Kategoria(t): Yleistä

Ajankohtaista lukemista yli puolen vuosisadan takaa: Rutto / Albert Camus


Kemijärven kansalaisopiston kirjallisuuspiiri käsitteli tiistaina 11.1. kokoontumisessa Albert Camusin ajankohtaista Rutto -teosta. Kirja on kirjoitettu v. 1947 ja se suomennettiin heti seuraavana vuonna. Suomennoksia on tarkistettu kahteen otteeseen, viimeisin 2020.

Kirja kertoo kuvitteelisen algerialaisen Oran -nimisen kaupungin, ajatumisesta ruttoepidemian valtaan. Kirjasta löytyy liiankin paljon yhtymäkohtia tämän päivän pandemian vaivaamaan maailmaan. Ensin viranomaiset vähättelevät, sitten ei haluta uskoa taudin leviävän, toiset taas hyötyvät tilanteesta ja toiset eivät usko koskean itseä ollenkaan.

Kirjassa seurataan muutaman yksilön elämää; lääkäri Rieux uupuu taisteluusa ruttoa vastaan, lehtimies Rambert halusi paeta pois kaupungista ”Enhän minä edes asu täällä”. Muitakin kohtaloita selvitellään perusteellisemmin, mutta kirja kuvaa paremminkin sitä, miten yhteisö suhtautuu täydelliseen eristämiseen.

Kirjasta voi lukea liiankin tuttuja asioita ””..rutto oli tosiassa kietonut verkkoonsa kaiken. Ei ollut enää yksilöllisiä kohtaloita, olimme kaikki samaa joukkoa…”. Nytkään kukaan meistä ei voi kuvitella olevansa täysin suojassa, yksilönä. Ollaan huolissaan omasta toimeentulosta, enemmän kuin terveydestä – matkailun pelätään kärsivän…

Kirjan on sanottu kuvaavan miehitettyä Ranskaa. Itselle tuli enemmän mieleen sodanaikainen Saksa joukkohautoineen ja koska pakenemisen mahdollisuutta ei ollut.

Jokatapauksessa kirja on loistavasti kirjoitettu! Olisipa ollut mukava lukea tämä joskus 4 vuotta sitten, mitenkähän sen olisi lukenut vain vertaavatta nykypäivään.

Kirjaa löytyy Lapin kirjastosta eri painoksina, tarkista saatavuus tästä.

Camus: Rutto
  • Albert Camus: Rutto
  • Ranskankielinen alkuteos La peste 1947
  • Otava, 1948
  • Suomentanut Juha Mannerkorpi 1948, tarkistettu laitos Jukka Mannerkorpi 1995
Kategoria(t): Yleistä

Mitä ihmettä! Hiljaako kirjastossa!?


Syksy on alkanut ihanan vilkaana kirjastossa, kun koulut, päiväkodit ja eskarit käyvät kirjastossamme.

Annamme heidän niin halutettaan opastusta kirjaston käyttöön, kerromme miten kirjoja pitää kohdella ja mihin kaikkeen kirjastokortti antaa mahdollisuuden ja mihin se velvoittaa.

Viikolla oli kuulemma joku lapsi sanonut ”mua mikään kiinnosta”… No tänään siitä ”epäkiinnostavuudesta” ei ollut tietoakaan! Eskarilaiset tulivat niin hiljaa kirjastoon, että ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen en tiennyt luokan tulleen tilaan! Kaikki istuivat kiltisti lastenosaston kulmasohvassa katselemassa kirjoja! OHO – piti tämäkin kokea!

Ihania lapsia – oma nimi tuli vielä vähän vienosti, mutta kortti löytyi jo monelta – ja sitä oli ahkerasti käytetty – olipa joku käynyt jo omatoimiaikanakin kirjastossa vanhempien kanssa.

Kaikki lapset kuuntelivat tarkasti meitä kirjastotätejä ja kun saivat alkaa lainata kirjoja, uskalsivat myös kysyä. Tietokirjoja, helppolukuisia ja kuvakirjoja – kaikki kelpasi! Kirjastokortin lisäksi lapsille annettiin Hiihku-tarra ja Kirjasto on kaverisi -esite.

Lasten ohjaaja työkavereineen oli ohjeistanut lapsia olemaan kunnolla ja hiljaa – kuten heitä oli aikoinaan opastettu. Yritimme työkaverin kanssa sanoa, että kyllä täällä saa puhua ja liikkua – huutaminen ja ylemäärin juokseminen on kyllä hieman arveluttavaa… Mutta ohjaaja oli sitä mieltä, että kyllä ne kirjat ovat pääasiassa kirjaston tuote – viittasi ilmeisesti peleihin, johon olin viitannut.

Ihana oli kyllä nähdä lapsissa tuo lukemiseen opettelun into! Voi sitä maailmaa, joka heille avautuu – kun pelkät kuvakirjat ruokkivat mielikuvitusta, mitä maailmoja kaunokirjallisuus avaakin! Käy melkein kateeksi 🙂