Kategoria(t): kirjastopalvelut, kirjastotyö, Tapahtumat, Yleistä

Kuulumisia saamen kielten viikolta


Saamen kielten viikko on jokavuotinen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vietettävä tapahtuma, jota juhlittiin tänä vuonna lokakuun viimeisellä viikolla, 24.–30.10.. Saamen kielten viikko on alun perin Norjan Saamelaiskäräjien aloitteesta lähtenyt hanke, jota on  vietetty vuodesta 2019 alkaen, ja viikon tarkoituksena on tuoda saamen kieliä ja kulttuureita näkyville ja nostaa niiden asemaa niin Saamenmaalla kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Suomessa juhlistetaan erityisesti juuri Suomessa puhuttavia saamelaiskieliä, inarin-, koltan- ja pohjoissaamea, jotka lukeutuvat puhujamääriltään uhanalaisiksi kieliksi mutta jotka siitä huolimatta jatkavat edelleen vahvasti elinvoimaisina.

Saamen kielten viikolla on suuri merkitys niin saamelaisille itselleen kuin koko yhteiskunnallekin. Saamelaiskielet ovat merkittävässä roolissa viestinnän välineinä, minkä lisäksi niillä on syvemminkin merkitystä osana ihmisen omaa identiteettiä, saamelaista kulttuuriperintöä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Saamelaiskielten asema on hiljalleen parantunut yhteiskunnassa, ja moni kielensä menettänyt saamelainen on innostunut ottamaan sukunsa kielen takaisin ja opettamaan sitä eteenpäin seuraaville sukupolville. Saamelaiskielet näkyvät koko ajan laajemmin ja monipuolisemmin erilaisissa yhteyksissä, ja saamelaiset niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin kokevat, että yhteiskunnan kiinnostus ja hyväksyntä saamen kieliä ja kulttuureita kohtaan on hiljalleen kasvanut.

Saamen kielten viikon juhlintaan pääsi tänäkin vuonna osallistumaan monin eri tavoin, ja ohjelmassa oli esimerkiksi kielikahviloita, kielten oppitunteja, luentoja sekä elokuvailtoja. Myös Suomen saamelainen erikoiskirjasto osallistui viikon juhlintaan vierailemalla saamelaisen kirjallisuuden päivässä Altassa, julkaisemalla Facebookissa ja Instagramissa kirjavinkkejä tuoreesta saamelaiskirjallisuudesta sekä järjestämällä luennon, jonka pitivät saamelaiskirjailija Kirste Paltto sekä paljon saamelaista kirjallisuutta suomentanut kääntäjä Kaija Anttonen. Tapahtumien lisäksi viikon juhlintaan kannustettiin osallistumaan monin arkisin tavoin, kuten esimerkiksi käyttämällä saamea sosiaalisessa mediassa, laittamalla esille saamenkielisiä kylttejä kotiin tai omalle työpaikalle tai tutustumalla saamenkielisiin perusfraaseihin vaikkapa Sano se saameksi -sivuston kautta.

Anna-Maija Kanerva
Suomen saamelainen erikoiskirjasto

Hyödyllisiä linkkejä:

https://giellavahkku.org/fi/
https://www.samediggi.fi/saamen-kielten-viikko/
http://sanosesaameksi.yle.fi/
http://virtualafierbmi.fi/

Advertisement
Kategoria(t): Yleistä

Antoisa vaihtoviikko Sodankylän kirjastossa


Työskentelen palveluesimiehenä Porvoon kaupunginkirjastossa, joka on osa Helle-kirjastokimppaa. Sain mahdollisuuden hakeutua työntekijävaihtoon, kun Porvoon AKE-kirjasto (alueellista kehittämistehtävää hoitava kirjasto Uudellamaalla) alkoi järjestää vaihtoja taas tänä syksynä.

Minua on jo pitempään kiinnostanut, millä tavalla kirjastopalveluja järjestetään pohjoisen kirjastoissa, ja nimenomaan pienemmissä kirjastoissa. Ainakin välimatkat ovat Lapissa paljon pitempiä, ihmisiä asuu vähemmän ja harvemmassa. Onko eroja pohjoisen ja etelän kirjastojen välillä, ja mitä yhteistä meiltä löytyy? Työskentelen itse eniten kokoelmien ja tapahtumien liepeillä, joten nämä näkökulmat kiinnostavat erityisesti.

