Kategoria(t): kirjastopalvelut

Uuden ajan kynnyksellä


18.3. alkoi poikkeuksellinen sulkuaika Rovaniemellä. 1.6. kirjastot saadaan jälleen avata.

Viikko vielä ja saamme taas avata kirjastot. 1.6. on tuo maaginen päivä jota olemme odottaneet ainakin me kirjastotyöntekijät, mutta varmasti myös asiakkaat. Aika tuntuu jäsentyvän aikaan ennen ja jälkeen koronan. Mutta mitä kirjastojen sulkuaikana korona-ajalla opittiin?

Opittiin ainakin etteivät etätyöt välttämättä olekaan niin ihanaa ja helppoa kun ei tarvitse aamulla laittautua töihin. Ensin on suorastaan juhlavaa jäädä kotiin työskentelemään läppärin äärelle, mutta pian päivät alkavat puuroutua rytmittömäksi massaksi jolloin ei enää tiedä onko töissä vai vapaalla, onko aika levätä ja ottaa rennosti vai puskea töitä. Työkavereitakin on ikävä. Enää ei kadehdita kollegan etätyöpäiviä vaan osaaottavasti ajatellaan, että siellä se raukka puskee sata lasissa ilman taukoja, ruokaileekin läppärin äärellä. 

Toimistot vaihtuivat nopeasti kotitoimistoiksi

Niille jotka eivät tulleet lomautetuiksi, töistä estyneiksi tai “vuosilomautetuiksi” vaan saivat jäädä töihin on korona-aika merkinnyt huikeaa digiloikkaa. Maakunnassa parhaillaan toteutettava digihanke tähtää kirjastohenkilöstön digitaitojen osaamisen nostoon. Hanke on jo nyt onnistunut yli odotusten. Paitsi että hanketyöntekijän johdolla ollaan opiskeltu milloin mitäkin digiasiaa ja teknistä vempelettä tai sosiaalisen median appia, niin on osallistuttu valtakunnallisesti erilaisin etätyövälinein järjestettäviin kokouksiin, webinaareihin ja työpajoihin. Jo kaikkien noiden alustojen käyttö on lisännyt digiosaamista ja madaltanut kynnystä käyttää verkkovälineitä kirjastopalveluiden tuottamisessa.

Hätä keinot keksii! Kun omassa kirjastossa ei ole ollut henkilökuntaa tuottamassa kirjastopalveluita verkkoon niin olemme oppineet benchmarkkaamaan. Muiden kirjastojen tuottamista verkkoaineistoista on haravoitu Lapin kirjaston asiakkaille parhaimmat palat jakoon somekanavien kautta. Somekanavien seuraajamäärät ovat kasvaneet reilusti, ja aktiivista viestintää on käyty siellä missä asiakkaatkin ovat eli erilaisissa someryhmissä.

On pitänyt oppia sietämään omaa turhautumista, kun asiakkaille haluaisi tarjota vain parasta, mutta johon ei ole ollut mahdollisuuksia henkilökunnan vähyyden vuoksi. Ja on pitänyt oppia arvostamaan niitä luovia ratkaisuja mitä Lapin kirjastoissa on tehty palveluiden tarjoamiseksi asiakkaille sekä arvostamaan ja kunnioittamaan erilaisista toimintaympäristöistä ja palvelutarpeesta nousevia ratkaisuja mm. kirjastoaineiston uloslainauksen suhteen vaikka se asettaisi Lapin kirjaston asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Koska jokainen kunta yrittää vain tehdä parhaansa asiakkaiden hyväksi olemassa olevin resurssein.

Pleksit tulevat sekä asiakkaiden että henkilökunnan suojaksi.

Olemme myös oppineet asiakaspalvelussa aimo annoksen papukaijamaisuutta, ymmärtäväisyyttä ja selkeää rauhallista viestintää kertoessamme yhä uudelleen, että kirjastot ovat kiinni valtioneuvoston määräyksestä johtuen Covid-19 viruksen leviämisen ehkäisevistä toimenpiteistä. Ja että ei, emme voi avata edes sitä omatoimikirjastoa omatoimiseen asiointiin. Tai että kun valtioneuvosto ilmoitti, että kirjastojen uloslainaus sallitaan välittömästi, niin piti vastaanottaa epätoivoisten asiakkaiden palauteryöppy miksi emme olleet jo seuraavana aamuna avanneet palvelua. Että selvitämme ensin itsellemme mitä tarkoittaa uloslainaus jonka jälkeen voimme suunnitella kuinka se mahdollistuisi turvallisesti.

Eniten olemme oppineet desifioinnista, suojautumisesta ja turvaväleistä. On pisarasuojaa, suojavisiiriä, kasvomaskia ja kertakäyttöhanskoja. Käsiä on pesty niin että saippuaa kuluu kohta samassa suhteessa kuin vettä. Ja sitten on se the exit –suunnitelma – kuinka ulos korona-ajasta. Kenties kohti uutta normaalia, johon nähdäkseni ulkoisina merkkeinä kuuluvat pysyvästi ainakin pisarasuojat asiakaspalvelutiskeillä, kuin Korona-ajan muistomerkkinä asiakaspalvelutyössä. Ja käsien pesu. Ja jospa olemme oppineet parissa kuukaudessa olemaan koskettelematta kasvojamme?

