Kategoria(t): Yleistä

Rakkaudesta kirjoihin


Jo pienenä rakastin kirjoja. Olin oikea pieni lukutoukka. Nyt olen kasvanut ja olen iso lukutoukka. En pysty kuvittelemaan itselleni sellaista hetkeä ettei minulla olisi yhtään kirjaa kesken. On aina huojentavaa tietää, että jos mitään muuta tekemistä ei ole niin ainakin aina voi tarttua kirjaan.

Ymmärrän minkä takia joillekin ihmisille lukeminen ja kirjaan tarttuminen voi tuntua hankalalta. Minustakin kirjan aloittaminen on välillä vaikeaa, silläei ole vielä juonessa mukana, eikä tunne henkilöitä. Kuitenkin kun jaksaa lukea sen kymmen sivua pääsee jo kirjan tarinaan mukaan, ja kun lukee vielä toiset kymmen sivua on jo koukussa kirjaan. Niinpä aina kirjan loputtua aloitan uuden kirjan, sillä tiedän kuinka vastustamattomiksi kirjat käyvät tarinan edetessä. Ja uusi kirja tarttuu minun käteeni aina myös siksi, että hyvän kirjan jälkeen on vain pakko saada lisää hyviä kirjoja.

Minulla onkin aina pino kirjastosta lainattuja kirjoja kotona, jotta minun ei tarvitse kuin tarttua kirjaan, avata se ja alkaa lukea. Olisi melkein katastrofaalinen tilanne jos minulla ei olisi uutta kirjaa kun saan jonkun luettua. 

Kirjasto on tullut minulle tutuksi vasta ala-asten puolivälissä, sen jälkeen kun kotoa loppui lukeminen. Pieni kirjasto, joka sijaitsi kotini lähellä oli mukavan kodikas ja sieltä löysin paljon uusia kirjoja. Tällöin aloin lukea entistä enemmän. Yläasteen alussa pääsin tutustumaan pääkirjastoon, suureen kirjastoon, josta löytyy kirjoja kaikkiin makuihin. En edes voinut uskoa, että niin paljon kirjoja voi olla yhdessä paikassa. Selvää on, että lainassa olevien kirjojen määrä minulla moninkertaistui.

Yläasteen aikana lukeminen ja kirjat ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. Moni minua vanhempi henkilö on kertonut, kuinka hekin ovat lukeneet nuoruudessaan paljon, mutta sitten kirjat ja lukeminen vain ovat jääneet. En haluaisi, että minulle käy niin, ikinä. Aina löytyy aikaa kirjoille, puhelimen ajasta voi aina ainakin puolet antaa vain sille, että lukee kirjoja. Lukemisen hyvistä puolista on toitotettu niin paljon kaikkialla, että aina kun luen, tunnen, että teen hyvän teon itselleni.

Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen vaiheeseen elämässä, että pitäisi päättää mitä alan opiskelemaan ja mitä haluan tehdä työkseni. Minulla ei ole tästä mitään hajua. Nyt olen kesätyöntekijänä kirjastossa, sillä halusin päästä kesäksi paikkaan, jossa tykkään olla. Kirjasto ei varmaan tule kuitenkaan olemaan se paikka, jossa aion suurimman osan tulevaisuuden työvuosista viettää. Kirjasto tulee olemaan kuitenkin se paikka, jossa tulen viettämään suurta osaa vapaa-ajastani, sillä siellä ovat asiat, joita rakastan eli kirjat.

 

Janita Härkönen
kesätyöntekijä Rovaniemen pääkirjastossa

Mainokset
Kategoria(t): kirjastotyö, Yleistä

Hulinaa Oodissa


Maaliskuun puolessa välissä kävin Helsingissä Suomen kirjastoseuran kirjastoautotyöryhmän tämän vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Vähän jännitti, kun olin ensimmäistä kertaa tällaisessa työryhmässä mukana. Turhaan jännitin, sillä minua vastassa oli hyväntuulinen porukka kirjastoautolaisia. Meidät vastaanotti kirjastoseuran tiloissa Riikka Rajala. Kiitos Riikalle vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta aamupalasta. Autotyöryhmällä oli tarkoitus kokoontua ensin Kouvolassa, mutta sinnekin oli tullut lunta niin paljon, että emme olisi päässeet tutustumaan seuraavien kirjastoautopäivien paikkoihin.
Kokouksessa suunnittelimme seuraavia autopäiviä. Päivän muita puheenaiheita olivat Hannoverin kansainväliset autopäivät ja Kirjastopäivät Helsingissä. Helsingin kirjastopäivien yhteydessä pidetään keskiviikkona 5.6. klo 10.00-11.30 kirjastoautotyöryhmän toimesta ammattitapaaminen. Ohjelmassa on Teemu Hiltusen esitys Turun sähköautohankinnasta. Sen lisäksi kuullaan Kiitokorin ja Volvon yhteisestä sähköautoprojektista, ensimmäinen on tulossa Ruotsiin, Göteborgiin. Asiasta kertomassa koritehtaan Olli Aarnio ja Peter Sandin. Paljon puhuttiin myös kaasu- ja sähköautoista. Huomasin, että meidän ryhmässä on vahva tietämys kirjastoautojen tekniikasta. Minulle auton tekniikkajutut ovat vähän vieraampia asioita, mutta kiva on oppia uutta ja mielenkiintoista asiaa. Päivä vierähti niin nopeasti, että lounasaikakin suhahti ohi. Kokouksen loputtua kävimme yhdessä syömässä rautatieaseman lähellä olevassa Vltava ravintolassa. Innolla odotan jo seuraava kokousta, joka on elokuussa Kouvolassa.

