Kategoria(t): Yleistä

Puhutaan suomea kerho Sallan kirjastossa


Torstaisin Sallan kirjastossa on Puhutaan suomea –kerho yhteistyössä kansalaisopiston kanssa. Tämä on kaikille avoin keskusteluryhmä, jossa harjoitellaan suomen puhumista. Täällä autetaan ja rohkaistaan puhumaan suomeksi, tutustutaan kirjaston aineistoon ja käytäntöihin, vietämme aikaa pelaillen Aliasta ja nauramme paljon sekä vaihdamme kuulumisia. Käymme läpi kieliopillisia asioita ja olemme tutustuneet toistemme kotiseutuihin Google Maps:in kuvien avulla. Kerhossa tiedotetaan myös paikkakunnan tapahtumista ja harrastusmahdollisuuksista sekä keskustellaan suomalaisten tavoista. Kerho on hyvä olla olemassa, sillä kaikilla ei ole suomenkielisiä ystäviä kenen kanssa puhua suomea vapaa-ajalla. Saamme myös toivoa kerhossa eri aiheita ja teemoja joiden sanastoa haluamme osata enemmän. Tätä kerhoa ohjaa kirjastovirkailija Suvi Seppälä. Mukana on ollut ihmisiä monesta eri maasta kuten Venäjältä, Saksasta, Brasiliasta, Thaimaasta, Ruotsista ja Unkarista.

received_1218586274957305-02

Nimeni on Egor Kovalenko. Haluan kertoa teille tästä vaikutuksesta, jonka Sallan kirjasto on jättänyt minuun. Tutustuin ensimmäistä kertaa suomalaiseen kirjastoon kun osallistuin tälle Puhutaan suomea -kurssille. Halusin parantaa kielitaitoani ja tutustua paremmin Suomen kulttuuriin ja muihin ihmisiin. Ensimmäisenä päivänä pelotti, että muut osaavat minua paremmin ja kaikki vain nauravat minulle. Mutta nämä ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Oli todella mukavaa kuunnella toisten kertomuksia heidän maastaan, elämästään Suomessa ja heidän kulttuuristaan.

Suomalainen kirjasto on Venäjän kirjastoihin erilainen. Sallan kirjasto on hyvin siisti. On olemassa lainaus- ja palautusautomaatti ja erilaisia tiloja, jos tarvitsee työrauhaa. Rauhallinen tila on minusta erittäin tärkeä asia. Lisäksi kirjaston arkkitehtuuri näyttää hyvältä. Suomalaisessa kirjastossa on kirjallisuuden lisäksi paljon muuta mediaa, erilaisia tapahtumia, tiloja, kursseja, iPad -tabletit, liikuntavälineitä, hierontatuoli….
Venäjällä kirjastot ovat enemmän keskittyneet vain kirjallisuuteen. Venäläisissä kirjastoissakin on tapahtumia mutta osa kirjallisuustapahtumista voi olla vaikka kahviloissa. Venäjällä on tyypillisempää, että kirja pyydetään tiskin takana olevalta kirjasto-ammatilaiselta, joka noutaa kirjan asiakkaalle. Mutta tietysti venäläisissäkin kirjastoissa on eroja.

Minun mielestä kirjaston henkilökunta on juuri se, joka luo ihmiselle sen mielikuvan siitä kirjastosta. Henkilökunta voi auttaa jos tulee ongelmia. Automaatti ja tekniikka ei korvaa sosiaalista vuorovaikutusta.

Syksyllä meitä aloitti kerhossa n. 20-30 henkilöä, mutta moni keskeytti kurssin ja jäljelle jäivät ne, joille kerho oli todella tärkeä.

Näin kurssin lopussa minä osaan puhua suomea paremmin ja olen rohkeampi puhumaan. Olen varma, että ensi vuonnakin minä jatkan kerhossa. Ja minusta on tullut ahkera kirjastonasiakas.

Sallan lukiosta kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi viisi venäläisopiskelijaa.
Onnittelut kaikille ylioppilaille!

Terveisin: Egor Kovalenko

 

Mainokset
Kategoria(t): kirjastotyö, Yleistä

Kirjastoelämää sohvan seutuvilla


Keskellä lastenosastoamme on iso kirkkaanpunainen sohva. Lainaustiskillä ollessa pystyy ainakin sivusilmällä seuraamaan mitä kaikkea siellä voikaan tapahtua.

Poikajengi saapuu toisilleen kovista esittäen ja rehvastellen kirjastoon ja suuntaavat kulkunsa kohti sohvaa. Sinne sitä sitten rojahdetaan puoliksi istuvassa, puoliksi makaavassa asennossa. Ilmeisesti odotellaan naapurissa sijaitsevan nuorisotilan avautumista. ”Jee, mä pääsin seuraavalle tasolle”. Hm, ilmeisesti kisa jonkin pelin äärellä.

Vanha nainen suuntaa kulkunsa lehtisaliin, nappaa käsiinsä tuoreen Lapin Kansan ja jatkaa matkaansa sohvan uumeniin. Siellä onkin mukavaa rauhassa keskittyä tutkimaan päivän uutisantia.

