Topi on Saaren kirjastonhoitaja


Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo   Reuna Oy

kirjastonhoitaja-topi-mullo ”Maanantai 6.6. Huomenta Topi! Ensimmäinen aamu, toivottavasti nukuit hyvin. Päivän ohjelma: klo 8:00 avaat koneet (salasana), tulosta varaukset (laitat kopiokoneen ensin päälle , ON/OFF-nappi  takana…”

Topi on päässyt kesäksi töihin Saaren kirjastoon, sen ainoaksi työntekijäksi. Vakituinen kirjastonhoitaja on matkustanut maapallon toiselle puolelle sukuloimaa. Hän on kuitenkin jättänyt Topille on tarkat kirjalliset  ohjeet siitä kuinka tulisi toimia sekä kirjastonhoidon että asiakkaiden kanssa. Tilanteet eivät kuitenkaan aina mene Pauliinan ennustusten mukaan. Tulee konflikteja ihmisten kanssa. Iso näytelmäryhmä saa nuoren kirjastonhoitajan paniikkiin monta kertaa, samoin kylän nuoret gangsterit. Mutta eipä ole kirjastonhoitajakaan ihan nynny. Kesän mittaan hän saa asioita järjestykseen monella rintamalla. Hän tutustuu saaren ihmisiin työnsä ja jalkapalloharrastuksensa kautta. Ihastuksia ja rakkauttakin on luvassa.  Samoin oman perheen ihmissuhteita puidaan jonkin verran.

Nevalan kieli on hauskaa ja värikästä, fiksun nykynuoren tuntoja hyvin kuvaavaa. Humoristinen kirja on nuoren kasvu- ja selviytymistarina. Uusi työpaikka, uusi pieni paikkakunta, kuinkahan miehen käy. Mitä kesän jälkeen, lukija saa miettiä tarinaa omassa päässään,  ellei sitten kirja saa jatko-osaa myöhemmin.

Kirjailija on Limingan kunnan kirjasto- ja kulttuurijohtaja, kirjan tapahtumat sijoittuvat luontevasti Oulun seudulle.

Topi Mullo, (asiakkaan nimtys kirjastonhoitajalle), on mitä parhainta kesälukemista olipa kirjastoihminen tai ei.

 

”Huomenta Topi! Sinä selviydyit…”

Remontointia harkitseville ja siitä toipuville


raksa

Vimma, Tuomas: Raksa. 437 s. Gummerus, 2011.

Tuomas Vimman Raksa sopii helppolukuiseksi oppikirjaksi vanhan huoneiston remonttia suunnitteleville ja ehkä myös huonoista remonttifirmoista toipuville. Raksassa liikutaan Helsingin arvoasuntojen remonteissa Hyperborean projektipäälliköksi palkatun Samin kannoilla ja siinä sivussa tutustutaan kolmikymppisten kaupunkilaisten parisuhdekuvioihin. Stressitaso on melkoinen, ja tupakkaa ja alkoholia kuluu hengästyttäviä määriä.

Raksa paljastaa runsaasti rakennusalan pimeitä puolia veronkierrosta ammattitaidottomiin sisustussuunnittelijoihin, mutta antaa myös toivoa siitä että rautaisia ammattilaisiakin alalta vielä löytyy. Jonkinlaista todellisuuspohjaa Vimman kuvauksissa pitäisi olla, sillä esipuheessa hän kertoo olleensa palkkatöissä rakennusalalla kirjoitusprosessin aikana. Hän myöntää mahdolliset virheet teknisissä yksityiskohdissa, mutta blogikirjoituksissa ja keskusteluissa rakennusalalla työskentelevät ovat kiitelleet kirjaa ja etenkin tärkeän aiheen valintaa.

Kustantaja kertoo kirjan olevan työläisromaani, mutta osuvammin sitä kuvailee Antti Majander Helsingin Sanomissa (24.10.2011), kun hän pahaa tarkoittamatta kirjoittaa sen olevan ”miesten romantiikkaa”. Kirja ei ehkä sovi niille, jotka närkästyvät helposti Helsinki-keskeisyydestä, eikä siltä kannata odottaa häikäisevän hienoa dialogia tai syvällisiä ja tarkkaan piirrettyjä henkilöhahmoja, mutta poikkeava aihe ja sen mukaansatempaava käsittely pelastavat paljon.

Raksa avaa Vimman uuden trilogian, jonka toinen osa Ruutukymppi ilmestyy syksyllä 2013. Siinä liikutaan edelleen rakennusalalla, mutta Sami tekee irtioton Hyperboreasta television remonttirealitysarjaan.

Tuomas Vimman aiempaa tuotantoa oleva Helsinki-trilogia:

Helsinki 12. Otava, 2004.

Toinen. Otava, 2005.

Gourmet. Gummerus, 2008.

Raksan ja Vimman muiden romaanien saatavuus Lapin kirjastoissa.

http://intro.rovaniemi.fi:8001/?boo1=AND&booA=NOT&dat0=vimma%2C+tuomas&dat5=0&dat5=2013&datA=la+sl&formid=fullt&previd=find2&typ0=0&typ1=2&typ2=3&typ3=11&typ4=7&typ5=8&typ7=42&typ8=30&typ9=30&typA=11&ulang=fin&sesid=1369034113

Kirjastoharjoittelija Veera Knuuti

Kurkistus miehen mieleen


Riku Korhonen: Hyvästi tytöt
Sammakko 2009

Voihan se tapahtua miehillekin. Siis se, että muuttuu toisten katseille näkymättömäksi. Riku Korhosen kirjan 36-vuotias päähenkilö, sen tarkemmin nimeämätön mies, ajatuu kriisiin havaitessaan tyttöjen katsovan hänen ohitse, lävitse. Selvittääkseen itselleen mistä on kyse hän käy läpi ihastumisiaan. Samalla hän pohtii tyttöyden olemusta, mitä se on. Se ei johdu niinkään iästä vaan se on pikemminkin jonkinlaista olemuksen valoa, jota katsellessa ”teki mieli heittää kädet kohti taivasta ja ylistää tätä uskomatonta maailmaa…teki mieli suojata ja lohduttaa pienempiään ja lahjoittaa vähät rahansa kansalaisjärjestöille”.

Hämmentyneenä mies telkeytyy kotiinsa pohtimaan tapahtunutta. Onko miehen elämä jo ohi? Purkaakseen ajatuksiaan mies tapaa hyvän ystävänsä, jolle hän kertoo tarinoita kohtaamistaan tytöistä. Jokainenhan varmaan muistaa ensimmäisen ihastumisensa ja ensirakkauden? Josefinan kanssa mies leikki 6-vuotiaana, täydellisen Teresan hän tapasi yläkoulun luokilla. Mies muistaa yhä sen hetken, jolloin ymmärsi miltä rakastuminen tuntuu. Se tuntuu aivan toisenlaiselta kuin ihastuminen – se on vakavampaa kuin ennen, hiljaisempaa, mietteliämpää ja silti äkillisempää. Mies muistaa edelleen epävarman (ja epäonnistuneen) ensisuudelman. Carla, Iines, Eleonoora, Matilda, Suru-Liisa, Ilo-Liisa, Viola…25 hauskaa, surullista, puhuttavaa, yllättävääkin kertomusta erilaisista kohtaamisista.

Ja mikä mahtoikaan olla ystävän neuvo miehelle kaikkien tarinoiden jälkeen?

Helena K.
Rovaniemen kaupunginkirjasto