Kirjat kotiovelle ja porstuan puolelle asti


Aloitin reilu kuukausi sitten uusissa työtehtävissä Rovaniemen kaupunginkirjastossa. Kyse on Kirjat kotiin –nimisestä palvelusta, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa kirjojen sekä muun aineiston toimittamista asiakkaille kotiin ihan sisälle asti. Palvelu on lanseerattu pari vuotta sitten ja sitä varten on hankittu myös kirjaston käyttöön monipalveluauto, jonka avulla kirjojen vienti kaukaisillekin asiakkaille onnistuu. Alueena on koko armas laaja kaupunkimme pikkukyliä unohtamatta, joten välillä kirjojen toimitus vie useamman tunnin työpäivästä.

Jos et pääse itse kirjastoon… #kirjatkotiin #roikirjasto

Kuva, jonka Rovaniemen kaupunginkirjasto (@roikirjasto) julkaisi 27. 08ta 2015 klo 5.20 PDT

//platform.instagram.com/en_US/embeds.js

Kuka sitten pääsee asiakkaaksi? Rovaniemen kaupunginkirjaston nettisivuilla kerrotaan seuraavaa: ”Kirjat kotiin -lainauspalvelu on tarkoitettu kaikille rovaniemeläisille, jotka eivät esimerkiksi sairauden, vamman tai korkean iän takia voi itse asioida kirjastossa.” Asiakkaita palvelussa on tällä hetkellä parisenkymmentä kukin henkilökohtaisesta syystä. Palvelua aloitettaessa asiakkaalta kysellään tämän luku- tai kuuntelumieltymyksiä ja aineistoa toimitetaan niiden mukaan, tavallisesti kerran kuukaudessa. Asiakkaan saavutettavissa on koko kaupunginkirjaston kokoelma: kirjat, lehdet, äänikirjat, cd:t, dvd:t sekä myös isotekstiset kirjat ja selkokirjat. Laina-ajat ovat joustavat ja ne voidaan sopia käyntikertojen mukaan eikä myöhästymismaksuja peritä.

PorovaaraMiltä tämä kaikki sitten näyttää ja tuntuu työntekijän näkökulmasta? Itse toimin palvelussa ainoastaan kuljettajana eli käyn henkilökohtaisesti asiakkaiden luona toimittamassa heille aineistot, toinen henkilö huolehtii aineiston valinnasta ja yhteydenpidosta asiakkaisiin. Junantuomana autottomana keskustan asukkina lähiseudut olivat jääneet minulle vielä tuntemattomiksi, joten tässä tarjoutui tilaisuus tutustua myös niihin kotikäyntien aikana. Täytyy sanoa, että maisemat varsinkin ruskan aikaan ovat olleet kovin mykistävät, kapeat päällystämättömät pikkutiet kylien välillä eivät niinkään. Haasteita on tuonut myös tuntemattomilla teillä navigaattori, joka ohjaa joko täysin väärään suuntaan pienille kinttupoluille tai jättää huomioimatta lyhimmät reitit. Pimeän ja liukkaiden aikaan todellisuus on vielä karumpi. Samoin poroja näkee pitemmillä reiteillä tienvierustoilla joka ikinen kerta.

Kaiken korvaa kuitenkin asiakkaan riemu ja loiste kasvoilla, kun hän saa mielenkiintoista aineistoa tai sen päivän tai viikon ainoan juttukaverin kotiinsa. Siitä mielestäni kirjastotyössä on pohjimmiltaan kyse: tuoda sisältöä elämään. Jos kiinnostuit, katso lisätietoja tästä.

