Kategoria(t): harjoittelijat, kirjastotyö, kirjavinkkaus

Kirjablogin takana


Minulta kysyttiin kiperä kysymys, millaista on pitää kirjablogia ja haluaisinko tehdä siitä lyhyen jutun. No mikä ettei, oli ensimmäinen ajatus, mutta bloggaaminen on jo niin tavanomainen osa identiteettiäni, ettei sen irrottaminen kirjoitettuun muotoon ollutkaan ihan niin helppoa. Aloitin kirjablogin pitämisen reilu seitsemän vuotta sitten. Olin puuduttanut vähemmän lukevan lähipiirini jatkuvilla kirja-analyyseillä ja -pohdinnoilla, saamatta juuri muuta vastakaikua kuin tuskastuneita huokauksia. He eivät selvästi olleet ominaisinta kohderyhmää ajatuksilleni, joten ajatus paikasta, jonne voisin vapaasti purkaa kaikki kirjavat ajatukseni, alkoi kehittymään. Lopulta perustin Kirjoihin kadonnut -blogin virtuaaliseksi lukupäiväkirjaksi sekä kirjavinkkaus paikaksi, jossa saatoin päästä kirjanörttiyteni vapaasti valloilleen. Löysin itseni hyvin pian osana internetissä toimivaa aktiivista bloggariyhteisöä ja olin viimein löytänyt kaltaisteni luo.

Kirjoihin kadonnut -blogin etusivu

Olen himolukija, mikä tuntuu olevan yksi kirjabloggaajia yhdistävä tekijä, joten materiaalista on useimmiten runsaudenpula ja julkaistavaa riittää tasaiseen tahtiin. Kaikki mitä teen tulee puhtaasti rakkaudesta kirjoja ja lukemista kohtaan. On ihanaa välittää lukemisen riemua ja kirjojen ihanuutta muillekin, ja saada ymmärrystä kaltaisiltani, jos jokin kirja saa tajunnan räjähtämään tai puhuttaa kovasti. Nykyään blogi on minulle enemmänkin alusta, jonne voin hyvinkin vapaasti kirjoittaa kaikenlaista aina kirja-arvioista, lukuhaasteisiin, uutuuskatsauksista lastenkirjoihin tai tehdä erilaisia listoja. Perusperiaatteena on, että kunhan pysytään kirjoissa ja lukuharrastuksessa, vain taivas on rajana siinä millaista sisältöä voin blogiini tuottaa. Aika on muovannut blogiani samalla kun olen itse kasvanut ihmisenä. Koska kyse on harrastuksesta, voin itse määrittää kuinka paljon käytän aikaa blogini ylläpitämiseen sekä juttujen julkaisemiseen. Kuitenkin oma aktiivisuus vaikuttaa paljolti blogin näkyvyyteen sekä seuraajien määrään. Se mitä saan itselleni tästä kaikesta, on hyvä mieli sekä satunnaisesti kustantamoilta ja kirjailijoilta arvostelukappaleita- joko yllättäen, tarjottuna tai itse pyytämällä. Myös positiivinen palaute on jotain, mikä saa minut tekemään tätä vuodesta toiseen. On aina mukava kuulla, kun joku on hyötynyt kirjavinkeistäni tai mielipiteeni ovat olleet hyödyksi esimerkiksi kirjailijalle itselleen.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet paljon seitsemän vuoden aikana. Blogit ovat edelleenkin paikka, josta ihmiset voivat käydä poimimassa lukuvinkkejä, kirjailijat katsastavat, mitä heidän kirjoistaan puhutaan ja kustantajat seurata mitä himolukijat milloinkin suosittelevat sekä saada kirjojaan näkyville blogien kautta. Bloggaamisen rinnalle ovat kuitenkin nousseet kiroihin keskittyvät Youtube-kanavat, Instagram, podcastit ja muut kanavat, joista lukijat voivat seurata kirja-alan kuumimpia trendejä sekä uudelleen löydettyjä helmiä. Blogit eivät tavoita enää yhtä paljon lukijoita kuin ennen, joten minullakin rinnalle ovat tulleet Instagram -tili sekä Goodreads, joissa nykyään julkaisen lyhyt arvioita sekä ensi hetken tunnelmia lukemistani kirjoista. Varsinkin Instagramissa toimii hyvin aktiivinen kirjagram-yhteisö, jossa kirjaihmiset jakavat lukukokemuksiaan. Yhä useammat lukevat ihmiset etsivät lukuvinkkejä ja seuraavat kirjallisuuskenttää somesta, jossa tietoa on enemmän ja nopeammin yhdellä kertaa saatavilla.

