Kategoria(t): kaunokirjallisuus, nuortenkirjallisuus

Uusi näkökulma Lumikki-satuun


Valentino Serena: Noidan peili – pahan kuningattaren tarina. Sanoma, 2016. 223 s.

Kansikuva

Tämä löytyi aivan sattumalta hyllyn järjestämisen merkeissä, en ollut aikaisemmin tiennyt että Lumikin lisäksi olisi kirja myös kuningattaren elämästä. Tosin tämä julkaistiin paljon myöhemmin kuin Lumikki. On tosi hyvä idea kirjoittaa tarina, miksi kuningattaresta tuli sellainen kuin hän oli Lumikki-sadussa. Omasta mielestäni lapsena kuningatar oli liian pelottava, enkä muistanut hahmoa sen kummemmin myöhemmin.

Jännitysromaani saapui kirjastoon vuonna 2016, enkä vielä silloin kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Mutta nyt tämä oli kiinnostavaa lukea. Lumikin tarinan tuntien on ihan hauska saada tietää, mitä kuningattarelle tapahtui.

Lumikki on kirjassa vielä pieni, ja asuu isänsä kuninkaan kanssa. Tytön äiti on kuollut
aikaisemmin. Kuningas on menossa naimisiin peilintekijän tyttären, kuningattaren kanssa, josta on tullut Lumikin äitipuoli. Kuningattaren hyvä ystävä ja palvelija Verona asuu myös linnassa ja hoitaa Lumikkia.

Kuningatar rakastaa Lumikkia kuin omaa lasta ja viettää mielellään aikaa tytön kanssa silloinkin kun isä kuningas on reissullaan. Hänellä on kolme siskoa, joilla on tapana puhua yhtä aikaa, eli kun yksi aloittaa, toinen jatkaa lausetta ja kolmas lopettaa. Ajoittain Lumikki pelkää siskoja, heillä kun on voimakkaat jutut varsinkin lapsen korville.

Siskoksilla, kuten myös kuningattaren isältään saamalla peilillä on paljon osuutta Lumikin tulevaisuuteen. Myös suuri menetys vaikuttaa kuningattareen eikä suurta surua helpota, kun peilikin on alkanut ilmaista itseään odottamattomalla tavalla.

Suosittelen tätä jännityksestä pitäville, ja ennen kaikkea heille, joita kiinnostaa, mikä sai kuningattaren niin pohjattoman kateelliseksi omalle tytärpuolelleen.

Sanna Kaulanen, Kolarin kirjasto

Kategoria(t): Yleistä

Kirjastonsedän horinoita, osa 2: Kaukomatkalla kotisohvalla


Tavallisesti kesäni on ollut täynnä odotuksia ja tiettyä malttamatonta tunnelmaa, mutta viimeistään keväällä kirjastojen ovien sulkeutuessa olotila vaihtui hyvin nopeasti hämmennyksen ja epätietoisuuden sekoitukseksi. Toiveet jännittävästä kaupunkireissusta tai patikkamatkasta eivät yhtäkkiä tuntuneetkaan kovin realistisilta. Aikani harmiteltua lainasin muutaman matkakirjan ja linnoittauduin kotisohvalle. Voi morjes, kyllä näillä kaukokaipuu katoaa ja säästyy pitkä penni. Kirja käteen ja katunäkymä koneelta esiin niin johan toimii!

Tällä kertaa kirjavalinnat osuivat Saksaan. Kevään aikana matkasin Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä (Kati Koivikko, Avain 2019) ja jokin hetki sitten tarkastelin Berliiniä käsissäni Samuli Laihon Topliner (Like 2018) ja Jörn Donnerin Berliini-raportti 1958-2008 (Otava 2008). Kirjoja lukiessa päässä humisi ja vatsassa tuntui lähes yhtä kutkuttavalta kuin joitakin vuosia sitten vieraillessani Berliinissä ensimmäistä kertaa. Saksojen yhdistyminen tapahtui tietysti kauan aikaa sitten eikä Berliinikään ole enää se jaettu kaupunki syvällä DDR:n uumenissa. Erityisesti Donnerin Berliini-raportin lukeminen oli hämmästyttävän todentuntuinen kokemus. Kadut olivat samoja, joilla olin itse kävellyt aiemmin, mutta silti erilaisia. Joitakin kokemuksia silti tarkastellessani olin kuitenkin kiitollinen ollessani kotisohvalla. Kyllä nykyihmisellä on helppoa ja talotkin ovat pääosin lämpimiä.

En voi sanoa olevani maailman kokenein matkailija, mutta soittohommissa tulee tehtyä tuttavuutta mitä erikoisimpiin paikkoihin. Näin jälkeenpäin ajatellen, tuskin koskaan olisin tullut vierailleeksi useimmissa paikoissa, jos en olisi liikkunut bändin mukana kuskina tai ollut itse soittamassa. Vaikka tämän kesän osalta moiset reissut jäivät kokematta, tulee myös matkatessa hetkiä, jolloin ajatus kotisohvasta kirja kädessä tuntuu jopa jännittävältä. Esimerkiksi silloin, kun on vuoden helteisimpään aikaan niellyt lähemmäs tuhat kilometriä puolalaista moottoritietä ilmastoimattomassa pakettiautossa ja katsellut kilometri toisensa jälkeen samanlaisena toistuvaa maalaismaisemaa satunnaisilla neuvostoarkkitehtuurin helmillä varustettuna. Toisaalta nyt tilanteen ollessa päinvastainen, kotisohvalla hikoillessa tuntuu, että olisi sittenkin järkevämpää istua pakussa ja hikoilla ajellessa puolalaista moottoritietä pitkin.

Loppuun kesän aikana levylautasella tiuhaan pyörineet levyt:

Big Cheese – Punishment Park LP (Quality Control HQ 2020)

Chubby and the Gang – Speed Kills LP (Static Shock Records 2020)

Ville Jylhä

Tornion kaupunginkirjasto