Kategoria(t): Yleistä

Jäähyväiset ja tervetuloa!


Olen tehnyt kirjastotyötä jo 80-luvulta lähtien, siis viime vuosisadalla! Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, sekä työkavereina että asiakkaina.

Nyt olen työpaikkani vanhin – 35 vuoden jälkeen! On ollut tosi rankkaa päässää viimeinen ”vanha” työkaveri vapaalle, sillä niin paljon poistuu tietotaitoa ja varsinkin yhteisiä muistoja hänen mukanaan työyhteisöstä.

Luopuminen on vaikeaa, mutta onneksi uusia tuulia on luvassa! Odotamme innolla, millaisia hakijoita tulee avoinna olevaan kirjastovirkailijan toimeen – toivottavasti tulossa on kirjastotyötä jo muualla tehneitä, jotta saamme kuulla kokemuksia toisesta kirjastosta. Ja toisaalta alanvaihtajilta sitä vasta tuleekin tuoreita näkemyksiä!

Uusia kokemuksia saamme kyllä nytkin, kun Lapin kirjaston sisällä on yhteistyö tiivistä. Ja se vielä tiivistyykin, kun kirjastoparit alkavat kunnolla pelittää! Luvassa on vierailuja puolin ja toisin ja muutakin kokemusten vaihtoa. Mukava, kun pääsee vaihtamaan kunnolla kasvokkain ajatuksia ja ideoita toisen kirjaston kanssa!

Näin työkaverini jäähyväisten läheisyydessä, on ollut aikaa myös miettiä, miten hirveästi työ on muuttunut tässä meidän yhteisen työhistorian aikana. Minun tullessani tänne töihin, siirryin kameralainauksesta suoraan atk-aikaan, vaikkakin sivukirjastossa ja autossa oli vielä Detroit-systeemi (kysykääpä lapsukaiset meiltä vanhoilta, mitä se tarkoittaa…) Sivukirjastoista ja kirjastoautosta on luovuttu – mutta omatoimikirjaston ja kotipalvelun ansiosta asiakkailla on paljon enemmän mahdollisuuksia käyttää kirjastoa ja kirjastopalveluja, myöskin kotoaan sähköisten aineistojen kautta!

Eli innokkaana tulevaan, uusiin työntekijöihin ja työtapoihin! Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. (Herakleitos)

Asiakaspalvelutiski 1991 joulukuu
Asiakaspalvelupiste 2021 joulukuu

Kategoria(t): Yleistä

Rakkaudesta kirjoihin


Jo pienenä rakastin kirjoja. Olin oikea pieni lukutoukka. Nyt olen kasvanut ja olen iso lukutoukka. En pysty kuvittelemaan itselleni sellaista hetkeä ettei minulla olisi yhtään kirjaa kesken. On aina huojentavaa tietää, että jos mitään muuta tekemistä ei ole niin ainakin aina voi tarttua kirjaan.

Ymmärrän minkä takia joillekin ihmisille lukeminen ja kirjaan tarttuminen voi tuntua hankalalta. Minustakin kirjan aloittaminen on välillä vaikeaa, silläei ole vielä juonessa mukana, eikä tunne henkilöitä. Kuitenkin kun jaksaa lukea sen kymmen sivua pääsee jo kirjan tarinaan mukaan, ja kun lukee vielä toiset kymmen sivua on jo koukussa kirjaan. Niinpä aina kirjan loputtua aloitan uuden kirjan, sillä tiedän kuinka vastustamattomiksi kirjat käyvät tarinan edetessä. Ja uusi kirja tarttuu minun käteeni aina myös siksi, että hyvän kirjan jälkeen on vain pakko saada lisää hyviä kirjoja.

Minulla onkin aina pino kirjastosta lainattuja kirjoja kotona, jotta minun ei tarvitse kuin tarttua kirjaan, avata se ja alkaa lukea. Olisi melkein katastrofaalinen tilanne jos minulla ei olisi uutta kirjaa kun saan jonkun luettua. 

Kirjasto on tullut minulle tutuksi vasta ala-asten puolivälissä, sen jälkeen kun kotoa loppui lukeminen. Pieni kirjasto, joka sijaitsi kotini lähellä oli mukavan kodikas ja sieltä löysin paljon uusia kirjoja. Tällöin aloin lukea entistä enemmän. Yläasteen alussa pääsin tutustumaan pääkirjastoon, suureen kirjastoon, josta löytyy kirjoja kaikkiin makuihin. En edes voinut uskoa, että niin paljon kirjoja voi olla yhdessä paikassa. Selvää on, että lainassa olevien kirjojen määrä minulla moninkertaistui.

Yläasteen aikana lukeminen ja kirjat ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. Moni minua vanhempi henkilö on kertonut, kuinka hekin ovat lukeneet nuoruudessaan paljon, mutta sitten kirjat ja lukeminen vain ovat jääneet. En haluaisi, että minulle käy niin, ikinä. Aina löytyy aikaa kirjoille, puhelimen ajasta voi aina ainakin puolet antaa vain sille, että lukee kirjoja. Lukemisen hyvistä puolista on toitotettu niin paljon kaikkialla, että aina kun luen, tunnen, että teen hyvän teon itselleni.

Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen vaiheeseen elämässä, että pitäisi päättää mitä alan opiskelemaan ja mitä haluan tehdä työkseni. Minulla ei ole tästä mitään hajua. Nyt olen kesätyöntekijänä kirjastossa, sillä halusin päästä kesäksi paikkaan, jossa tykkään olla. Kirjasto ei varmaan tule kuitenkaan olemaan se paikka, jossa aion suurimman osan tulevaisuuden työvuosista viettää. Kirjasto tulee olemaan kuitenkin se paikka, jossa tulen viettämään suurta osaa vapaa-ajastani, sillä siellä ovat asiat, joita rakastan eli kirjat.

 

Janita Härkönen
kesätyöntekijä Rovaniemen pääkirjastossa