Kiinnostuin Sompion kirjastosta sen kivojen nettisivujen takia. Sodankylä myös jäi muutama vuosi sitten mieleeni, kun ajelin sen läpi Inariin. Ajattelin silloin, että olisi mukavaa jäädä tänne viettämään aikaa. Otin siis yhteyttä kirjastonjohtaja Tiina Heinäseen ja kysyin, voisinko tulla heille viikoksi tutustumaan. Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.

Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus lähteä kirjastoauto Hillan matkaan Vuotson reitille, mutta sairastapauksen vuoksi se peruuntui. Sen sijaan sain soitella reitin vakioasiakkaille ja kertoa heille vuoron peruuntumisesta, sekä uusia lainoja ja varauksia. Onneksi meillä on Porvoossa sama kirjastojärjestelmä käytössä, niin kaikki sujui helposti.

Iltapäivällä kiersimme kirjaston tiloissa ja juttelimme tulevista tilamuutoksista. Ilahdutti kovasti, että kirjastossa on edelleen paljon kirjahyllyjä ja monipuoliset, laajat kokoelmat. Lastenosastolla oli kauniit seinämaalaukset, joilla lapset toivotettiin tervetulleiksi lukemaan. Satuhuoneessa oli tähtitaivas. Ihana tapa on antaa kaikille ekaluokkalaisille omat kirjat, kun he tulevat opettajan kanssa kirjastoon tutustumaan.

Tiina kutsui minut muiden kirjastolaisten kanssa kotiinsa illalliselle. Nautimme herkullista kikhernecurrya ja illan edetessä kävi ilmi, että meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Keskustelimme luonnossa liikkumisesta, elämästä, kissoista ja koirista, naurettiin paljon. Olin ihmeissäni, miten mukavia ihmisiä olen juuri tavannut ja miten tunsin oloni niin tervetulleeksi.

Viikon aikana kävimme pitkiä keskusteluja kirjastolaisten kanssa. He kertoivat minulle työstään ja samalla tuli juteltua kaikesta muustakin. Kuulin kotipalvelusta, joka on melko uusi toiminto Sodankylässä, ja lähtenyt käyntiin mukavasti. Keskusteltiin kiertävän kirjastonhoitajan työstä, mikä välillä tarkoittaa yöpymistä Savukoskella, koska etäisyys kotiin on sen verran pitkä. Työtehtävät ovat kaikilla monipuolisia, pitää osata tehdä vähän kaikkea. Esittelin muille myös hieman Porvoon kirjastojen ja Helle-kirjastokimpan toimintaa.

Meillä on Lapin kirjastojen kanssa paljon yhteistä: käytössä ovat muun muassa Hankintaportaali, Koha-kirjastojärjestelmä sekä kaukopalveluohjelma Webkake. Aineistokuljetukset kimpan kirjastojen välillä sujuvat hyvin huolimatta pitkistä välimatkoista: Rovaniemen kirjasto toimii kuljetuskeskuksena, jonka kautta kaikki aineistokuljetukset menevät. Ja kirjojen poistamisen vaikeus on samanlaista kaikkialla.

Auttelin hetken myös asiakaspalvelussa. Työn lomassa juttelimme ajankohtaisista aiheista kuten saamelaiskysymyksestä, ja sain siihen liittyen hyviä lukuvinkkejä. Sain myös Lapin kirjastojen kauniin kortin ja lainasin heti pikalainaksi muutaman alueen historiaa käsittelevän kirjan. Ne löytyvät onneksi myös Helle-kirjastojen kokoelmista, joten pääsen jatkamaan lukemista kotona.

Torstaina ajelimme Tiinan kanssa Pelkosenniemen ja Savukosken kirjastoihin tutustumaan. Niissä tapasin lisää ystävällisiä kirjastolaisia. Kirjastotilat olivat mukavat ja tilavat, kokoelmat hyvän kokoiset. Opin päivän aikana myös paikkakuntien historiasta. Savukoskella Tiina ripusti kauniin ja herkän kissa-aiheisen valokuvanäyttelynsä kirjaston näyttelytilaan. Poikkesimme matkan varrella myös Sokanaavan lintutornille ja ajoimme Savukoskelta takaisin Sodankylään kapeaa ja mäkistä maisemareittiä pitkin.

