Kategoria(t): kirjastopalvelut, kirjastotyö, nuortenkirjallisuus, Yleistä

Nuoren ihmisen kohtaamisesta


(lue tämä päässäsi Jarmo Heikkisen äänellä)

Tämän kertaisessa blogissa esittelemme täysikasvuisen ihmisen esiasteen eli nuoren ihmisen (homo ivuenis). Nykykielessä hänestä käytetään ilmaisua nuori, teini-ikäinen, teini, murrosikäinen tai murkku. Olet varmaan joskus kuullut nuoren ihmislajin ääntelyä. Tavallista kovempi ääntely sisältää voimasanoja, joilla nuori ihminen tekee itsensä nähdyksi vertaistensa joukossa. Lajitoverien keskuudessa nuoret nauttivat musiikista ja glukoosipitoisista elintarvikkeita. Nuoren ihmisen käytös ilmenee vanhojen ja viisaiden näkökulmasta karkeana ja hillittömänä.

Siihen on olemassa neurologinen syy: nuori ihminen on aivoiltaan vielä keskeneräinen. Nuoren ihmisen aivot ovat ikävaiheesta johtuen myllerryksessä. Ne kasvavat ja kehittyvät vastaamaan ihmiselämän aikuisvaiheen tarpeita. Aivojen viimeiseksi kehittyvä osio nuorella ihmisellä on etuotsalohko. Järjen ja harkinnan keskus, joka säätelee myös tunnetilojen ilmaisua. Juuri tämä aivojen portinvartija erottelee ihmiset lapselliseksi tai aikuismaiseksi. Aivojen tunnekeskus eli mantelitumake kehittyy valitettavasti etuotsalohkoa nopeammin. Tällöin kaikki edellytykset hallitsemattomille tunnereaktioille, sisäisille ja ulkoisille, on taattu.

Miten tämä havainto liittyy mihinkään? Suomen kirjastotilastojen valossa nuori ihminen löytää tiensä kirjastoon lapsia ja aikuisia harvemmin. Kirjojen tutkiminen ei ole nuorelle kuitenkaan täysin tuntematonta. Rohkeimmat yksilöt tulevat kirjastoon itsenäisesti, toiset lajikumppaniensa turvin. Kirjastoon kotiutuneet nuoret ihmiset liikkuvat hiljaa hyllyjen lomassa ja löytävät tiensä lainausautomaatin kautta ulos. Jos kirjasto ei olekaan tuttu paikka, voi avun pyytäminen olla nuorelle auttamattoman jännittävää.

Kirjastojen sisällä asustelee toisenlaisen saman lajin edustaja: kirjaston työntekijän (homo librarium). Työntekijä ei ole välttämättä valmis kohtaamaan tuota nuorta lajitoveriaan. Kirjastoihmisen elinympäristössä vallitsee seesteinen hiljaisuus, jonka nuori ihminen rikkoo. Ensimmäinen katsekontaksi ei vältämättä ole vastaanottava. Toisessa tapauksessa nuori ihminen saapuu mahdollisimman huomaamatta. Tällöin työntekijä saattaa turvautua pehmeään välttelyyn, jättäen nuoren asiakkaan omaan rauhaansa. Harmittomalta vaikuttanut ele näyttäytyy nuorelle asiakkaalle välinpitämättömyytenä. Asiakkaan tarpeet jäävät kohtaamatta, ja nuori lähtee pois tyhjin käsin.

Tilanne voisi olla myös toisenlainen, jos nuori ihminen nähtäisiin potentiaalisena asiakkaana. Mitä nuori voisi silloin saada kirjastosta? Aikuisen, joka osaa etsii oikean tiedon. Joka ei suutu, jos kortti onkin kadonnut. Joka osaa ottaa vastaan tunteita. Joka opastaa kirjastossa toimimiseen. Joka auttaa löytämään sopivan paikan ja tavan asiattomaan oleskeluun kirjastossa. Löytyykö tällaisia aikuisia kirjastoista? Vai löytävätkö nuoret ihmiset ainoaksi vastaanottajakseen tiukkanutturaisia kiukkupusseja, jotka jättävät jälkeensä virkailijan pelon?

Jos satut samalle reitille nuoren ihmisen kanssa, sinulla ei ole mitään pelättävää. Hän pelkää sinua jopa enemmän kuin sinä häntä. Tervehdi ystävällisesti, vältä äkkipikaisia vartalonliikkeitä ja liian nopeita kysymyksiä. Anna nuoren tutustua rauhassa kirjastosi rauhallisiin nurkkiin. Jostain niistä voi helposti tulla nuoren ihmisen pesäpaikka. Pienen tutustumisen jälkeen nuori voi alkaa tutkia hyllyjen tarjoamia mahdollisuuksia.

