Milla Ollikainen: Veripailakat (Like, 2013)
Tämä oli ensimmäinen dekkari, jonka olen koskaan lukenut, enimmäkseen kun tulee luettua ihmissuhderomaaneja. Pääasia tähän kiinnostukseen taisi olla se, että Veripailakoiden tapahtumat sijoittuvat kylään, jossa itsekin asun.
Toimittaja Krisse saapuu Ylläkselle äitinsä kanssa, myöhemmin myös Krissen ystävä Eerika, myöskin toimittaja,tulee samaan paikkaan ja pian naisia odottaa kiinnostava lehtijuttu. Laskettelukeskuksessa eletään tavallista sesonkipäivää, joka kuitenkin saa käänteen, kun tunnetun miljonäärin poika löytyy murhattuna gondolihissista. Juttu työllistää niin rinteen henkilökuntaa, toimittajia kuin Kolarin poliisejakin. Gondolihissit pitää pysäyttää kesken kaiken, osa ihmisistä joutuu olemaan ilmassa loukussa tutkimuksen ajan. Poliiseja työllistää myös toinen tapahtuma Saagan uimahallissa. Liittyvätkö nämä kaksi murhaa toisiinsa?
Krissen äiti on huolissaan tyttärestään, jota ei yhtäkkiä puhelimella saakaan kiinni. Krisse on nimittäin myös tietämättään ajautunut tapahtumavyyhtiin, jolla taas on omat seurauksensa, jotka muuttavat hänen elämänsä.
Kirjaan on otettu mukaan ”kuka sen teki”-dekkarin lisäksi vaiettua lähihistoriaa, mikä tuo kyllä tunnelmaa. Välillä palataan vuosia taaksepäin, ja näillä tapahtumilla on merkittävä yhteys loppuratkaisuun. Kirjaan on otettu paljon tuttuja Ylläksen yrityksiä, joissa itsekin kuljen paljon, sen vuoksi on todella helppo kuvitella hahmot ja tapahtumat näihin paikkoihin. Fiktiivisenä paikkana tähän dekkariin on otettu Vistonkylä, jota ei oikeasti ole olemassa, mutta itseäni se kiinnosti. Lapin murteenkin kannalta tämä nimitys jollekin pikkukylälle olisi ollut ihan mielenkiintoinen. Sana visto kun on Lapissa käytettävä murresana (merkitys ’inhottava, epämiellyttävä’). Veripailakoiden lisäksi Milla Ollikainen on kirjoittanut myös kaksi muuta dekkaria, jotka kuuluvat tähän samaan trilogiaan.
Sanna Kaulanen, Kolarin kirjasto
Attentaatti
Bagdadin kutsu
Kirjava kirjasto 