Pelkäätkö sinä?


Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää (Otava, 2013)

JoReeta Aarnion nuortenromaani Hän joka ei pelkääkea alas lipuu ruuhi, jossa kyyristelee nääntynyt poika. Kirai, Hän-joka-ei-pelkää, on tehnyt hirvittävän rikoksen ja nyt hän on kuollut heimolleen, matkalla kohti varjojen valtakuntaa.

Toisaalla tuuli riepottelee kahden nauravan ratsastajan hiuksia. Sisarukset Asisi ja Rei valmistautuvat valintapäivään, hetkeen jona kaikennäkevä keskusvalvomo lyö lukkoon heidän tulevaisuutensa.

Joki laskee mereen ja nousuvesi vie ruuhen rantaan. Asisi ja Rei löytävät Kirain, kielletyn vyöhykkeen villi-ihmisen, ja ensimmäistä kertaa elämässään perhe rikkoo sääntöjä. Salaisuudet ovat kiellettyjä ja miltei mahdottomia yhteiskunnan valvovan silmän alla, mutta nyt heillä on Kirai.

Nuorten synkille dystopiaromaaneille ei ole näkynyt loppua sitten Suzanne Collinsin Nälkäpelin. Reeta Aarnion Hän joka ei pelkää on genren uusi kotimainen edustaja ja erinomainen onkin. Tulevaisuudessa isoveli valvoo jokaista hengenvetoakin ja kansalaiset hyväksyvät kaiken kyselemättä, onhan heidän elämänsä niin auvoisen onnellista. Onni on toki revitty orjakansan selkänahasta ja ostettu valheilla, mutta mitäpä siitä, eihän sitä tarvitse ajatella. Kirjan tarina on pikemminkin pohdiskeleva kuin toiminnallinen, mutta onnistuu silti yllättämään juonenkäänteillään. Helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla kenellekään ja täydellisen onnellisia loppuja on vain saduissa.

Tarkoitettu


Ally Condie: Tarkoitettu

Älä kulje siihen hyvään yöhön sovinnolla,
vanhuuden pitäisi palaa ja kirota illan saapuessa,
riehua valon kuolemaa, raivota raivoamalla.

Vaikka viisaat tietävät kuoleman saapuessa, että puhumalla
ei voi synnyttää salamoita, että pimeä on totta,
he eivät kulje siihen hyvään yöhön sovinnolla.

Dylan Thomas

 

Eletään kaukana tulevaisuudessa. Kaiken elämän pää, Yhteiskunta on ottanut vallan ihmisten elämässä. Yhteiskunta päättää, milloin ja mitä ihmiset syövät, mitä pukevat, kenen kanssa menevät naimisiin, milloin viettävät vapaa-aikaa missäkin ja jopa hetken jolloin ihminen syö viimeisen ateriansa ja vetää viimeisen hengenvetonsa. Myös taiteesta ja kirjallisuudesta on karsittu jäljelle vain sata kelpuutettavaa taidonnäytettä. Tulevaisuuden ihmisten elämä on tarkoin säädeltyä, ja koko systeemi pyörii Yhteiskunnan pillin mukaan.

17-vuotiaan Cassian on elämänsä käännekohdassa. Hän valmistautuu parijuhlaansa, jossa hänelle valitaan kaikista optimaalisin elämänkumppani. Kaikkien yllätykseksi Cassian pariksi on valittu hänen paras ystävänsä Xander. Vaikka Cassia tietääkin Xanderista kaiken, saa hän tämän mikrokortin, jossa kerrotaan Xanderin elämästä ja mieltymyksistä. Asiat alkavat mutkistua, kun mikrokortilta löytyykin Cassian tuttavan Kyn kasvot. Lisäksi Ky on poikkeava, mikä tarkoittaa että tämä on alemmassa asemassa yhteiskunnassa. Tätä väitetään yhteiskunnassa virheeksi, mutta Cassian tutustuttua paremmin Kyihin hän alkaa epäillä tunteitaan sekä Xanderiin että Kyihin. Uskaltaako Cassia uhmata koko Yhteiskuntaa ja kuunnella sydäntään?

