Kategoria(t): Yleistä

Rakkaudesta kirjoihin


Jo pienenä rakastin kirjoja. Olin oikea pieni lukutoukka. Nyt olen kasvanut ja olen iso lukutoukka. En pysty kuvittelemaan itselleni sellaista hetkeä ettei minulla olisi yhtään kirjaa kesken. On aina huojentavaa tietää, että jos mitään muuta tekemistä ei ole niin ainakin aina voi tarttua kirjaan.

Ymmärrän minkä takia joillekin ihmisille lukeminen ja kirjaan tarttuminen voi tuntua hankalalta. Minustakin kirjan aloittaminen on välillä vaikeaa, silläei ole vielä juonessa mukana, eikä tunne henkilöitä. Kuitenkin kun jaksaa lukea sen kymmen sivua pääsee jo kirjan tarinaan mukaan, ja kun lukee vielä toiset kymmen sivua on jo koukussa kirjaan. Niinpä aina kirjan loputtua aloitan uuden kirjan, sillä tiedän kuinka vastustamattomiksi kirjat käyvät tarinan edetessä. Ja uusi kirja tarttuu minun käteeni aina myös siksi, että hyvän kirjan jälkeen on vain pakko saada lisää hyviä kirjoja.

Minulla onkin aina pino kirjastosta lainattuja kirjoja kotona, jotta minun ei tarvitse kuin tarttua kirjaan, avata se ja alkaa lukea. Olisi melkein katastrofaalinen tilanne jos minulla ei olisi uutta kirjaa kun saan jonkun luettua. 

Kirjasto on tullut minulle tutuksi vasta ala-asten puolivälissä, sen jälkeen kun kotoa loppui lukeminen. Pieni kirjasto, joka sijaitsi kotini lähellä oli mukavan kodikas ja sieltä löysin paljon uusia kirjoja. Tällöin aloin lukea entistä enemmän. Yläasteen alussa pääsin tutustumaan pääkirjastoon, suureen kirjastoon, josta löytyy kirjoja kaikkiin makuihin. En edes voinut uskoa, että niin paljon kirjoja voi olla yhdessä paikassa. Selvää on, että lainassa olevien kirjojen määrä minulla moninkertaistui.

Yläasteen aikana lukeminen ja kirjat ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. Moni minua vanhempi henkilö on kertonut, kuinka hekin ovat lukeneet nuoruudessaan paljon, mutta sitten kirjat ja lukeminen vain ovat jääneet. En haluaisi, että minulle käy niin, ikinä. Aina löytyy aikaa kirjoille, puhelimen ajasta voi aina ainakin puolet antaa vain sille, että lukee kirjoja. Lukemisen hyvistä puolista on toitotettu niin paljon kaikkialla, että aina kun luen, tunnen, että teen hyvän teon itselleni.

Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen vaiheeseen elämässä, että pitäisi päättää mitä alan opiskelemaan ja mitä haluan tehdä työkseni. Minulla ei ole tästä mitään hajua. Nyt olen kesätyöntekijänä kirjastossa, sillä halusin päästä kesäksi paikkaan, jossa tykkään olla. Kirjasto ei varmaan tule kuitenkaan olemaan se paikka, jossa aion suurimman osan tulevaisuuden työvuosista viettää. Kirjasto tulee olemaan kuitenkin se paikka, jossa tulen viettämään suurta osaa vapaa-ajastani, sillä siellä ovat asiat, joita rakastan eli kirjat.

 

