Kategoria(t): Yleistä

Mitä ihmettä! Hiljaako kirjastossa!?


Syksy on alkanut ihanan vilkaana kirjastossa, kun koulut, päiväkodit ja eskarit käyvät kirjastossamme.

Annamme heidän niin halutettaan opastusta kirjaston käyttöön, kerromme miten kirjoja pitää kohdella ja mihin kaikkeen kirjastokortti antaa mahdollisuuden ja mihin se velvoittaa.

Viikolla oli kuulemma joku lapsi sanonut ”mua mikään kiinnosta”… No tänään siitä ”epäkiinnostavuudesta” ei ollut tietoakaan! Eskarilaiset tulivat niin hiljaa kirjastoon, että ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen en tiennyt luokan tulleen tilaan! Kaikki istuivat kiltisti lastenosaston kulmasohvassa katselemassa kirjoja! OHO – piti tämäkin kokea!

Ihania lapsia – oma nimi tuli vielä vähän vienosti, mutta kortti löytyi jo monelta – ja sitä oli ahkerasti käytetty – olipa joku käynyt jo omatoimiaikanakin kirjastossa vanhempien kanssa.

Kaikki lapset kuuntelivat tarkasti meitä kirjastotätejä ja kun saivat alkaa lainata kirjoja, uskalsivat myös kysyä. Tietokirjoja, helppolukuisia ja kuvakirjoja – kaikki kelpasi! Kirjastokortin lisäksi lapsille annettiin Hiihku-tarra ja Kirjasto on kaverisi -esite.

Lasten ohjaaja työkavereineen oli ohjeistanut lapsia olemaan kunnolla ja hiljaa – kuten heitä oli aikoinaan opastettu. Yritimme työkaverin kanssa sanoa, että kyllä täällä saa puhua ja liikkua – huutaminen ja ylemäärin juokseminen on kyllä hieman arveluttavaa… Mutta ohjaaja oli sitä mieltä, että kyllä ne kirjat ovat pääasiassa kirjaston tuote – viittasi ilmeisesti peleihin, johon olin viitannut.

Ihana oli kyllä nähdä lapsissa tuo lukemiseen opettelun into! Voi sitä maailmaa, joka heille avautuu – kun pelkät kuvakirjat ruokkivat mielikuvitusta, mitä maailmoja kaunokirjallisuus avaakin! Käy melkein kateeksi 🙂

Advertisement
Kategoria(t): Yleistä

Carlos Ruiz Zafón: Marina


Aloitan tämän sanomalla, että olen todella suuri Ruiz Zafónin neliosaisen Unohdettujen kirjojen ystävä. Toinen sarjan läpilukemiskerta on minulla viimeistä kirjaa vajaa valmis. Kerran sitten katselin kirjaston henkilökunnan suositushyllyyn omia suosikkejani ja mietin, että Zafónin kirjoja pitäisi saada siihen. Huomasin, että Marina oli tuplana hyllyssä ja heti ajattelin, että tämä pitää lukea. 

Marina on siis itsenäinen teos eikä kuulu aiemmin mainittuun kirjasarjaan. Kirja on julkaistu espanjaksi vuonna 1999, eli jopa ennen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan ensimmäistä osaa Tuulen varjoa. Suomeksi Marina ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2013, kun kirjasarjan neljästä osasta jo kolme oli suomennettu. 

Kirjan alussa tutustutaan sisäoppilaitoksessa asuvaan nuoreen Oscar Diaziin. Eräänä päivänä, kun hän on Barcelonan kaduilla, hän tutustuu mysteeriseen Marinaan, joka on hänen tapaansa 15-vuotias, ja tämän isään Germaniin. Parin tapaamiskerran jälkeen alkaa kietoutumaan mysteerien verkko, joka mullistaa Oscarin ja Marinan elämät, ja vie heidät lukijan kanssa Barcelonan pimeille kaduille. 

Olin vähän viivytellyt kirjaan tarttumista, koska olin lukenut netistä etukäteen, että siinä olisi vähän kauhukirjallisuuden elementtejä mukana. Itselleni kauhu on genrenä sellainen, etten varmaan tule ikinä lukemaan sitä. Toisaalta suurena Ruiz Zafónin tuotannon ystävänä halusin ehdottomasti kirjan joskus lukea. Niinpä sitten edellisen kirjaston kirjani luettua ja palautettua lainasin Marinan. 

Marinan takakannessa on lainaus, että se on kuin Tuulen varjon nuorena nukkunut isosisko, ja heti kirjan alkupuolella huomasinkin, että muista Ruiz Zafónin suomennetuista kirjoista se muistuttaa mielestäni eniten Tuulen varjoa sekä Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan toista osaa Enkelipeliä. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, koska ne ovat mielestäni sarjan kaksi parasta osaa, eivätkä kolmas ja neljäs osa valitettavasti enää nousseet ihan samalle tasolle, vaikka todella hyviä ovatkin. Tunnelmaltaan Marina on varmaan synkin Ruiz Zafónin kirjoista, ja siinä mukana olleet kauhuelementit eivät onneksi häirinneet minua. 

Perjantaina ennen kuin lähdin töistä, laitoin jälleen omia suosikkejani kirjaston henkilökunnan suositushyllyyn. Laitoin toisen kirjaston kappaleen Marinasta siihen, vaikka en ollut sitä ihan loppuun asti lukenut, koska kirja oli jo tehnyt suuren vaikutuksen minuun. 

Itselleni oli mahtavaa palata jälleen Ruiz Zafónin kirjojen maailmaan kirjailijan viimekesäisen valitettavan menehtymisen jälkeen. Pidän hänen kirjoistaan juuri sen taki, että ne vievät lukijan täydellisesti mukanaan matkalle Barcelonaan. Erityisesti näin korona-aikana olen kaivannut juuri sellaisia kirjoja, jotka vievät minut hienolle matkalle. Suosittelen ehdottomasti Marinaa kaikille, jotka ovat minun laillani tykästyneet Ruiz Zafónin kirjoihin. Marina on kirja, jonka voisin ehdottomasti lukea joskus uudestaankin. 

Vili Korhonen
Avotyöntekijä
Rovaniemen kaupunginkirjasto – Saarenkylän kirjasto