Nuori äiti pienen vauvan kanssa istahtaa sohvalle. Vauvan vaippa vaihtuu käden käänteessä ja pian pikkuinen jo pääseekin äitinsä rinnalle. Sohvan selkämyksen suojissa on turvassa kaikkien silmiltä ja äiti voi rauhassa keskittyä lapseensa.

”Liljankukka lumivalkoinen…” Nuori  romaanipoika laulaa serenadia muutamalle nuorelle neitokaiselle. Mitäpä mahtavat neidit tuumata? Saikohan nuorukainen jonkun neidon hurmattua laulullansa vai oliko kenties hurmannut jo aiemmin. Kieltämättä lauluääni oli kyllä ihan hyvä.

Pari vanhempaa rouvaa istahtaa sohvalle suunnittelemaan päivänsä kulkua. ”Tänään on avoimet ovet siellä Koillis-Lapin Sähköllä ja Attendolla. Hei, mennäänkö ensin kakkukahville sinne Koillis-Lapin Sähköön. Sitten kun hitaasti kävellään, niin voi olla jo nälkä. Mennään sitten Attendolle, kun siellä on se ruokatarjoilu. Katellaan vähän aikaa paikkoja siellä, niin sitten maistuukin jo kahvi, kun sielläkin oli se kakkukahvitarjoilu. Oletko huomannu, että Lidlissä on jauheliha tarjouksessa ja K-kaupassa kahvi. Käydään niissä sitten pois mennessä.”

”Kilinkolin, tööttööt, piipaa piipaa, pruum” Jaahas, pieni poika äitinsä kanssa on löytänyt äänitehosteisen autokirjan. Sitä sitten tutkitaan sohvalla innokkaasti nappuloita painellen ja äänten vaihtuessa.

”Hihii, hihii”. Nyt onkin tyttöporukka löytänyt tiensä sohvan uumeniin. Mitä lie salaisuuksia vaihtelevat keskenään tai jotain hauskaa tuntuu näkyvän kännykän näytöllä. Välillä käydään tutkimassa hyllyjä ja palataan takaisin sohvalle. ”Oletko lukenut tämän, on muuten tosi hyvä. Kannattaa lukea”. ”Hei, tiiätkö mikä on seuraava osa tähän sarjaan, onkohan se paikalla” ”Hei, mä etin just tuota, voitko vaihtaa. Mä oon jo lukenut kaikki muut, mutta tuo vielä puuttuu”

”Nukkumatti, nukkumatti lasten…” Pieni tyttö on löytänyt soivan tuutulaulukirjan ja esittelee sitä innoissaan isälleen, joka yrittää samalla tutkia uusinta Vauhdin maailma -lehteä. ”Isi, isi, voidaanko ottaa tämä? Hei, mikä laulu nyt tulee?”

Pari nuorta tyttöä istahtaa sohvalle koulureppujen kanssa. Sieltä kaivellaan kirjoja, penaaleja ja vihkoja. Ovat päättäneet viettää kirjastolla yhteistä läksyjentekohetkeä.

Romaaninainen lapsenlapsen kanssa saapuu kirjastolle ja suuntaa kulkunsa sohvalle. Lapsi jää viereen keinumaan keinuhevosella ja väsynyt mummo pötkähtää hetkeksi pitkälleen sohvalle. Aikansa keinuttuaan pieni poika löytää kirjaston pikkuautoja ja pehmoleluja ja keskittyy leikkimään hetkeksi, kunnes levottomuus iskee ja juoksu ympäri lastenosastoa alkaa. Se sitten siitä mummon lepohetkestä.

Pian saapuu pari koulupoikaa reppujensa kanssa. Reput jäävät sohvalle, kun pojat suuntaavat kiinnostuneena katsomaan kirjaston palapelin tekijää. ”Oi, ootpa paljon tehnyt eilisen jälkeen. Tosi nopea.” Pojat ihmettelevät ääneen ja seuraavat hetken palojen löytymistä. Pian kuitenkin alkaa kirjahyllyt kiinnostaa ja yhdessä suunnataan etsimään mukavaa lukemista.

Äitejä lapsineen alkaa saapua kirjastolle ja istahtavat sohvalle. Pian on vuorossa lukukoiran saapuminen ja sohvalla odotellaan jutellen omaa vuoroa. Onkohan tänään tulossa iso koira Nöpö vai pieni koira Usva? Pian se selviää.

Äiti parin pienen lapsen kanssa saapuu kirjastolle aivan viime aukiolominuuteilla. Äidin valitessa lukemista pienille, he majoittuvat sohvalle ja järjestävät kirjaston pehmokoiran ja nallet sinne nukkumaan. Sinne pehmot jäävät sulassa sovussa nukkumaan kirjaston sulkeutuessa odottamaan uutta mielenkiintoista kirjastopäivää.

Näkymät lainaustiskiltä voivat olla jänniä ja ajatuksia herättäviä, kun sen siltä kantilta ottaa.

-Saila Haikonen, Kemijärven kaupunginkirjasto-