Janita Härkönen
kesätyöntekijä Rovaniemen pääkirjastossa

Mainokset
Kategoria(t): Yleistä

Lukevat leijonat ihastuttavat


Vietimme maanantaina 27.5. Sodankylän toimipisteessä Sompion kirjaston 10-vuotisjuhlaa. Komea hillakermakakku kahvin kera maistui vieraille, kahvipöydissä vastailtiin leppoisasti pieneen kirjasarjoja ja -hahmoja sivuavaan visaan ja lapset puuhailivat kynillä ja papereilla. Saamelaislyhytelokuvien näytökset loivat juhlatunnelmaa. Kirjaston synttäriatmosfääriin saatiin lisäksi kultasilaus, kun synttärijuhlia edeltävänä yönä Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden kolmatta kertaa sitten vuosien 1995 ja 2011. Helsingissä, Tampereella, ympäri maan totta vie tavattiin torilla yötä myöten ja ilakoitiin – jopa niin intensiivisesti, että maanantaina maan suurimmassa sanomalehdessä katsottiin tarpeelliseksi selostaa kuinka överijuhliminen ei ole syy poissaoloon, ei opiskelijoille, ei koululaisille eikä varsinkaan työntekijöille. Niin, hyvät Suomen kansalaiset! Kyllä pitää olla positiivinen ja iloinen, mutta sillä lailla maltillisesti, tolkullisesti ja normaalisti vain. Eihän meillä täällä Suomessa ole koskaan ollut sopivaa hoilotella riemukkaasti tuntemattomien kanssa pellit paljaana torilla, eihän?

Urheilijat1

Itse en jääkiekkokisoja kovin aktiivisesti seurannut; olen niitä halveerattuja penkkiurheilijoita, jotka aktivoituvat katsojiksi vasta finaalipeleissä – ellei Suomi ole jo pudonnut pelistä kokonaan pois. Lisäksi naisleijonien tuomitseminen hopealle maailmanmestaruuskisoissa aikaisemmin keväällä oli niin karvas muistutus urheilumaailman kovuudesta, että ei minua huvittanut katsoa jääkiekkoa sitäkään vähää mitä aikaisemmin. En nimittäin vieläkään ymmärrä, miten naisleijonat kokosivat itsensä ja varusteensa jäältä voitoksi tulkitun maalin pitkällisen videotarkistuksen ja lopulta hylkäyksen jälkeen. Kyllä urheilussa, erityisesti joukkueurheilussa, menestymiseen tarvitaan niin paljon enemmän kuin fyysistä suorituskykyä mietin. Silti, kaiken maailman asioista ja lukemisesta kroonisesti kiinnostuneena, en voinut olla huomaamatta, siis lukematta, kisojen aikana julkaistua juttua kirjoja lukevasta maalivahti Kevin Lankisesta. 10-vuotissynttäreitään juhlivassa kirjastossa tällainen sensaatiomainen jymyjuttu kuin kirjoja lukeva maailmanmestarimaalivahti ilostutti niin, että nohevana visavastaavana lisäsin kirjaston synttärijuhlien aamuna visaan vielä arvuuttelun koskien Lankisen jääkiekon MM-kisojen aikana lukemaa kirjaa. Myöhemmin näitä lukeva Lankinen -juttuja nähtiin enemmänkin lehdissä ja somevirrassa. Tuona mestaruuden voittamisen jälkeisenä maanantaina kerroin itsekin Sompion kirjaston Instagram-tilillä, että Kevin Lankisen lukemaa Hanya Yanagiharan kirjaa olisi saatavilla Sompion kirjastossa Savukosken ja Pelkosenniemen toimipisteissä. Nyt voin kertoa, että ei ole saatavilla enää: kirja on täysin menossa eli varattu ja lainattu koko Lapissa, ja tällä hetkellä, heinäkuun helteissä, Sodankylän kirjaston varaushyllyssä yksi Pieni elämä odottaa noutajaansa.

Urheilijat2

Maailmanmestarikiekkoilijoista on leivottu nyt innokkaasti lukemisen mannekiineja. Ei toisaalta vaadi järjettömän paljoa mielikuvitusta ymmärtää, että ovat urheilijat, myös jääkiekkoilijat, ennen vuoden 2019 maailmamestaruuttakin varmaan kirjoja joskus lukeneet, ainakin jotkut heistä. Tammikuussa 2019 EM-pronssia voittanut taitoluistelija Viveca Lindfors esimerkiksi kertoi YLEn aamu-tv:ssä mitaliensa esittelyn ohella lukemisen olevan hänelle yksi rentoutumisen tapa, vaikka varsinkin kisakaudella luistelu ja treenaaminen vievät luonnollisesti kaikkein eniten aikaa ja energiaa. Lindfors sanoo tässä haastattelussa kiinnostavasti: kaunokirjallisuuden lukemisesta on tosi paljon hyötyä, sillä se auttaa häntä saamaan syvyyttä esiintymiseen.

