Topi on Saaren kirjastonhoitaja


Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo   Reuna Oy

kirjastonhoitaja-topi-mullo ”Maanantai 6.6. Huomenta Topi! Ensimmäinen aamu, toivottavasti nukuit hyvin. Päivän ohjelma: klo 8:00 avaat koneet (salasana), tulosta varaukset (laitat kopiokoneen ensin päälle , ON/OFF-nappi  takana…”

Topi on päässyt kesäksi töihin Saaren kirjastoon, sen ainoaksi työntekijäksi. Vakituinen kirjastonhoitaja on matkustanut maapallon toiselle puolelle sukuloimaa. Hän on kuitenkin jättänyt Topille on tarkat kirjalliset  ohjeet siitä kuinka tulisi toimia sekä kirjastonhoidon että asiakkaiden kanssa. Tilanteet eivät kuitenkaan aina mene Pauliinan ennustusten mukaan. Tulee konflikteja ihmisten kanssa. Iso näytelmäryhmä saa nuoren kirjastonhoitajan paniikkiin monta kertaa, samoin kylän nuoret gangsterit. Mutta eipä ole kirjastonhoitajakaan ihan nynny. Kesän mittaan hän saa asioita järjestykseen monella rintamalla. Hän tutustuu saaren ihmisiin työnsä ja jalkapalloharrastuksensa kautta. Ihastuksia ja rakkauttakin on luvassa.  Samoin oman perheen ihmissuhteita puidaan jonkin verran.

Nevalan kieli on hauskaa ja värikästä, fiksun nykynuoren tuntoja hyvin kuvaavaa. Humoristinen kirja on nuoren kasvu- ja selviytymistarina. Uusi työpaikka, uusi pieni paikkakunta, kuinkahan miehen käy. Mitä kesän jälkeen, lukija saa miettiä tarinaa omassa päässään,  ellei sitten kirja saa jatko-osaa myöhemmin.

Kirjailija on Limingan kunnan kirjasto- ja kulttuurijohtaja, kirjan tapahtumat sijoittuvat luontevasti Oulun seudulle.

Topi Mullo, (asiakkaan nimtys kirjastonhoitajalle), on mitä parhainta kesälukemista olipa kirjastoihminen tai ei.

 

”Huomenta Topi! Sinä selviydyit…”

Mainokset

The Best Exotic Marigold Hotel


marigold__120531074649Välillä mieli tekee katsoa elokuvia, jotka yksinkertaisesti vain ilahduttavat. Monia hyvän mielen elokuvia löytyy myös kirjastoista, mutta yksi viime vuosien mieleen painuneimmista on The Best Exotic Marigold Hotel. Elokuva sijoittuu Intiaan, missä nuori mies on saanut päähänsä perustaa varakkaille englantilaisille eläkeläisille hotellin vanhaan intialaiseen palatsiin. Korjauksetkaan eivät vain ole täysin valmiita ennen ensimmäisten asiakkaiden saapumista. Vierailijat taas odottavat pääsevänsä luksushotelliin hemmoteltaviksi. Onneksi hyvällä asenteella ja improvisaatiolla päästään pitkälle!

Elokuvaa tähdittävät brittien parhaat luottonäyttelijät. Mukana on niin Maggie Smith kuin Jude Denchkin. Parempia valintoja ei voisi olla! Lisäksi tarjolla on lempeää huumoria ja kirkkaita intialaisia värejä. Elokuvasta on muuten tullut myös toinen osa, The Second Best Marigold Hotel. Kannattaa tutustua, jos pidät leppoisista elokuvista ja arvostat hyvää näyttiläjäntyötä.

Päässäni asuu Itä-Saksa


Kalajoki, Mikko: Taas mua pohjaan

Kalajoki, Mikko: Taas mua pohjaan

Mikko Kalajoen romaani Taas mua pohjaan (2005) on hilpeän ironinen nuoren miehen kasvukertomus. Tarina alkaa, kun parikymppinen Illi saapuu psykoterapeutin vastaanotolle. Illi ei ole erityisen vastaanottavainen keskustelulle ja valmiiksi pureksituille neuvoille, joita terapeutti jakelee. Pikkuhiljaa päähenkilö Illi alkaa kuitenkin keriä auki lapsuuttaan, kasvuympäristöään ja ihmissuhteitaan. Illi on lahjakas nuori, joka viettää railakasta elämää: koulu ei nappaa, vapaa-ajan täyttää musiikki ja yleinen sekoilu. Pahimman vastuksen tarjoavat ”idioottijääkiekkoilijat” ja tietysti naiset. Teoksessa viitataan ahkerasti aikakautensa musiikkiin, mistä onkin helppo päätellä tarinan sijoittuvan 1990-luvulle ja 2000-luvun vaihteeseen. Kuitenkin se on ajaton: jotain hyvin universaalia on tässä kasvutarinassa. Illin omaääninen kerronta on sujuvan ironista ja uskottavaa. Kirjoittaja on onnistunut hyvin kuvaamaan pienen lapsen sisäistä logiikkaa, joka muuttuu päähenkilön kasvaessa. Ympäristön kuvaus on tarkkanäköistä ja hienovaraista. Tarkka lukija voi keksiä paikkakunnat, joille Illin elämä on sijoittunut.

Teos on hyvä nuortenromaani, joka varmasti kiinnostaa myös aikuista. Paikoin ironinen nuoruuden kuvaus on loistavaa viihdettä. Sivuhenkilöt ovat syvällisiä ja kokonaisia henkilöitä, paitsi tietysti b-luokan idioottijääkiekkoilija ja teatteritytön idioottipoikaystävä. Kalajoen tarinoiva tyyli rikastuttaa teoksen suoraviivaista kasvukertomuksen kaavaa, jossa välillä ollaan terapeutin sohvalla, välillä palataan lähimenneisyyteen. Tarina toimisi ilman terapeuttiakin: välillä palaaminen menneisyyden tapahtumiin nimenomaan terapiassa tuntuu kliseiseltä, eivätkä terapiaosuudet tarjoa lukijalle kovinkaan paljon sisältöä. Illin mielenterveysongelmat on kuvattu hyvin hienovaraisesti, mikä on mielestäni onnistunutta. Oppikirjatyylisiä oirekuvauksia on turha etsiä.

Erikoista: Viimeiseltä sivulta löytyy teoksen soundtrack.

Saatavuus Lapin kirjastoista

 

Veera Kiurujoki