Kategoria(t): kirjastotyö, Yleistä

Rakkauskirje työlleni eli kirjastolle


Näen hymyn asiakkaan huulilla ja jälleen kerran ajattelen: Tämän takia minä tätä teen. Haluan auttaa, haluan tuntea onnistuneeni, haluan tuntea asiakkaani. Pienessä kirjastossa tämä on mahdollista: tuntea asiakaskuntansa ja tietää heidän makunsa. Mikään ei ole niin ihanaa, kun nähdä tuo tyytyväinen hymy asiakkaan huulilla ja saada kiitokset hyvin onnistuneesta työstä. Kuka toinen tunnistaa tämän tunteen?

Pienessä kirjastossa saa mielestäni omat kykynsä esille. Kollegat ja johto ovat huomanneet juuri ne minua kiinnostavat jutut, ne jutut, joissa olen hyvä, joissa loistan, joista tykkään ottaa selvää jne. Helposti nykyään minulle annetaan esim. elokuva-alan tiedonhaut, sillä katselen paljon elokuvia ja tiedän niistä. Myös runonlausuntaharrastuksen alkaessa sain esittää sekä runoja että loruja erinäisissä tapahtumissa kirjastossamme. Saan vieläkin!

Työnkuvani on mukavan monipuolinen. Pienessä kirjastossa lähes kaikki tekevät lähes kaikkea. Voimme näin jakaa vastuuta ja velvollisuuksia keskenämme ja jatkaa jotain hommaa, mitä toinen on aloittanut. Myös asiakkaat ovat persoonia, joilla on omat tarpeensa ja makunsa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu! Joku jo purnasi sitä, kuinka nämä keskeytykset katkaisevat edellisen tekemisen punaisen langan. Asiakkaathan ovat se työn suola, joka laittaa ajatukset uusille urille ja luovuuden liikkeelle.

Toki kirjastoissa, kuten monissa muissakin ammateissa, on omat ongelmansa. En puutu nyt niihin ollenkaan. Myös ”tylsät” rutiinitehtävät sivuutan vain sanomalla, että niihinkin voi ottaa uuden, innostavan näkökulman. Tarkoituksenani oli kirjoittaa innostava teksti, sellainen joka tuo esille työn hyviä puolia. Tällaisena minä sen koen, ainakin tällä hetkellä. On innostavaa nousta aamulla ylös ja odottaa työpäivän alkua. Toistan nyt itseni: Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu! Olen kokenut, että myönteisellä asenteella se, mikä tapahtuu, on myös myönteistä. Usein!

Sari Hakko, Kittilän kirjasto

Mainokset
Kategoria(t): kirjastotyö, Yleistä

Hulinaa Oodissa


Maaliskuun puolessa välissä kävin Helsingissä Suomen kirjastoseuran kirjastoautotyöryhmän tämän vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Vähän jännitti, kun olin ensimmäistä kertaa tällaisessa työryhmässä mukana. Turhaan jännitin, sillä minua vastassa oli hyväntuulinen porukka kirjastoautolaisia. Meidät vastaanotti kirjastoseuran tiloissa Riikka Rajala. Kiitos Riikalle vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta aamupalasta. Autotyöryhmällä oli tarkoitus kokoontua ensin Kouvolassa, mutta sinnekin oli tullut lunta niin paljon, että emme olisi päässeet tutustumaan seuraavien kirjastoautopäivien paikkoihin.
Kokouksessa suunnittelimme seuraavia autopäiviä. Päivän muita puheenaiheita olivat Hannoverin kansainväliset autopäivät ja Kirjastopäivät Helsingissä. Helsingin kirjastopäivien yhteydessä pidetään keskiviikkona 5.6. klo 10.00-11.30 kirjastoautotyöryhmän toimesta ammattitapaaminen. Ohjelmassa on Teemu Hiltusen esitys Turun sähköautohankinnasta. Sen lisäksi kuullaan Kiitokorin ja Volvon yhteisestä sähköautoprojektista, ensimmäinen on tulossa Ruotsiin, Göteborgiin. Asiasta kertomassa koritehtaan Olli Aarnio ja Peter Sandin. Paljon puhuttiin myös kaasu- ja sähköautoista. Huomasin, että meidän ryhmässä on vahva tietämys kirjastoautojen tekniikasta. Minulle auton tekniikkajutut ovat vähän vieraampia asioita, mutta kiva on oppia uutta ja mielenkiintoista asiaa. Päivä vierähti niin nopeasti, että lounasaikakin suhahti ohi. Kokouksen loputtua kävimme yhdessä syömässä rautatieaseman lähellä olevassa Vltava ravintolassa. Innolla odotan jo seuraava kokousta, joka on elokuussa Kouvolassa.

