Pohjoista ammattitaitoa oppimassa


Kolmen kuukauden harjoitteluni Rovaniemen kaupunginkirjastossa on nyt päättymässä. Yhteensä viiden kuukauden harjoittelujakso kuuluu osana kirjastotradenomin opintoihini Seinäjoen ammattikorkeakoulussa; kaksi ensimmäistä harjoittelukuukautta työskentelin Boråsin kaupunginkirjastossa Ruotsissa.

nostoja-hyllyssa

Kuluvan viimeisen työviikkoni aikana pohdin Rovaniemen työharjoittelun tärkeimpiä anteja ja ylipäänsä kaikkea sitä tiedon määrää, jonka olen yrittänyt itseeni imeä viime kuukausien aikana. Yksi tärkeimpänä mieleen jäänyt ajatus kirjastonhoitajuudesta on hyvän asiakaspalvelun tärkeys. Me, henkilökunta, olemme kirjastossa asiakkaita varten, palvellaksemme ihmisiä heidän tiedontarpeissaan. Ilman asiakkaita ei meitäkään täällä tarvittaisi.

On aina hyvä palauttaa mieleen, että asiakaspalvelu ei ole ainoastaan sitä tiskin yli tapahtuvaa lainausta tai tietopalvelukysymyksiin vastailua. Yksi tapa, jolla myös palvelemme asiakkaita, on kirjaston erilaiset näyttelyt, nostot ja esillepanot. Olen saanut harjoitteluni aikana ideoida ja koota useampia näyttelyitä, ja nostoja teemme kirjastossa jatkuvasti hyllyttäessämme. Nostojen idea on kirjaimellisesti nostaa, eli tuoda paremmin hyllystä esille sellaista aineistoa, jonka ajattelemme kiinnostavan asiakkaita. On niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka helposti ”hukkuvat” hyllyyn muiden kirjojen paljouteen.

Erilaiset kouluyhteistyöt ovat toinen hyvin tärkeä asiakaspalvelun muoto, jota kirjastossa teemme. Kouluyhteistyön muotoja voivat olla muun muassa vinkkaukset eri ikäryhmille, kirjastoleikit, kirjastoseikkailut ja muut tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetustuokiot. Pääsin harjoitteluni aikana olemaan mukana ja osa näistä useampaa.

Vinkkauksessakin asiakkaalle ikään kuin ”nostetaan” esille muutama kirja, joista hänen arvellaan voivan kiinnostua. Vinkkarille luultavasti paras onnistumisen kokemus on se, kun näkee vinkkaamansa kirjan lähtevän lainaan.

Tämän tekstin kuvituksena olen käyttänyt muutamia tekemiäni näyttelyitä sekä esimerkkejä kirjojen päivittäisestä esillenostosta kirjastossa.

Harjoittelija Helmi Oikarainen

Mainokset

Yörunoja


Tähtienlaskijan runotTuulia, Aho: Tähtienlaskijan runoja

Teoksen sisältö on jaettu kolmeen osaan: Kehtolauluja rohkeille, Huuhkajan herätyskello ja Hauet harjaa hampaitansa. Iltasatujen tilalla voisikin vaihteeksi lukea lapselle näitä ihastuttavia runoja yön valtakunnasta, samalla hänet voi tutustuttaa runojen maailmaan. Humoristiset runot ovat saaneet aineksia yön hämäryydestä, Tähtienlaskijalta, Varjoilta, Hiljaisuuden haltijalta, Herttaiselta hirviöltä ja Kavalalta taikuriltakin. Voisi ehkä ajatella että yöaiheiset runot ovat pelottavia, mutta ei, nämä ovat paremminkin pelkoja pienentäviä, uskoisin lasten kuuntelevan näitä korvat höröllään.  Teoksen ilmeikäs ja rauhallinen kuvitus on syntynyt Aino-Maija Metsolan kädestä  –  Metsolahan tunnetaan myös Marimekon suunnittelijana.

Tämän luettuasi haluat ehkä tutustua myös näihin runokirjoihin Sandelin Annika: Baudeliero ja Mette-rotta, sekä Itkonen, Jukka: Astronautin rusinapulla

Kirjoja taaperolle – 1-vuotiaan suosikit


Mitä lukea 1-vuotiaalle, jonka keskittymiskyky on aika usein olematon, ja joka äänestää välittömästi jaloillaan, jos kirja ei ole mieluisa? Kannettuani kirjastosta kotiin kassikaupalla kirjoja ja kokeiltuani yhtä jos toista, minulla alkaa olla jo jonkinlainen käsitys siitä, mistä ainakin meidän taapero tykkää.

Kirjavakirjasto160215Kuka piilottelee oven takana, entä ruohikossa? Missä on vauva, jolla on punainen takki? Erilaiset läppä-/kurkistuskirjat taitavat olla lasten ikisuosikkeja. Meillä ykkössijaa pitivät pitkään kirjat Värit : kukkuu! ja Vauvan päivä : kukkuu!, joissa etsitään läppien takaa vauvoja tai tuttuja leluja. Kuvituksena on värikkäitä valokuvia höystettynä kosketuspinnoilla. Hieman yli yksivuotiaana suosikeiksi nousivat Puppe– ja Maisa-kirjat, joissa on jo vähän juontakin.

Päätellen siitä, että vähintään puolet julkaistuista pahvikirjoista käsittelee eläimiä, eläimet kuuluvat vähän joka vauvan suosikkilukemistoon, niin meilläkin. Olipa kyse sitten tutummista koirista tai kissoista, tai impala-antiloopeista, kaikki käy. Vaikka kärsivällisyys muuten on kortilla, 51 sivuinen Ankanpoikien maatilakirja pienille jaksetaan kyllä kuunnella ja katsella kannesta kanteen (eläinten lisäksi kirjassa tutustutaan myös yleensä maanviljelyyn). Eläinten lisäksi myös vauva-aiheiset kirjat kiinnostavat pientä lukijaa. Leslie Patricellin vauvakirjoissa on selkeä humoristinen kuvitus ja niukasti tekstiä.

Parasta on löytää kirja, jota on itse mukava lukea, ja joka kelpaa myös lapselle. Kirjassa Ihan hukassa pikkupöllö putoaa puusta ja eksyy äidistään. Sitten äitiä etsitään muiden metsäneläinten avustuksella. Chris Haughtonin kirja on ilmestynyt aiemmin paperiversiona, ja 2014 siitä ilmestyi paksulehtinen taaperon käteen sopiva versio. Osaan jo itse kertoo pikkukarhusta, joka haluaa tehdä kaiken itse. Yhdessä äitikarhun kanssa mennään kirjastoon, jossa meinaa käydä köpelösti, kun pikkukarhu ei ylläkään lempikirjaansa – onneksi apu on lähellä. Tekstiä on juuri sopivasti 1-vuotiaan kärsivällisyydelle.

1-vuotiaan suosikit:

Cousins, Lucy: Maisa-kirjat

Corderoy, Tracy: Osaan jo itse! ja Tämä on minun!

Haughton, Chris: Ihan hukassa

Heimonen, Satu: Ankanpoikien maatilakirja pienille ja Tikun ja Takun luontokirja pienille

Hill, Eric: Puppe-kirjat

Patricelli, Leslie: Halataan, Kylvyssä, Paukku, Potalla ja Riepu

Sirett, Dawn: Vauvan päivä – kukkuu! ja Värit – kukkuu!