Mielestäni tämä kirja kertoo taas yhden mielenkiintoisen ja varteenotettavan vaihtoehdon tulevaisuuden maailmasta. Ihmisille halutaan hyvä ja terve elämä, mutta tietyn rajan ylittyessä se menee jo ihmisten elämänhalun- ja laadun yli. Pohdin, että Cassian ja muiden ihmisten elämä on fyysisesti täysin kunnossa. He saavat päivittäisen kalorimäärän mukaan ruokansa, ovat hyvässä kunnossa, vaikka he eivät saakaan rehkiä liikaa, jottei siitä aiheutuisi mitään kovaa rasitusta. Ihmiset käyvät töissä ja heidän elämänsä on pinnalta katsoen ihan ok. Mutta kun sukelletaan syvemmälle, ihmisistä löydettäisiin todennäköisesti puutteita henkiseltä kantilta katsoen. Rutiinit ovat identtiset päivästä toiseen, vuodesta vuoteen. Vaikka huvejakin on tarjolla, ainakin minä kyllästyisin elämääni nopeasti.

Osa saattaisi ehkä ajatella, että ihmiset voisivat ainakin elää hyvän ja terveen elämän. Mutta silloin elämästä puuttuisi kaikki toiminta ja jännitys, joka auttaa sinua kasvamaan ihmisenä ja tekemään elämästä elämisen arvoista.

Päähenkilönä pidin Cassiasta kovasti. Hän on päällisin puolin kuin kuka tahansa teini-ikäinen tyttö, mutta hänen ajatuksensa maailmasta herättää hänessä itsessään pientä kapinahenkeä. Erityisesti nämä asiat hänen tutustuessaan paremmin Kyhin ovat voimistuneet ja siinä on mielestäni yksi kirjan keskeisimmistä teemoista: yksilön pienuus ja sen vaikutus kaikkivaltiaaseen Yhteiskuntaan. Cassiassa pidinkin juuri siitä, että hän alkaa pienin askelin kapinoida Yhteiskuntaa vastaan. Mielestäni siihen tarvitaan suurta tahtoa, että ylipäätänsäkään uskoo voivansa itse ”pelkkänä nuorena tyttönä” vaikuttamaan koko Yhteiskuntaan. Suuri vaikutus Cassian kapinahenkeen oli mielestäni tämän tekstin alussa oleva runo, jonka hän sai isoisänsä kuoltuaan tasan 80-vuotiaana. Yhteiskunnassahan kaikki kuolevat 80-vuotis syntymäpäivänään. Se on Yhteiskunnan mielestä kaikista optimaalisin ikä kuolla. Joka tapauksessa, tämä runo on kielletty, eli se ei kuulu sadan runon joukkoon. Cassia otti siis suuren riskin ottaessaan runon isoisältään. Lopulta hän kuitenkin hävitti sen, mutta sai tilalle jotain parempaa (joka oli tosin myös kiellettyä). Tutustuessaan Kyihin vaelluksella tämä opetti hänelle taidon, jota kukaan ei yhteiskunnassa osannut: kirjoittamisen.

Xander on ollut Cassian paras ystävä koko hänen ikänsä. Saatuaan Xanderin parikseen hän tiesi Xanderista suurin piirtein kaiken. Hän on siis Cassialle hyvin tuttu ja turvallinen. Kuitenkin Cassiaa alkoi kiehtoa Ky, joka oli siis taaskin hyvin riskialtista. Yhteiskunnan lakeja rikottaessa henkilö voidaan leimata poikkeavaksi ja karkottaa ulkoprovinsseihin. Suurin osa kansalaisista siis asuu sisäprovinsseissa, ja poikkeavat ja vialliset asuvat enimmäkseen ulkoprovinsseissa. Kirjassa yksi seurattava aihe onkin, kumman Cassia lopulta valitsee: tutun ja turvallisen Xanderin vai salaperäisen Kyn.

