Kuuntelin joskus radiota, jossa lempiääninäyttelijäni keskusteli kirjallisuudesta ja lukemisesta. Yksi asia silloin tarttui omaan korvaani. Puhuttiin siitä, kuinka jokaisella joka rakastaa lukemista on vähintään yksi kirja, joka hänen olisi pitänyt lukea aikoja sitten, mutta ei ole muilta kirjoilta saanut aikaiseksi. Ehkä se jäi hyvin mieleen juuri sen takia, että se on jotain, johon voin todella samaistua.
Olen nimittäin koko ikäni rakastanut lukemista. En edes muista, milloin lukemaan opettelu vaihtui ahmimiseen tai osaa sanoa monta tuhatta kirjaa olen lukenut elämäni aikana. Itsellä on juuri tästä syystä monia kirjoja, jotka olisi pitänyt jo lukea, mutta jokin toinen kirja on ajanut edelle. Tämä herättää lukijana usein tyytyväisyyden siitä, että on paljon hyviä kirjoja, joita julkaistaan, ja aina on olemassa jotain, mitä lukea.
Parasta kirjoissa on niiden vaihtelevuus. Itselle kirjallisuus ja sen hyvä laatu, on usein itsestään selvyys, koska luen vähän kaikkea. Jos en olisi aikanaan saanut kirjoilta ja lukemiselta paljon sekä hyvää palvelua kirjastosta, niin en varmaan olisi päätynyt alalle. Työskennellessä kirjastossa aika hurahtaa kuin siivillä ja samalla herättää nostalgisen tunteen siitä, kun aikanaan tullut kirjastossa asiakkaana vietettyä monta tuntia.
Ehkä lukijana kuitenkin salaa ajattelee, että parasta kirjastotyössä on se, kun näet etukäteen, mitä kirjoja on tulossa julkaistuksi, jotta voit olla ensimmäisenä lukemassa niitä. Kirjasto ja kirjastotyö, on parasta, mitä tiedän ja toivon, että asiakkaat kaikkialla saavat aina samanlaisia kokemuksia kuin itse aikanaan saanut. Itse aion tehdä jatkossakin parhaani, että asiakkaat, jotka tulevat meille saavat hyviä kokemuksia.
Pirita Peltonen Kirjastovirkailija Enontekiön kirjastossa ja lukutoukka
Me kirjastolaiset haluamme, että lapsi saa olla oma itsensä ja lukea sitä, mikä on mielekästä. Lapsen kanssa kirjastossa asioiminen voi kuitenkin olla hektistä. Olemme yhdessä miettineet ja koonneet yhteen muutamat yksinkertaiset teot ja sanat, joilla voit sekä kannustaa lasta lukemaan että helpottaa yhteisiä kirjastoreissuja.
Pieni lapsi on monesti innoissaan kirjastossa käymisestä, ja haluaa lainata kaiken kiinnostavan. Lapselle on toisinaan sanottava “ei”, ja kirjastossakin tulee helposti sanottua, että ei enempää. Kannustamme kuitenkin keksimään sellaisia tapoja rajata lainausmäärää, jotka eivät viesti lapselle, että kirjoja on liikaa. Kirjastossa voit esimerkiksi antaa lapselle oman korin tai kassin, johon hän saa kerätä haluamansa kirjat. Koriin keräämällä lapsen on helpompi hahmottaa kirjojen määrä, ja tila on jo valmiiksi rajattu tiettyyn tilavuuteen. Myös säännöllinen kirjastossa käynti auttaa lasta pitemmällä aikavälillä ymmärtämään, että kirjat eivät lopu kesken, ja niitä voi aina hakea lisää.
Kotona voi tuntua siltä, että lapsi haluaa aina lukea samoja kirjoja. Lapset luonnostaan arvostavat rutiinia ja tuttuja kokemuksia, mutta uudestaan ja uudestaan toistuvat kirjat voivat alkaa tuntua huoltajasta rasittavilta. Kirjaston henkilökunta on paikalla asiakkaita varten, ja auttaa takaan, että he auttavat mielellään löytämään uusia kirjoja yhteisiin lukuhetkiin.
Lapsen mieltymykset voivat myös muuttua tavalla, jota vanhempi ei ole osannut odottaa. Kaikki lukeminen on yhtä arvokasta, ja eri lukemisen muodot ovat mielekkäitä eri ihmisille – myös lapsille. Aikuinen saattaa vahingossa sanoa lapsen lukuvalinnasta jotain, mistä lapsi saa kuvan, että lukee vääriä asioita. Vahinkoja sattuu kaikille, eikä kukaan voi olla täydellinen kasvattaja. On kuitenkin hyvä yrittää mielessä harjoitella hyväksyviä ajatuksia toisten lukutottumuksista. Ongelmatilanteessa voi taas kääntyä kirjaston henkilökunnan puoleen. Vanhempi ei ehkä osaakaan auttaa kasvavaa nuorta löytämään kiinnostavaa luettavaa, mutta kirjastossa voimme yhdessä etsiä mielekkäitä aiheita. Sekään ei haittaa, jos lapsi ei uskalla puhua kirjaston henkilökunnalle. Voimme vaikka koota kasan erilaisia kirjoja, ja antaa kaikki kotona rauhassa tutkittavaksi. Lukematta jättäminenkään ei ole synti! Jos kymmenen kirjan joukossa on yksi lupaava, voimme sen perusteella taas jatkaa kiinnostavien teosten etsimistä.
Kirjastossa saa olla ihan rennosti! Lapsia ei tarvitse hyssytellä, kunhan meno ei mene ihan mahdottomaksi. Lapset pitävät harvoin sellaista meteliä, jonka kirjaston henkilökunta katsoo
häiritsevän muita asiakkaita. Juoksemisesta tai kiljumisesta saatamme huomauttaa, mutta emme me turhaan nipota lasten nauruista tai itkuista. Silloinkin kun joudumme pyytämään asiakkaita, aikuisia tai lapsia, olemaan hiljempaa, emme tee sitä ilkeyttämme. Kirjaston henkilökunta on ihan rentoa porukkaa, eikä meitä tarvitse pelätä.
Kirjastossa asioidessa ei myöskään tarvitse huolia siitä, että hyllystä otetut kirjat tarvitsisi itse osata itse laittaa takaisin hyllyyn. Haluamme tietysti pitää kirjaston siistinä, mutta pöydälle jätetyt kirjat eivät haittaa meitä. Päinvastoin! Hyllytämme mieluiten kirjat itse, jotta ne löytyvät oikeasta kohdasta seuraavallakin kerralla. Vaikka lapsi olisi hakenut hyllystä paljonkin kirjoja, joita ette lopulta päädy lainaamaan, ne voi aina jättää pöydälle tai asiakaspalvelupisteelle. Asiakkailla on joskus huoli, että teoillaan työllistää kirjaston väkeä turhaan. Sitä ei tarvitse pelätä. Meille on itsestään selvää, että asiakkaat tarvitsevat apua, eikä se kuormita meitä.
Kaikki ovat tervetulleita asioimaan kirjastossa, ikään tai lukutaitoon katsomatta!
Kirjava kirjasto 