Suomen kuvalehden numerossa 25-26/2019 julkaistiin isojen kuvien kera juttu muutaman kiekkoilijan lukemisista. Naisleijonien MM-joukkueessa 2019 pelannut Rosa Lindstedt kertoo pitävänsä kirjaa aina mukana henkisenä tukena vaikka ei sitä edes lukisi. Kisamatkalla hotellihuoneessa vapaa-aika kuluu helposti lukemalla. Keskushyökkääjä Aapeli Räsänen kertoo, että hänen joukkueensa Boston College Eagles edellyttää pelaajiltaan tiettyä opintomenestystä. Fiktion lukeminen on vastapainoa opiskelulle, joten Räsänen lukee paljon viihdyttäviä kirjoja. Tämän vuoksi Räsänen mainitsee aloittaneensa itsensä sivistämisen puoliväkisin klassisella klassikko kesässä -projektilla. Marko Anttila kommentoi jutussa Kimi Räikkösen elämänkertaa niin hauskasti kirjoitetuksi, että se houkuttelee lukemaan ”jonkin muunkin Hotakaisen”. Lukeminen on joukkueurheilijoille selvästi tapa olla omassa rauhassa, ajatuksissa ja levossa. Tästä mainitsevat myös kevään 2019 maailmanmestarit Oliwer Kaski ja Kevin Lankinen. Kaski pitää elämänkerroista, ja Lankinen kertoo löytäneensä lukemisen nuorena uudestaan kun hän luki äidinkielellään ruotsiksi Zlatan Ibrahimovićin elämänkerran.

Urheilijat3

Niin, jotkut tällä hetkellä aktiivisista ja menestyneistä urheilijoistamme lukevat kirjallisuutta ja mitä ilmeisemmin nimenomaan fyysisinä kirjoina. Mitä sitten? Olisi kirjastolaiselta pelkkää pöyhkeää pöhköyttä väittää, että juuri kirjojen lukeminen on vienyt nämä lukevat urheilijat voittoon, mestaruuksiin, mitalijuhliin ja onnistuneisiin suorituksiin ikään kuin vuosikausia kestäneellä treenaamisella, harjoittelulla, lukuisilla tylsillä toistoilla, valmentajilla, sinnikkyydellä tai urheilijan lähipiirin tuella ei olisi merkittävämpää vaikutusta urheilijan menestykseen. Voihan sitä yrittää opiskella kirjoista (ja internetistä) maalintekoa, hyppyjä ja piruetteja, tietenkin, mutta valju, asiasta mitään tietämätön vinkkini ammattiurheilijoiksi halajaville on, että kannattaisi ehkä ensin käydä vaikka lenkillä säännöllisesti ja harjoitella hirveästi sitä lajia, mistä todella pitää, ja siltikin vielä harjoitella, vaikka ei aina niin pitäisikään omasta lajistaan. Minkä tahansa sujuminen vaatii harjoittelua, siis paljon, todella paljon harjoittelua – myös lukemisen. Miten kovasti harjoittelevasta urheilijasta, kuten jääkiekkoilijasta, tulee maailmanmestari? Ei aavistustakaan, mutta onnea, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä siihen varmasti tarvitaan. Urheilijalle kaikenkarvaisen kirjallisuuden lukemisesta ei siis välttämättä ole mitään kovin merkittävää hyötyä. Ihmiselle, joka on urheilija, lukeminen voi sen sijaan olla hyötyä ja iloa, rauhoittumista ja lepäämistä, pohdiskelua ihmisyydessä. Ihminen joutuu käsittelemään ja kestämään kaikki ne pettymykset, loukkaantumiset ja häviöt, joita urheilija joutuu väistämättä kohtaamaan. Ihmisen elämä useimmiten kun onneksi jatkuu edelleen siitä kohtaa, johon urheilijan ura katkeaa tai päätetään päättää.

 

Sodankylässä odotetaan uuden jäähallin avautumista. Treenikauden alkua malttamattomina odottaville tiedoksi ja muistutukseksi, että kirjastossa on monenlaista urheilijallekin sopivaa aineistoa luokittain järjestettynä. Luokan 79 alaluokista löytyy liikuntaan ja urheiluun liittyvää kirjallisuutta, kuten hallitsevien jääkiekon maailmanmestareiden lukemia urheilijoiden elämänkertoja.

Heli Aalto