 

Jatkoin omaa Helsingin reissuani vierailemalla Oodissa lauantaina. Olihan se valtava rakennus, jossa keskeneräisyys näkyi vähän joka puolella. Ihmisiä oli joka kerroksessa tosi paljon ja desibelit nousivat ajoittain suuriksi. Eihän nykyisin kirjastoissa ääntä vieroksuta, mutta ihmettelen vaan, miten kirjojen maailmaan pystyy uppoutumaan hälinässä. Tätä samaa oli pohtinut kulttuurin saavutettavuuden asiantuntija Marcus Weisen mielipidekirjoituksessaan sunnuntain Helsingin Sanomissa. Vierailu sattui lauantaihin, joten senkin vuoksi siellä oli paljon ihmisiä tutustumassa Oodiin.
Paljon oli myös liikkeellä turisteja, jotka halusivat tutustua ja valokuvata arkkitehtuurisesti kauniin ja erikoisen rakennuksen.

 

3D Tulostin

Oodista löytyy paljon erilaisia tiloja toisesta kerroksesta. Pienissä lukukopeissa voi opiskella ja isompi hiljainen lukutilakin oli aivan täynnä. Keskellä käytävää oli ompelukoneita ja saumureita. Käytävän reunoille oli sijoitettu 3 D tulostimia ja tablettien lainauspiste. Sitä tulikin kokeiltua ja serkkuni aikoi käyttää sitä tulevaisuudessa. Toisella reunalla oli iso tila, jossa oli nousevat raput. Siellä nuoret istuskelivat ja näppäilivät älypuhelimiaan. Tässäkin kerroksessa näkyi keskeneräisyys. Pöydillä oli paljon tietokoneita, joita ei oltu vielä laitettu käyttökuntoon. Ja kaikki tilat eivät olleet käytössä. Yksi tämän kerroksen kivoin paikka oli viherseinä ja sen edessä olevat istuimet. Sen idean voisi viedä omaankin kirjastoon. Kolmannessa kerroksessa sijaitsivat sitten kirjat, hyllyjä oli paljon ja ne olivat ihanan matalia, ilman takaseiniä ja valkoiset. Vaaleat ja matalat hyllyt toivat avaruutta ja valoisuutta tilaan. Olisipa meilläkin sellaiset.
Tila oli melkein kuin laivassa olisi ollut. Monet kuuluivat sanovankin kirjastotilaa Titaniciksi. Tila nousi molemmissa päissä ja kapeni päätyjä kohti. Reunoilla olivat korkeat lasi-ikkunat, joiden vieressä korkeanpaikankammoisella oli tuskaa seisoa. Paljon siellä riittikin kuvanottajia. Kolmannesta kerroksesta löytyi myös kahvila ja jonot siihen olivat pitkät. Kahvilan toiminta aiheutti myös melua tilaan. Ihmiset kuitenkin nauttivat siitä, että kirjastonkäynnin yhteydessä sai nauttia kupillisen kahvia.

On hienoa, että Helsinki on saanut oman hienon keskuskirjaston. Samalla Oodi on meidän kaikkien yhteinen kirjasto ja olohuone, jonne kaikki ovat tervetulleita. Kirjasto on tarkoitettu kuntoilijoille, piileskelijöille, rehellisille, syyttömille, murjottajille, keisareille, ylityöllistetyille jne. Nämä tekstit löytyvät portaiden reunoista kirjoitettuna.
Tulimme siihen tulokseen, että jos Oodissa hiljaisuutta kaipaa, niin kannattaa tulla heti aamusta. Kesällä täytyy tulla uudestaan Oodiin, jospa silloin tilat olisivat valmiita ja Oodia ympäröivä piha olisi siistimpi ja ehkäpä sieltä löytyisi paljon kukkaistutuksia.