Perjantaina sateli ensilumi, mutta se suli saman tien pois. Aamukahvin aikana sain tietää lisää siitä, mitä kaikkea Sompion kirjastossa tehdään. Täällä on luovia ja innostuneita ihmisiä keksimässä ja toteuttamassa monipuolisia tapahtumia, hankkeita ja tempauksia, joista voisimme Porvoossakin ottaa oppia.

Yksi ihana konsepti on osallistava näyttely, johon asiakkaat saavat tuoda kuvia omista lemmikeistään. Eläinkuvien katseluhan lievittää myös stressiä. Minulle esiteltiin Lapin kirjastojen lukumaskotti Hiihku-pöllö, ja kerrottiin sen valintaprosessista: lapset kävivät vaaliuurnilla äänestämässä mieleistään ehdokasta, ja saivat samalla demokratiakasvatusta.

Ja lapsille järjestetyt kirjojen pikadeitti -tempaukset ovat kivoja tapoja edistää lukemista. Niissä luetaan yhtä kirjaa vain minuutin, parin ajan, ja sitten vaihdetaan seuraavaan pinossa olevaan kirjaan. Lyhyisiin teksteihin ehkä keskittyy paremmin, ja samalla saa näytteitä useista kirjoista, joista osan ehkä haluaakin lukea kokonaan.

Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon saanut Mestarit & kisällit -toimintamalli alkoi muutama vuosi sitten pilottihankkeena Sodankylässä. Olen tästä hankkeesta vaikuttunut. Ylipäänsä täkäläinen kotiseuturakkaus ja yhdessä tekeminen ovat asioita, joista voisi ammentaa enemmän myös Porvoossa.

Rovaniemen kirjastossa on alkanut Ympäristötoivon lainasto -hanke, jossa vahvistetaan kirjaston roolia yhteiskunnallisen ympäristökeskustelun foorumina ja ympäristötoivon edistäjänä kaiken ikäisten parissa. Osa hankkeeseen liittyvistä keskustelutilaisuuksista ja työpajoista toteutetaan Sodankylän ja Enontekiön alueella. Hankkeesta on todella kiinnostavaa kuulla lisää tulevaisuudessa.

Kävimme vielä tutustumassa upouuden Tähtikunnan koulun nuorisotiloihin, joiden yhteyteen on tulossa koulukirjaston aineistoja. Hieno ja valoisa uusi rakennus, jonka värimaailma toi mieleen suon ja syksyisen metsän.

Läksiäiskahvit juotiin perjantaina iltapäivällä. Tuntui haikealta lähteä ajamaan kohti Rovaniemen rautatieasemaa. Kirjastotyö sinänsä näyttää olevan aika samanlaista meillä kaikilla, eroavaisuuksia aistin eniten tunnelmassa, kulttuurissa ja työskentely-ympäristössä, ja miten ne vaikuttavat ideoihin ja tekemiseen. Lämpimien, luovien ja hauskojen ihmisten lisäksi vaikutuksen tekivät verkkaisen oloinen elämänrytmi, ihmisten puheenparret ja kaunis luonto. Ehdin työpäivien ohessa käydä kävelemässä Kelujärven upealla Nuolivaaralla ja järkyttävän hienossa Isossa Kurussa. Kaunis Viiankiaava kierrettiin Kelujärvellä asuvan serkkuni ja hänen koiransa kanssa. Ruskan värit loistivat vielä.

Sydämelliset kiitokset vieraanvaraisuudesta Tiina, Kaisu, Arjuska, Hertta, Riitta, Hannele, Elisa, Leila ja Tuija! Palaan kyllä pohjoiseen taas lähitulevaisuudessa, vähintään patikoimaan. Ja Sodankylän elokuvajuhlat on myös vielä kokematta 🙂

Tetta Korhonen

Kirjoitus on julkaistu Sompio-lehdessä kirjaston omalla palstalla: Raatia Sompion kirjastosta 26.10.2022.