Yksi kirjan teema on myös mielestäni ihmisten välinen tasa-arvo. Kunnon kansalaiset, jotka eivät ole ikinä rikkoneet Yhteiskunnan lakeja asuvat yleensä sisäprovinsseissa. Joskus yhtä tai useampaa lakia rikkoneet asuvat syrjäisemmissä ulkoprovinsseissa. Näiden provinssien väliset elinolosuhteet poikkeavat toisistaan paljon. Ehkä julmin ero kansalaisten ja poikkeavien välillä on heidän tekemässään työssä. Kansalaiset lajittelevat mm. poikkeavia. ”Tämä on tämmöinen ja tämmöinen, lähetetään se ulkoprovinsseihin kaivostyöhön, tämä taas on tämmöinen, jätetään se tänne…” Tämä näyttää, että poikkeavilla ei ole lähes minkäänlaista vaikutusvaltaa omaan elämään.

Kirjassa myös sanoilla on vahva vaikutus. Kirjassa käy hyvin selville, kuinka suuri mahti sanoilla voi todellisuudessa olla ja kuinka se vaikuttaa ihmisiin. Hyviä esimerkki tästä aiheesta on Dylan Thomasin runo, jonka vahva sisältö pitää Cassian ajatukset koossa.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja todellakin oli lukemisen arvoinen, se pisti ajattelemaan tulevaisuuttamme ja asemaamme tässä maailmassa. Jottei koko kirja olisi kuitenkaan pelkästään vakava ja kertoisi Yhteiskunnan teoista ja niiden vaikutuksista, kirja myös kertoo herkän tarinan nuoren tytön elämästä ja tämän rakkaudesta sanoihin ja kahteen poikaan, joista Cassian on valittava toinen.

Sitten vaan kirjasarjan toista osaa (Rajalla) lukemaan ja odottelemaan kolmatta!

Tet-harjoittelija Iita

Kun poromies hermostuu


Heikkinen, Mikko-Pekka: Terveiset Kutturasta Johnny kniga 2012, 268 s.

Terveiset Kutturasta kertoo huumorin keinoin asioista, joista osa on ihan oikeasti totta, eteläsuomesta käsin hallitaan pohjoisen asioita monessakin tapauksessa. Vieläkään et pääse Rovaniemelle pikajunalla vauhdikkaasti, nopea matkanteko tyssää Oulun korkeudelle, ei taida jängäntallaajien yhteydet kiinnostaa.

Suomi on ajautunut umpikujaan, maa on jaettu rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Maaltamuutolle on pantu piste hallituksen päätöksellä. Helsinki ei enää halua maalaisia vaivoikseen. Pohjoinen on saanut tarpeeksi orjuuttajien määräilystä. Tästä seuraa sota, jossa etelän tosi -TV nuoriso ja ostoskeskusvetelehtijät komennetaan ruotuun. Hupaisaa toimintaa riittää kun etulinjassa elämää ja kuolemaa seurataan facebookin avulla. Huulikorut jäätyvät hurjissa pakkasissa ja luonnontuote valahtaa housuihin tiukan paikan tullen. Etelän joukkoja komentaa nuori Helsinkiläistynyt alikersantti Jesse Purola, joka saa vastaansa pohjoisten joukkojen komentajan. Oula on inarinsaamelainen karski luonnonkasvatti joka ei enää kuuntele riistäjien kaunopuheita vaan lataa täyslaidallisen hyökkäyksen moottorikelkkasotureiden avustamana. Sodassa on monenlaista ongelmaa saada joukot pysymään ajatustensa takana, osa kääntää takkinsa jo ensimmäisen hyökkäyksen ilmestyessä.

Tämä kirja ei ole pelkästään sotakirja, vaan siitä löytyy paljon syvempiäkin tasoja. Henkilöhahmojen seasta puskee esiin rakkautta, koti-ikävää, citykulttuuria, musiikkimaailmaa ja luonnonvoimien tuntemusta. Terveiset Kutturasta on hulppeinta kotimaista kirjallisuutta mitä on pitkään aikaan ilmestynyt, jos Arto Paasilinnan kirjat ovat lähellä sydäntä, niin tähän kannattaa ehdottomasti tutustua.

Vesa Maunu, Rovaniemen kaupunginkirjasto.