Viimeinen palvelus itselleni


Perälä, Osmo: Ruumisarkun ja tuhkauurnan valmistus. Reuna, 2017.

 

Kuoleman odottaminen ei ehkä ole ihan samanlaista kuin syntymän odottaminen. Molempia kuitenkin odotetaan ja ne tulevat ajallaan. Molempiin valmistaudutaan ennakkoon. Uuden elämän odottamista suunnitellaan paljon etukäteen: hankitaan tavaroita ja vaatteita, sisustetaan huonetta ja valmistaudutaan juhlimaan syntynyttä elämää. Kuolemaan valmistautuminen on hieman erilaista, mutta siihenkin voidaan valmistautua – kuka milläkin tavalla. Tämä käsillä oleva kirja tuo tarjolle yhden tavan.

Osmo Perälän kirja ruumisarkun ja tuhkauurnan valmistuksesta on juuri sitä, mitä olen itse odottanut. Harrastan jonkin verran käsillä tekemistä, rakentelua ja monenlaista suunnittelua. Koko ajan on useita projekteja meneillään tai suunnitteilla. Puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan olenkin kertonut, että sitten kun minulta projektit loppuvat, niin viimeisenä projektinani teen itselleni arkun. Eihän kuolemankaan odottelusta tarvitse tehdä vakavaa asiaa. Se on luonnollinen seuraamus meidän jokaisen elämästä. Miksipä en sitten valmistaisi itselleni mieleisen viimeisen leposijan?

Sen lisäksi, että Perälä opastaa kirjassaan ruumisarkun valmistamisessa, niin kirja sisältää myös kirjailijan pohdintaa elämästä ja kuolemasta. Kuten elämä, myös kuolema voidaan nähdä monesta näkökulmasta. Kuolema on vain elämän yksi ääripiste. Elämänkäyrät ja –kaaret ovat kaikilla erilaisia. Tämän kirjan aihe ”ruumisarkku” herättää jo sanana monenlaisia ajatuksia. Nähtynä se hätkäyttää ja varmasti jokaista liikuttaakin. Joka päivä maailmassa lasketaan hautaan lähes 300 000 arkkua. Ja joku nekin tekee. Tämä kirja opastaa sinua tekemään itse.

Ruumisarkun valmistuksessa täytyy ottaa huomioon monenlaisia asioita. Arkkuahan ei nimenomaan tehdäkään kestämään, vaan sen on hajottava maaperään ruumiin mukana. Se asettaa vaatimuksia mm. materiaalin valinnalle. Sinänsä arkun voi jokainen valmistaa muutoin ihan mielensä mukaiseksi ja –malliseksi. Tietysti sen täytyy myös kestää hautaan saakka. Todella ikävää, jos arkku hajoaa kannettaessa tai hautaan laskettaessa. Kirjassa Perälä opastaa todella monipuolisesti materiaalien valinnassa ja itse valmistusprosessissa. Kalastajalle veneenmallinen, metsämiehelle honkalaudasta, aarteenetsijälle aarrearkku ja oman tiensä kulkijalle oma malli.

No eihän kuolemalla mitään kiirettä ole, mutta sen kanssa voi tulla sinuiksi. Vaikkapa valmistamalla oma arkku. Ohjeet ovat saatavilla kirjastosta. Eletään ja ollaan iloisia.

 

Vesa Sarajärvi

Mainokset

Kesätöissä kirjastossa


Kun ensimmäisen kerran kuulin kesätyöpaikasta, minut valtasi järisyttävä flow. Jouduin lukemaan sähköpostin uudestaan ja uudestaan noin 300 kertaa ennen kuin oikeasti uskoin onneani: unelmien kesätyö! Jo muutaman vuoden olin salaa mietiskellyt urasta kirjastossa. Innoissani ja todellakin odottamalla odotin työn alkua.

