Kategoria(t): dekkarit, elokuvat ja tv-sarjat, jännityskirjallisuus, kaunokirjallisuus, kirjavinkkaus, viihde

Ruotsi – rakas naapuri


Se on aina meillä vieressä, Ruotsi, rakas naapuri. Siellä aurinko aina paistaa ja kaikki on niin hyvin. He ovat niin trendikkäitä. Ihanat vaaleat hiukset, terve rusketus, sievän väriset lenkkarit ja kiiltäväksi vahattu puhdas uusi Volvo. Ja heillä onnistuu kaikki mitä he keksivät touhuta: hiihto, euroviisut, huonekalujen pakkaaminen, tennis, puukengät… Kaikilla siellä on kruunu, ainakin lompakossa.

No joo, taitaa sieltä naapurista löytyä ihan samat vaivat kuin meilläkin. Mutta kyllähän se tottakin on, suuria onnistumisia löytyy alalta jos toiseltakin. Yksi sellainen on murhat ja muut rikokset; kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Jostain syystä noinkin aurinkoisesta maasta tulee runsain mitoin ihanan viihdyttäviä synkkiä rikoksia. Kun olen etsimässä itselleni viikonlopuksi jotain kivaa veristä murhaa, niin ruotsalaisuus on yksi ehdoton valintaa puoltava ominaisuus. Tässä muutama vinkki, joilla pääsee hyvin alkuun.

Sebastian Bergman on ihan hirveän rasittava ja sikamainen tyyppi. Hän on kuitenkin hyvä profiloija. Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt ovat kirjoittaneet sarjaan jo seitsemän osaa, joista uusin ilmestyy suomeksi tänä syksynä. Rikokset kirjoissa ovat oikein mielenkiintoisia, mutta myös tutkijapuolella tapahtuu. Tämä sarja täytyy ehdottomasti lukea järjestyksessä. Aloita kirjasta Mies joka ei ollut murhaaja.

Kansikuva Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Hypnotisoija oli niin pelottava, että en ole uskaltanut lukea vielä toista Lars Keplerin Joona Linna –sarjan kirjaa. Perhe löytyy verisesti surmattuna, isä urheilukentältä ja äiti sekä tytär kotoa. Vain poika on pelastunut. Perheeseen kuuluu kuitenkin vielä yksi jäsen, aikuinen tytär. Onko surmaajan tarkoitus murhata vielä hänetkin? Kuka ehtii ensin ja kuka on kuka. Ehkä ensi keväänä tartun seuraavaan kirjaan Paganini ja paholainen. Silloin olisi valoisat pelottomat kesäyöt vielä edessä.

Kansikuva Kepler: Hypnotisoija

Ennen kuolemaa –televisiosarjassa Tukholman julmaan alamaailmaan soluttautuu poliisin poika, huumetuomion kärsinyt Christian. Elämä on armotonta ja henki on halpa kun alkaa pyöriä järjestäytyneen rikollisuuden seurapiirissä. Pyssyt paukkuu ja ruumiiksi päätymisen uhka on aina nurkan takana. Äiti Hanna jahtaa rikollisia työkseen ja saa pelätä poikansa puolesta tutkimuksen aikana monta kertaa.

Quicksand – suurin kaikista –sarjassa selvitellään tukholmalaisessa koulussa tapahtunutta ampumavälikohtausta. Hurjia juhlia, huumeita, öykkäröintiä ja vouhottamista. Ja sitten murha, josta syytetään 18-vuotiasta kilttiä lukiolaistyttöä. Mitä oikeasti tapahtui? Kuinka sekaisin nuoret voivat olla, Ruotsissakin.

On ollut niin kummallista, kun me emme ole päässeet piipahtamaan krannissa, elikkä naapurissa. Emme me torniolaiset ole tällaiseen tottuneet. Me olemme toimittaneet aina tietyt asiat Haaparannalla, kuka minkäkin asian. Minä haen sieltä kuivaa fariinisokeria. Se on aivan mahtavaa, kaikki kotileipurit varmasti unelmoivat siitä. Se ei kuivetu eikä kovetu. Ajatelkaapa, sellaistakin löytyy Ruotsista!

~Satu K.~

Advertisement
Kategoria(t): dekkarit, kaunokirjallisuus

Mikä makea dekkari!


Alan Bradley: Piiraan maku makea. Bazar, 2014 (388 s.)

Piiraan maku makea on kanadalaisen Alan Bradleyn kirjoittama salapoliisiromaani, joka avaa kymmenosaisen Flavia de Luce -jännityskirjasarjan. Tämä mainio teos julkaistiin alkukielellä vuonna 2009 ja suomeksi myöhemmin vuonna 2014. 

Kirjan päähenkilö, nokkela 11-vuotias Flavia, asuu leski-isänsä ja kahden vanhemman siskonsa kanssa vanhassa sukukartanossa Bishop’s Laceyn kylässä. Flavia rakastaa kemiaa, mutta inhoaa sisariaan, joiden suhteen hänen täytyy olla jatkuvasti varpaillaan. Tunne on kuitenkin molemminpuolinen, sillä isosiskojen on varottava Flavian touhuja. Flavia on nimittäin nuoresta iästään huolimatta oikea mestarimyrkyttäjä. 

Eräänä päivänä Flavian puuhastellessa kemianlaboratoriossaan kartanon portailta löytyy kuollut lintu, jolla on nokassaan salaperäinen postimerkki. Flavian ihmetykseksi isä vaikuttaa järkyttyneen linnusta pahemman kerran, eikä tilannetta paranna salamyhkäinen riitely, jonka äänet kantautuvat pienen salapoliisin korviin isän työhuoneesta. Pian kurkkupenkistä löytyy puhuva ruumis, joka saa poliisit ravaamaan paikalla. Flavian jännittävä seikkailu alkaa.

Paatuneena dekkarifanina innostuin tästä kirjasta heti, kun näin takakannen maininnan yhteneväisyyksistä neiti Marplen ja Viisikon kanssa. En joutunut pettymään. Tällainen nuoren tytön näkökulma rikollisuuteen on hyvin raikas. Ruumiin löydyttyä Flavia alkaa hetimmiten selvittämään, mistä jutussa on kyse, apunaan Gladys-polkupyörä sekä luontainen taipumus uteliaisuuteen. Siitä huolimatta, että kirjan keskiössä on murha ja Flavia on aika ajoin kuolemanvaarassa, minulla oli hauskaa aina kirjaa lukiessani. 

Flavian toilailut ovat huvittavia, vaikka toisaalta koko ajan saa hämmästyä lapsen mahtavia päättelytaitoja. Selvitellessään murhatapausta varsin terävänäköisesti Flavialle on käydä köpelösti useampaan otteeseen. Tytön kiipeillessä ja kompuroidessa kellotornissa alkaa itseäkin huimata, eikä pako pelottavan majatalonisännän nenän alta ole tylsää luettavaa sekään.

Voin todella suositella teosta kaikenlaisille lukijoille. Piiraan maku makea on suhteellisen kevyttä luettavaa, joten se sopii aurinkoiseen kevätpäivään kuin nyrkki silmään. Ja koska jatko-osia on roppakaupalla, lukemista riittää vaikka lomaan saakkaa.

Alina Rajatalo, TET-harjoittelija / Rovaniemen kirjasto