Voimme vain toivoa, että tulevaisuudessa kirjastorakennuksista löytyy pesäpaikkoja myös keskenkasvuisille, aikuisuuteen hapuileville nuorille.

Vertti Barkholm

kirjastovirkailija-nuorisotyöntekijä

Muonion kunnankirjasto

Advertisement
Kategoria(t): Yleistä

Olympiavoittaja Pertti Ukkola valitsee Lappi-kirjallisuuspalkinnon 2023 saajan!


Painin olympiavoittaja Pertti Ukkola sai alkuvuodesta kuusi mielenkiintoista kirjaa postin mukana. Sivuja tuli luettavaksi yhteensä kaikkiaan 3113. Urheilijana ansioitunut Ukkola on myös kirjallisuuden ystävä ja tarjottu kunniatehtävä lukemisen edistämiseksi oli mieluinen.

Lappi-kirjallisuuspalkinnon finalistit ovat Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa (Atena), Niillas Holmberg: Halla Helle (Gummerus), Pekka Juntti: Villikoira (Otava), Katja Kärki: Eeled (Bazar), Mauri Paasilinna: Pedon aika (Into) ja Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita (Atena).

Lapin kirjastot jakavat joka toinen vuosi palkinnon laadukkaalle lappilaiselle kirjallisuudelle. Lappi-kirjallisuuspalkinto jaetaan tänä vuonna neljännen kerran. Palkinnon arvo on 3000 euroa. Kaikille avointa palkintojuhlaa vietetään Sodankylän kirjastossa sunnuntaina 19.3. Päivä on Kirjastojen, Minna Canthin ja Tasa-arvon päivä! Samalla juhlitaan Sodankylän kirjaston 150-vuotista taivalta.

Palkintotyöryhmään kuului neljä Lapin kirjastojen työntekijää. Lisäksi 11 lukupiiriä eri puolilta Lappia osallistui valintatyöhön lukemalla yhden ehdokaskirjan kukin. Ehdokaskirjat ovat ilmestyneet vuosina 2021-2022. Teoksia oli luettavana runsas 150 kappaletta. Kaikki ehdokaskirjat ovat listattuina Lappi-kirjallisuuspalkinnon internet-sivuilla. Tämä lista on hyvä ikkuna nykyiseen lappilaiseen kirjatarjontaan. Sieltä voi poimia lukuvinkkejä itselle ja lahjakirjoiksi.

Kirjastot järjestävät yleisöäänestyksen finalisteista 1.-26.2. välisenä aikana. Äänestää voi netissä; linkki äänestykseen löytyy palkinnon internet-sivulta. Lisäksi kaikissa Lapin yleisissä kirjastoissa voi äänestää paikan päällä. Eniten ääniä saanut teos palkitaan 500 euron palkinnolla. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 3 kpl lahjakortteja verkkokirjakauppaan.

Mitä sitten lappilainen nykykirjallisuus pitää sisällään? Runsaaseen sataanviiteenkymmeneen teokseen mahtuu kirjoja joka lähtöön. Mukana on laaja skaala eräkirjoista Lapin sodan muistoihin ja siitä yhteiskunnallisiin teemoihin ja kevyempään viihdekirjallisuuteen. Kirjoittamisen ja ilmaisun tarve on suuri. Mukana on paljon omakustanteita. Ahkerimmat omakustannekirjailijat ovat näiden kahden vuoden aikana julkaisseet jopa kolmesta viiteen kirjaa. Palkintotyöryhmä tuli siihen tulokseen, että vahva lappilainen tarinankerrontaperinne kanavoituu kirjoituksiin omasta ja paikallisesta elämästä. Kirjat ovat paikoin lupsakkaa luettavaa ja tallentavat myös tärkeää paikallishistoriaa kansien väliin.

Mukana oli myös erittäin ansiokkaita esikoiskirjoja: hyvin varmoja, omaäänisiä, oman ilmaisun löytäneitä kirjoittajia. Kerrokselliset tarinoiden rakenteet, yhteen punoutuvat irrallisilta vaikuttavat juonet, näkökulmatekniikat ja takaumien taitava käyttö elävöittävät kirjallista ilmaisua ja rakentavat romaaneista helmiä ja timantteja.

https://www.facebook.com/lappikirjallisuuspalkinto; https://lappikirjallisuuspalkinto.fi/

Tiina Heinänen, Sompion kirjaston johtaja ja Lappi-kirjallisuuspalkinnon työryhmän jäsen