Kategoria(t): kirjastopalvelut

Uuden ajan kynnyksellä


18.3. alkoi poikkeuksellinen sulkuaika Rovaniemellä. 1.6. kirjastot saadaan jälleen avata.

Viikko vielä ja saamme taas avata kirjastot. 1.6. on tuo maaginen päivä jota olemme odottaneet ainakin me kirjastotyöntekijät, mutta varmasti myös asiakkaat. Aika tuntuu jäsentyvän aikaan ennen ja jälkeen koronan. Mutta mitä kirjastojen sulkuaikana korona-ajalla opittiin?

Opittiin ainakin etteivät etätyöt välttämättä olekaan niin ihanaa ja helppoa kun ei tarvitse aamulla laittautua töihin. Ensin on suorastaan juhlavaa jäädä kotiin työskentelemään läppärin äärelle, mutta pian päivät alkavat puuroutua rytmittömäksi massaksi jolloin ei enää tiedä onko töissä vai vapaalla, onko aika levätä ja ottaa rennosti vai puskea töitä. Työkavereitakin on ikävä. Enää ei kadehdita kollegan etätyöpäiviä vaan osaaottavasti ajatellaan, että siellä se raukka puskee sata lasissa ilman taukoja, ruokaileekin läppärin äärellä. 

Toimistot vaihtuivat nopeasti kotitoimistoiksi

Niille jotka eivät tulleet lomautetuiksi, töistä estyneiksi tai “vuosilomautetuiksi” vaan saivat jäädä töihin on korona-aika merkinnyt huikeaa digiloikkaa. Maakunnassa parhaillaan toteutettava digihanke tähtää kirjastohenkilöstön digitaitojen osaamisen nostoon. Hanke on jo nyt onnistunut yli odotusten. Paitsi että hanketyöntekijän johdolla ollaan opiskeltu milloin mitäkin digiasiaa ja teknistä vempelettä tai sosiaalisen median appia, niin on osallistuttu valtakunnallisesti erilaisin etätyövälinein järjestettäviin kokouksiin, webinaareihin ja työpajoihin. Jo kaikkien noiden alustojen käyttö on lisännyt digiosaamista ja madaltanut kynnystä käyttää verkkovälineitä kirjastopalveluiden tuottamisessa.

Hätä keinot keksii! Kun omassa kirjastossa ei ole ollut henkilökuntaa tuottamassa kirjastopalveluita verkkoon niin olemme oppineet benchmarkkaamaan. Muiden kirjastojen tuottamista verkkoaineistoista on haravoitu Lapin kirjaston asiakkaille parhaimmat palat jakoon somekanavien kautta. Somekanavien seuraajamäärät ovat kasvaneet reilusti, ja aktiivista viestintää on käyty siellä missä asiakkaatkin ovat eli erilaisissa someryhmissä.

On pitänyt oppia sietämään omaa turhautumista, kun asiakkaille haluaisi tarjota vain parasta, mutta johon ei ole ollut mahdollisuuksia henkilökunnan vähyyden vuoksi. Ja on pitänyt oppia arvostamaan niitä luovia ratkaisuja mitä Lapin kirjastoissa on tehty palveluiden tarjoamiseksi asiakkaille sekä arvostamaan ja kunnioittamaan erilaisista toimintaympäristöistä ja palvelutarpeesta nousevia ratkaisuja mm. kirjastoaineiston uloslainauksen suhteen vaikka se asettaisi Lapin kirjaston asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Koska jokainen kunta yrittää vain tehdä parhaansa asiakkaiden hyväksi olemassa olevin resurssein.

Pleksit tulevat sekä asiakkaiden että henkilökunnan suojaksi.

Olemme myös oppineet asiakaspalvelussa aimo annoksen papukaijamaisuutta, ymmärtäväisyyttä ja selkeää rauhallista viestintää kertoessamme yhä uudelleen, että kirjastot ovat kiinni valtioneuvoston määräyksestä johtuen Covid-19 viruksen leviämisen ehkäisevistä toimenpiteistä. Ja että ei, emme voi avata edes sitä omatoimikirjastoa omatoimiseen asiointiin. Tai että kun valtioneuvosto ilmoitti, että kirjastojen uloslainaus sallitaan välittömästi, niin piti vastaanottaa epätoivoisten asiakkaiden palauteryöppy miksi emme olleet jo seuraavana aamuna avanneet palvelua. Että selvitämme ensin itsellemme mitä tarkoittaa uloslainaus jonka jälkeen voimme suunnitella kuinka se mahdollistuisi turvallisesti.

Eniten olemme oppineet desifioinnista, suojautumisesta ja turvaväleistä. On pisarasuojaa, suojavisiiriä, kasvomaskia ja kertakäyttöhanskoja. Käsiä on pesty niin että saippuaa kuluu kohta samassa suhteessa kuin vettä. Ja sitten on se the exit –suunnitelma – kuinka ulos korona-ajasta. Kenties kohti uutta normaalia, johon nähdäkseni ulkoisina merkkeinä kuuluvat pysyvästi ainakin pisarasuojat asiakaspalvelutiskeillä, kuin Korona-ajan muistomerkkinä asiakaspalvelutyössä. Ja käsien pesu. Ja jospa olemme oppineet parissa kuukaudessa olemaan koskettelematta kasvojamme?

Nina Sipola
Kirjastonjohtaja
Rovaniemen kaupunginkirjasto

Kategoria(t): Yleistä

Miten kirjastoissa jaksetaan?


