Keskellä lastenosastoamme on iso kirkkaanpunainen sohva. Lainaustiskillä ollessa pystyy ainakin sivusilmällä seuraamaan mitä kaikkea siellä voikaan tapahtua.
Poikajengi saapuu toisilleen kovista esittäen ja rehvastellen kirjastoon ja suuntaavat kulkunsa kohti sohvaa. Sinne sitä sitten rojahdetaan puoliksi istuvassa, puoliksi makaavassa asennossa. Ilmeisesti odotellaan naapurissa sijaitsevan nuorisotilan avautumista. ”Jee, mä pääsin seuraavalle tasolle”. Hm, ilmeisesti kisa jonkin pelin äärellä.
Vanha nainen suuntaa kulkunsa lehtisaliin, nappaa käsiinsä tuoreen Lapin Kansan ja jatkaa matkaansa sohvan uumeniin. Siellä onkin mukavaa rauhassa keskittyä tutkimaan päivän uutisantia.
Nuori äiti pienen vauvan kanssa istahtaa sohvalle. Vauvan vaippa vaihtuu käden käänteessä ja pian pikkuinen jo pääseekin äitinsä rinnalle. Sohvan selkämyksen suojissa on turvassa kaikkien silmiltä ja äiti voi rauhassa keskittyä lapseensa.
”Liljankukka lumivalkoinen…” Nuori romaanipoika laulaa serenadia muutamalle nuorelle neitokaiselle. Mitäpä mahtavat neidit tuumata? Saikohan nuorukainen jonkun neidon hurmattua laulullansa vai oliko kenties hurmannut jo aiemmin. Kieltämättä lauluääni oli kyllä ihan hyvä.
Pari vanhempaa rouvaa istahtaa sohvalle suunnittelemaan päivänsä kulkua. ”Tänään on avoimet ovet siellä Koillis-Lapin Sähköllä ja Attendolla. Hei, mennäänkö ensin kakkukahville sinne Koillis-Lapin Sähköön. Sitten kun hitaasti kävellään, niin voi olla jo nälkä. Mennään sitten Attendolle, kun siellä on se ruokatarjoilu. Katellaan vähän aikaa paikkoja siellä, niin sitten maistuukin jo kahvi, kun sielläkin oli se kakkukahvitarjoilu. Oletko huomannu, että Lidlissä on jauheliha tarjouksessa ja K-kaupassa kahvi. Käydään niissä sitten pois mennessä.”
”Kilinkolin, tööttööt, piipaa piipaa, pruum” Jaahas, pieni poika äitinsä kanssa on löytänyt äänitehosteisen autokirjan. Sitä sitten tutkitaan sohvalla innokkaasti nappuloita painellen ja äänten vaihtuessa.
”Hihii, hihii”. Nyt onkin tyttöporukka löytänyt tiensä sohvan uumeniin. Mitä lie salaisuuksia vaihtelevat keskenään tai jotain hauskaa tuntuu näkyvän kännykän näytöllä. Välillä käydään tutkimassa hyllyjä ja palataan takaisin sohvalle. ”Oletko lukenut tämän, on muuten tosi hyvä. Kannattaa lukea”. ”Hei, tiiätkö mikä on seuraava osa tähän sarjaan, onkohan se paikalla” ”Hei, mä etin just tuota, voitko vaihtaa. Mä oon jo lukenut kaikki muut, mutta tuo vielä puuttuu”
”Nukkumatti, nukkumatti lasten…” Pieni tyttö on löytänyt soivan tuutulaulukirjan ja esittelee sitä innoissaan isälleen, joka yrittää samalla tutkia uusinta Vauhdin maailma -lehteä. ”Isi, isi, voidaanko ottaa tämä? Hei, mikä laulu nyt tulee?”
Pari nuorta tyttöä istahtaa sohvalle koulureppujen kanssa. Sieltä kaivellaan kirjoja, penaaleja ja vihkoja. Ovat päättäneet viettää kirjastolla yhteistä läksyjentekohetkeä.
Romaaninainen lapsenlapsen kanssa saapuu kirjastolle ja suuntaa kulkunsa sohvalle. Lapsi jää viereen keinumaan keinuhevosella ja väsynyt mummo pötkähtää hetkeksi pitkälleen sohvalle. Aikansa keinuttuaan pieni poika löytää kirjaston pikkuautoja ja pehmoleluja ja keskittyy leikkimään hetkeksi, kunnes levottomuus iskee ja juoksu ympäri lastenosastoa alkaa. Se sitten siitä mummon lepohetkestä.
Pian saapuu pari koulupoikaa reppujensa kanssa. Reput jäävät sohvalle, kun pojat suuntaavat kiinnostuneena katsomaan kirjaston palapelin tekijää. ”Oi, ootpa paljon tehnyt eilisen jälkeen. Tosi nopea.” Pojat ihmettelevät ääneen ja seuraavat hetken palojen löytymistä. Pian kuitenkin alkaa kirjahyllyt kiinnostaa ja yhdessä suunnataan etsimään mukavaa lukemista.
Äitejä lapsineen alkaa saapua kirjastolle ja istahtavat sohvalle. Pian on vuorossa lukukoiran saapuminen ja sohvalla odotellaan jutellen omaa vuoroa. Onkohan tänään tulossa iso koira Nöpö vai pieni koira Usva? Pian se selviää.
Äiti parin pienen lapsen kanssa saapuu kirjastolle aivan viime aukiolominuuteilla. Äidin valitessa lukemista pienille, he majoittuvat sohvalle ja järjestävät kirjaston pehmokoiran ja nallet sinne nukkumaan. Sinne pehmot jäävät sulassa sovussa nukkumaan kirjaston sulkeutuessa odottamaan uutta mielenkiintoista kirjastopäivää.
Näkymät lainaustiskiltä voivat olla jänniä ja ajatuksia herättäviä, kun sen siltä kantilta ottaa.
-Saila Haikonen, Kemijärven kaupunginkirjasto-