Kesätöissä kirjastossa


Vietin kesäloman ensimmäisen kuukauden Saarenkylän kirjastossa kesätyön merkeissä. Päädyin tänne hakemalla kaupungin kesätyötä, ja toukokuussa kuulin että minut oli valittu. Kuukausi kului tosi nopeaa ja työ oli rentoa; aamulla hyllytettiin kirjoja ja päivällä askarreltiin erilaisia näyttelyjä. Tykkään paljon askarrella, joten työ ei välillä edes tuntunut työltä. Oli mukavaa sateisina päivinä istua takahuoneessa leikkelemässä kuvia ja kuuntelemassa radiota. Työpäivä kesti kuusi tuntia, johon sisältyi runsaasti taukoja. Kirjaston henkilökunta oli ystävällistä ja otti hyvin vastaan uudet kesätyöntekijät. Opin jakson aikana paljon, sillä olen aina luullut, että kirjastotyö on ihan ’’kuivaa’’ja siinä piipataan vaan kirjoja. Työ osoittautui kuitenkin luovuutta vaativaksi ja monipuoliseksi. Töihin oli kiva tulla eikä mitään traumoja kirjastoja kohtaan syntynyt.

Kaisa Juujärvi

Tet-viikko kirjastossa


Minulla oli maaliskuussa ensimmäinen tettini, eikä se mennyt hyvin. Henkilökunta oli töykeää, eikä tehtäviäkään ollut kovin paljoa. Tämän takia en ilahtunut siitä, että opo ilmoitti tet-viikon taas lähestyvän. En ollut ajatellut kirjastoa omaksi tetpaikaksi ollenkaan, kunnes iskä ehdotti sitä yhtenä päivänä. Aluksi en innostunut, ajattelin vain että kuulostaapa tylsältä. Iskän ehdotus jäi kuitenkin alitajuntaan, enkä onnistunut enää keksimään muuta paikkaa. Etsin netistä kirjaston numeron, ja keräsin rohkeutta soittaakseni. Onnekseni kuitenkin täällä oli paikka vapaana.

1.10 maanantai, aloitin työni. Ensimmäisessä tetissä olin kaverini kanssa, joten jännitti paljon olla yksin. Päivä meni kuitenkin nopeaa ohi, vaikka teinkin 8h päiviä. Tehtäviä oli paljon, ne olivat erilaisia ja hauskoja. Työporukasta minulle jäi heti positiivinen kuva. He ovat ystävällisiä ja rentoja.
2.10 tiistai. Aloitin innolla työni ja halusin jo oppia nopeasti jotain uutta. Aamut kuluivat hitaasti, mutta ruokailun jälkeen olikin päivä jo kohta ohi. Aakkoset alkavat jo pikkuhiljaa tulla korvista ulos.
3.10 keskiviikko. Olin tähän mennessä saanut tehdä jo monenlaisia tehtäviä; hyllytystä, tarroittamista, vanhojen lehtien poistamista ja kirjojen etsimistä näyttelyitä varten. Pidin paljon kaikista tehtävistä, vaikka niskat ovatkin vähän kipeänä leimaamisesta…
4.10 torstai, viimeinen päivä. Pidennetty viikonloppu ja univelat pois:) Tänään olen vain kahteen asti ja tuntuu, että en ehdi tehdä siinä ajassa mitään. Vaikka alussa tuntuikin, että pää räjähtää tämän hiljaisuuden takia, niin nyt kun olen tottunut tähän, niin taitaa pää räjähtää maanantaina, kun menen takaisin kouluun!

Vaikka olenkin viettänyt upean ja nopean viikon, on silti mukava palata kouluarkeen. Lähennyin viikon aikana myös äitini kanssa paljon; joka päiväset yhteiset lounaat ja työmatkat tekevät paljon. Joten kaikesta päätellen tästä viikosta jäi minulle positiivinen mieli! Kaikista eniten minulla tulee ikävä tätä työporukkaa ja heidän huumoriaan!  Ja vaikka en osannut aikaisemmin ajatella kirjastoa edes tettipaikkana, niin ei tämä olisi varmaan kauhea työ tulevaisuudessa!;)

Hyvää jatkoa koko henkilökunnalle!
Toivottaen, Roosa Sormunen 🙂