Suomen kirjastot ovat kiinni. Lapin kirjastoissa on monenlaista tilannetta henkilökunnan suhteen, on lomautusta, on palkanmaksun keskeytystä ja normaalia työssäoloa. Sompion kirjaston henkilökunta on töissä, mutta lomautus alkaa kesäkuun alussa. Lomautus koskee koko henkilökuntaa ja se kestää ensin kaksi viikkoa, mutta lomautusta jatketaan mikäli poikkeusolot ja kirjastojen kiinniolo jatkuvat.

Kaikkia työntekijöitä rasittaa epävarmuus, emme tiedä mitä tapahtuu, milloin tai tapahtuuko mitään. Kirjastonjohtaja on päätyökseen laatinut erilaisia selvityksiä siitä, mitä kirjastossa tehdään, kun ovet sulkeutuivat. Oletuksena kunnan päättäjillä on, että töitä ei juurikaan ole, kun asiakkaat puuttuvat. Asiakaspalvelu on kuitenkin kirjastoalan kruununjalokivi tai jäävuoren huippu, joka pohjaa kaikelle muulle perustyölle. Joten asiakaspalvelun keskeytyminen ei tarkoita töiden loppumista.

Mutta miten sitten työpaikalla jaksetaan? Miten pidetään itsestä ja työkaverista huolta turvavälien, käsidesipullojen ja kertakäyttöhansikkaiden maailmassa?

Tassuterapia

Paju1

Sodankylän kirjastossa on ollut suuri onni saada karvatassuterapiaa. Kirjaston projektityöntekijän ihastuttava koiranpentu Paju on käynyt piristämässä työntekijöiden mielialaa. Voi sitä sirkutusta, kun Paju on tullut ovesta sisään. Suupielet ovat levenneet isoon hymyyn ja silmät kirkastuneet ja kauniit naururypyt lisääntyneet silmäkulmissa. Aivan silmissä sydämen syke on hidastunut ja stressitaso madaltunut. Kiitos Paju! Paju esiintyy myös Sompion kirjaston youtube-kanavan tähtenä esimerkiksi elokuvassa Kadonnut kirja, kannattaa katsoa.

Hassuttelu

Kan man prata svenska på arbetsplatsen? Vai oliko se i, vid eller vad var det. Javisst, det kan man väl göra. Vi hade en rolig stund när vi var bättre folk och praktiserade den andra språken. Oi då, det hjälpte våran hjärna fungera mycket bättre och hela dagen vi var energiska och glada och vi jobbade med fart, ups, kan hända att det inte alltid var riktigt enligt grammatiken, men resultatet var förstås det som var meningsfullt.

endag

Hassuttelu ja yhdessä nauraminen auttavat jaksamaan ja niistä saa energiaa pitkäksi aikaa. Toki samalla voi myös kohentaa kielitaitoa, kun kokeillaan kaikkia mahdollisia muita kieliä, joita edes vähänkin osataan. Tämä on aikaa, jolloin vitsit ovat vähissä, siispä iloa pitää keksiä uudesta arjesta.

Tulokset

On palkitsevaa saada jotakin aikaan. Kun on tyhjentänyt kaksi lakkautettua lainausasemaa ja siirtänyt muutaman tuhat kirjaa kahdenkymmenen ja neljänkymmenen kilometrin päästä kylän pääkirjastoon, voi tuntea helpotusta ja suurta tyydytystä. Vai voiko?

Savu2

Savukosken kirjasto on nyt täpö täynnä Martin kylästä ja Tanhuasta tuotuja kirjoja, jotka pitää käsitellä. Ja ne pitää varastoida. Kirjastoammattilainen pitää haasteista kuten: miten muuttua lisätilaksi, miten säilöä aineistoa, niin että kirjastoa pystyy käyttämään?

Kokoelmatyö etenee poikkeusoloissa, mutta sehän on kirjaston Iisakin kirkko. Kokoelmatyö käsittää kaikki vaiheet aineiston valinnasta ja hankinnasta sen lopulliseen poistamiseen. Kirjaston avokokoelman hoito tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen aineistoyksikkö käytetään kirjastojärjestelmän kautta ja katsotaan, että sen tiedot ovat oikein, samalla arvioidaan aineiston kunto, ajankohtaisuus ym. ja päätetään, säilyykö nide kokoelmassa vai poistetaanko se. Myös hyllyt ja niteet pyyhitään. Niteet, joita kirjastojärjestelmä ei tunnista, korjataan. Näitä tunnistamattomia niteitä on vieläkin runsaasti vuoden 2017 kirjastojärjestelmävaihdon seurauksena.

Arjuska

Laskimme, että jos työntekijä keskittyy koko työpäivän ajan vain ja ainoastaan avokokoelman läpikäyntiin hän saattaa parhaassa tapauksessa selvittää noin 100 nidettä (erittäin optimistinen arvio!). Jos kirjaston kokoelma on kaikkineen runsaat satatuhatta nidettä, niin työpäiviä tarvitaan 1000. Työajassa tämä luku tarkoittaa noin 4,76 vuotta! Ja tämän voi saman tien kertoa kahdella, koska 50 nidettä päivässä on lähempänä totuutta.

Työ ei siis kirjastoissa lopu, eikä huumorikaan, toivottavasti!
Voidaan kaikki hyvin ja jaksetaan päivä kerrallaan 🙂

Sompion kirjastolaiset