 

Jatkoin omaa Helsingin reissuani vierailemalla Oodissa lauantaina. Olihan se valtava rakennus, jossa keskeneräisyys näkyi vähän joka puolella. Ihmisiä oli joka kerroksessa tosi paljon ja desibelit nousivat ajoittain suuriksi. Eihän nykyisin kirjastoissa ääntä vieroksuta, mutta ihmettelen vaan, miten kirjojen maailmaan pystyy uppoutumaan hälinässä. Tätä samaa oli pohtinut kulttuurin saavutettavuuden asiantuntija Marcus Weisen mielipidekirjoituksessaan sunnuntain Helsingin Sanomissa. Vierailu sattui lauantaihin, joten senkin vuoksi siellä oli paljon ihmisiä tutustumassa Oodiin.
Paljon oli myös liikkeellä turisteja, jotka halusivat tutustua ja valokuvata arkkitehtuurisesti kauniin ja erikoisen rakennuksen.

 

3D Tulostin

Oodista löytyy paljon erilaisia tiloja toisesta kerroksesta. Pienissä lukukopeissa voi opiskella ja isompi hiljainen lukutilakin oli aivan täynnä. Keskellä käytävää oli ompelukoneita ja saumureita. Käytävän reunoille oli sijoitettu 3 D tulostimia ja tablettien lainauspiste. Sitä tulikin kokeiltua ja serkkuni aikoi käyttää sitä tulevaisuudessa. Toisella reunalla oli iso tila, jossa oli nousevat raput. Siellä nuoret istuskelivat ja näppäilivät älypuhelimiaan. Tässäkin kerroksessa näkyi keskeneräisyys. Pöydillä oli paljon tietokoneita, joita ei oltu vielä laitettu käyttökuntoon. Ja kaikki tilat eivät olleet käytössä. Yksi tämän kerroksen kivoin paikka oli viherseinä ja sen edessä olevat istuimet. Sen idean voisi viedä omaankin kirjastoon. Kolmannessa kerroksessa sijaitsivat sitten kirjat, hyllyjä oli paljon ja ne olivat ihanan matalia, ilman takaseiniä ja valkoiset. Vaaleat ja matalat hyllyt toivat avaruutta ja valoisuutta tilaan. Olisipa meilläkin sellaiset.
Tila oli melkein kuin laivassa olisi ollut. Monet kuuluivat sanovankin kirjastotilaa Titaniciksi. Tila nousi molemmissa päissä ja kapeni päätyjä kohti. Reunoilla olivat korkeat lasi-ikkunat, joiden vieressä korkeanpaikankammoisella oli tuskaa seisoa. Paljon siellä riittikin kuvanottajia. Kolmannesta kerroksesta löytyi myös kahvila ja jonot siihen olivat pitkät. Kahvilan toiminta aiheutti myös melua tilaan. Ihmiset kuitenkin nauttivat siitä, että kirjastonkäynnin yhteydessä sai nauttia kupillisen kahvia.

On hienoa, että Helsinki on saanut oman hienon keskuskirjaston. Samalla Oodi on meidän kaikkien yhteinen kirjasto ja olohuone, jonne kaikki ovat tervetulleita. Kirjasto on tarkoitettu kuntoilijoille, piileskelijöille, rehellisille, syyttömille, murjottajille, keisareille, ylityöllistetyille jne. Nämä tekstit löytyvät portaiden reunoista kirjoitettuna.
Tulimme siihen tulokseen, että jos Oodissa hiljaisuutta kaipaa, niin kannattaa tulla heti aamusta. Kesällä täytyy tulla uudestaan Oodiin, jospa silloin tilat olisivat valmiita ja Oodia ympäröivä piha olisi siistimpi ja ehkäpä sieltä löytyisi paljon kukkaistutuksia.