Nina Sipola
Kirjastonjohtaja
Rovaniemen kaupunginkirjasto

Kategoria(t): Yleistä

Poikkeusoloja


Koko maailma ja Suomi muiden joukossa ovat ajautuneet tilanteeseen, mitä juuri kukaan ei olisi osannut edes kuvitella. Rajat ovat sulkeutuneet, yritykset laittaneet ovet kiinni, lentokoneet seisovat maassa. Ihmisiä on pyydetty ja velvoitettu pysymään kotonaan, kaikenlaista liikkumista tulee välttää. Tämä koskee väistämättä myös kirjastoja, jotka suljettiin Valtioneuvoston päätöksellä maaliskuun loppupuolella.

Vaikka ihmiset ymmärtävätkin asian tärkeyden, tätä päätöstä lienee paikoin ollut vaikea hyväksyä. Kirjasto on juurtunut suomalaisten arkeen hyvinkin tärkeänä ja monipuolisena kulttuurilaitoksena. On paljon pieniä kuntia, joissa ei ole tarjolla juuri mitään muuta vastaavaa aktiviteettia kuin kirjaston tarjoamat palvelut. Ja niitähän riittää! kirjastolaiset ovat mestareita keksimään ja ideoimaan jos jonkinlaisia toimintoja perusmuotoisen kirjojen lainauspalveluiden rinnalle. Näitä ideoita onkin viime viikkoina jalostettu, kun kirjastot ovat siirtäneet palveluitaan ja näistä palveluista tiedottamista yhä enemmän verkkoon. Yritämme myös näinä rajoituksien ja poikkeavien olojen aikana palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, vaikka he eivät juuri nyt voi tulla kirjastoon fyysisesti tavalliseen tapaan.

Kirjasto on tällä hetkellä suljettu asiakkailta, mutta monissa kirjastoissa on edelleen työntekijöitä paikalla. Siellä tehdään monenlaisia ’sisätöitä’, joita pukkaa kertymään normaalin arkityön ohella enemmän ja vähemmän. Radikaaleimmat pistävät koko sisustuksen remonttiin; vaihtavat hyllyjärjestystä, siivoavat toimistohuoneet, ehkä päivittävät kirjaston kalusteita, valaistuksia, infonäyttöjä, tietokoneita ja kaikenlaista infraa uusiin. Monet seuraavat netistä koulutuksia ja päivittävät näin omaa osaamistaan. Mikä onni, että meillä on jo ennen tätä poikkeustilannetta hankittu tietokoneohjelmat yhteisiä koulutuksia ja palavereja varten! Sitten on tietysti työ, joka ei koskaan lopu: kokoelman läpikäyminen, järjestely ja aikansa palvelleiden aineistojen poistaminen. Lasten- ja nuortenkirjastotyössä ei koskaan poljeta paikallaan; suunnitellaan lukudiplomeita ja päivitetään jo olemassa olevia. Kirjavinkkauskirjojakin pitäisi lukea ja ottaa haltuun, että koulujen taas jatkuttua pääsemme uusien aineistojen kanssa kentälle. Syksyn satutuntien aiheita ja kirjojakin voisi miettiä jo valmiiksi..

Täysi tohina päällä!
Kirjakärrystä on moneksi.

Kirjastot ovat viime vuosina myös ryhtyneet käyttämään ahkerasti sosiaalista mediaa. Se tarjoaa tietysti asiakkaille hyvän väylän seurata kirjaston tapahtumatiedottamista, ja varsinkin näinä aikoina tuo kaikenlaisen kirjastotyön lähemmäs asiakasta. Avaamme ovia niihin paikkoihin kuvin ja tekstein, mitä asiakkaat eivät tavallisessa asiakaspalvelutapahtumassa pääse näkemään. Lisäksi me työntekijät itse voimme ammentaa loputtomasti ideoita toisiltamme ja kokeilla toimivatko samantyyliset tapahtumat ja tempaukset myös meidän omassa kirjastossa. Tietysti jaamme tehokkaasti toistemme päivityksiä ja näin saamme paljon sisältöä asiakkaiden ulottuville.

Monet kirjastot ovat julkaisseet somessa viime viikkoina paljon kuvia siitä, mitä siellä tiskin takana ja takahuoneissa oikein tehdään. Tässä vahvistetaan muovilla lasten luukkukirjan luukkuja.

Osa meistä on kuitenkin joutunut, ja varmasti vielä joutuu jättämään toistaiseksi työpaikkansa kuntien lomautustoimenpiteiden vuoksi. Myös sen takia toivomme todella, että kaikkia suomalaisia koskettavat rajoitustoimenpiteet alkaisivat tehdä tehtävänsä ja saisimme taas pian yhteiskuntamme arjen pyörimään. Niin kouluissa, työpaikoissa, kunnissa, yrityksissä kuin näissä meidän kirjastoissamme. Ihmiset tarvitsevat kirjastoja yhä ja edelleenkin, eikä kaikkia toimintoja voi eikä pidä siirtää verkkoon. Haluamme edelleen palvella asiakkaitamme myös perinteisillä tavoilla ja asiakkaat edelleen toivovat näiden henkilökohtaisten palveluiden säilyvän. Vaikka meillä on lainaus- ja palautusautomaatit, helpot kanavat varausten tekemiseen ja noutamiseen itse, verkkomaksaminen, tiedonhakukoneet ja e-aineistot, eivät ne silti täysin koskaan korvaa asiakaskohtaamisia. Se kun on myös paljon enemmän kuin kirjan tai muun tavaran ojentaminen pöydän yli puolelta toiselle. Odotamme jo kovasti sitä päivää kun pääsemme palaamaan työpaikoillemme, kirjastojen ovet taas avataan ja ne täyttyvät asiakkaista. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, myös sen jälkeen kun nämä poikkeavat olot ja rajoitukset ovat ohi.

Laura Pitkänen, kirjastovirkailija; Tervolan kunnankirjasto