päättää mitä alan opiskelemaan ja mitä haluan tehdä työkseni. Minulla ei ole tästä mitään hajua. Nyt olen kesätyöntekijänä kirjastossa, sillä halusin päästä kesäksi paikkaan, jossa tykkään olla. Kirjasto ei varmaan tule kuitenkaan olemaan se paikka, jossa aion suurimman osan tulevaisuuden työvuosista viettää. Kirjasto tulee olemaan kuitenkin se paikka, jossa tulen viettämään suurta osaa vapaa-ajastani, sillä siellä ovat asiat, joita rakastan eli kirjat.

 

Janita Härkönen
kesätyöntekijä Rovaniemen pääkirjastossa