Olen aina ollut kamala perfektionisti, niin hyvässä kuin huonossakin merkityksessä, joten tavoistani poikkeamatta tavoite oli tehdä työt paremmin kuin hyvin. Muistan saaneeni muutamia rakentavia ehdotuksia niin ensimmäisenä kuin viimeisenäkin työpäivänä, suhtautuminen niihin vain on muuttunut. Voin siis rehellisesti sanoa kasvaneeni työn muassa. Nyt uskon, että virheillä ei ole merkitystä, vaikka silti minussa asustaa edelleen pieni perfektionisti. Itse työstä kirjastossa olen oppinut esimerkiksi hyllytyksestä, vaikken tosin sitä, miksi kirjasarjoja ei hyllytetä ensimmäisestä osasta viimeiseen. Työn monipuolisuus ei usein selkene normaaleille asiakkaille, koska he näkevät vain lainauksen ja palautuksen. Todellisuus on ihan toista luokkaa: olen leimannut poistokirjoja, koonnut näyttelyjä, järjestänyt lehtiä, repinyt CD-koteloita ja päässyt ihailemaan kirjaston maanalaista maailmaa eli varastoja. Tietysti edellä luetellut tehtävät ovat enemmänkin kesätyöntekijöille tarkoitettuja tehtäviä, mutta silti ne ovat yhtä kaikki tärkeitä.

Niin kuin jo aiemmin sanoin, tulin töihin täynnä intoa. Nyt lähtiessäni olen moninkertaisesti valistuneempi kuin tullessani, mutta kun viimeisen kerran suljen ovet takanani, voin luvata haikeaa mieltä. Haikean mielen lisäksi olen taatusti helpottunut ja valmis vihdoinkin lomailemaan. Olen saanut hyviä muistoja ja kokemuksia, enkä taatusti tule unohtamaan niitä vähään aikaan.

Ronja Alaruikka

Pohjoista ammattitaitoa oppimassa


Kolmen kuukauden harjoitteluni Rovaniemen kaupunginkirjastossa on nyt päättymässä. Yhteensä viiden kuukauden harjoittelujakso kuuluu osana kirjastotradenomin opintoihini Seinäjoen ammattikorkeakoulussa; kaksi ensimmäistä harjoittelukuukautta työskentelin Boråsin kaupunginkirjastossa Ruotsissa.

nostoja-hyllyssa

Kuluvan viimeisen työviikkoni aikana pohdin Rovaniemen työharjoittelun tärkeimpiä anteja ja ylipäänsä kaikkea sitä tiedon määrää, jonka olen yrittänyt itseeni imeä viime kuukausien aikana. Yksi tärkeimpänä mieleen jäänyt ajatus kirjastonhoitajuudesta on hyvän asiakaspalvelun tärkeys. Me, henkilökunta, olemme kirjastossa asiakkaita varten, palvellaksemme ihmisiä heidän tiedontarpeissaan. Ilman asiakkaita ei meitäkään täällä tarvittaisi.

On aina hyvä palauttaa mieleen, että asiakaspalvelu ei ole ainoastaan sitä tiskin yli tapahtuvaa lainausta tai tietopalvelukysymyksiin vastailua. Yksi tapa, jolla myös palvelemme asiakkaita, on kirjaston erilaiset näyttelyt, nostot ja esillepanot. Olen saanut harjoitteluni aikana ideoida ja koota useampia näyttelyitä, ja nostoja teemme kirjastossa jatkuvasti hyllyttäessämme. Nostojen idea on kirjaimellisesti nostaa, eli tuoda paremmin hyllystä esille sellaista aineistoa, jonka ajattelemme kiinnostavan asiakkaita. On niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka helposti ”hukkuvat” hyllyyn muiden kirjojen paljouteen.

Erilaiset kouluyhteistyöt ovat toinen hyvin tärkeä asiakaspalvelun muoto, jota kirjastossa teemme. Kouluyhteistyön muotoja voivat olla muun muassa vinkkaukset eri ikäryhmille, kirjastoleikit, kirjastoseikkailut ja muut tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetustuokiot. Pääsin harjoitteluni aikana olemaan mukana ja osa näistä useampaa.

Vinkkauksessakin asiakkaalle ikään kuin ”nostetaan” esille muutama kirja, joista hänen arvellaan voivan kiinnostua. Vinkkarille luultavasti paras onnistumisen kokemus on se, kun näkee vinkkaamansa kirjan lähtevän lainaan.

Tämän tekstin kuvituksena olen käyttänyt muutamia tekemiäni näyttelyitä sekä esimerkkejä kirjojen päivittäisestä esillenostosta kirjastossa.

Harjoittelija Helmi Oikarainen