Kuvituskuva, tietokone, kirja, muistiinpanovälineet, kahvia.

Kuka vain voi perustaa blogin, siihen ei tarvita kuin tietokone, visio ja aikaa. Kuvaamiseenkin riittää vallan mainiosti puhelimen kamera. Mutta jos haluaa panostaa visuaalisuuteen, on välineistökin silloin järeämpää. Se mitä kirjoista bloggaaminen vaatii ajan ja blogialustan lisäksi, riippuu täysin siitä mitä siltä haluaa. Onko tavoitteena saada mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja seuraajia, vai puhtaasti vain julkaista arvioita itsensä ja muiden iloksi? Haluaako keskittyä tietyntyyppiseen kirjallisuuteen vai kirjallisuuteen yleensä? Onko pääpaino kauniissa kuvissa ja yleisellä tasolla kirjoissa vai päinvastoin? Mikäli haluaa pysyä virrassa mukana, vaatii bloggaaminen myös sitä, että on perillä mitä kirjamaailmassa tapahtuu. Itse kahlaan uutuuskatalogit intoa puhkuen läpi joka syksy ja kevät, seuraan mitä milloinkin luetaan aktiivisesti tai mitkä haasteet innostavat toisia (ja itseä) lukemaan. Seuraan kirjallisuusalan uutisia aina kirjallisuuspalkinnoista uusiin lupaaviin esikoiskirjailijoihin, koska mikään ei lämmitä ainakaan tämän kirjabloggarin sydäntä enemmän kuin alati kasvava To Be Read-lista.

En hyödy rahallisesti blogistani mitenkään, päinvastoin kuten harrastukset yleensä panostan siihen ajoittain itse rahallisesti. Kirjabloggareilla on kuitenkin halutessaan mahdollista osallistua erilaisiin kirjallisiin rientoihin, tavata kirjailijoita sekä päästä lukemaan kuumimpia uutuuksia etunenässä. Joskus bloggareiden mielipiteitä saatetaan jopa siteerata julkaistavien kirjojen kansiliepeissä. Toki rientojenkin määrään vaikuttaa bloggarin sijainti ja mahdollisuudet matkustaa sinne missä tapahtuu. Verkostoituminen on tärkeä osa bloggaamista, jos haluaa päästä mukaan tapahtumien keskipisteeseen. Bloggarit järjestävät yhdessä ja erikseen kaikenlaista; tapaamisia, lukupiirejä, lukuhaasteita sekä merkittävimpänä kaikista – bloggarit valitsevat ja palkitsevat joka vuosi eri kategorioissa parhaimman kirjan Blogistania -kirjallisuuspalkinnolla.

Jos minun pitäisi kuvata kirjabloggaajia, -tubettajia, -grammaajia sekä -podcastaajia yhdellä sanalla, sanoisin meidän olevan yhdenlaisia lukulähettiläitä. Aikana jolloin lukutaidon aleneminen puhuttaa laajasti, me pyrimme innostamaan ihmisiä lukemaan ja teemme kirjoja sekä lukuharrastusta näkyväksi. Julistamme kirjojen ilosanomaa kaiken kansan nähtäväksi sekä kuultavaksi. Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain tuhansia kirja-arvioita. Ne tavoittavat tuhansia ja taas tuhansia lukijoita, mikä on nostanut paljon erilaisia kirjoja laajemman yleisön tietoisuuteen. Yhteisöllisyys sekä kokemusten jakaminen ovat kuitenkin se tärkein ja antoisin osa bloggaamista. Rakkauden yhteistä intohimon kohdetta kohtaan annetaan näkyä ja kuulua. Jokainen tekee sen omalla tyylillään ja äänellään, mutta suoraan sydämestään.

Kirjoittaja: Johanna Lohi, kirjastoharjoittelija, bloggaaja, lukulähettiläs

Kategoria(t): kirjastopalvelut, kirjastotyö, kirjavinkkaus, lukutaito

Lukutaidon Jyt(k)y


Huoli lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä on suuri tämän päivän Suomessa. Jatkuvasti heikkenevä lukutaito on tosiasia. Missä vika? Onko motivaatio hukassa? Onko tarjolla mielenkiintoista lukemista? Näitä ja monia muita kysymyksiä on loputtomasti.  Lukutaidossa Suomi on maailman kärkimaita, mutta kehitys näyttää huolestuttavalta. Erityisesti ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa kasvaa koko ajan. Jotain on historiassa tehty oikein, mutta mitä nyt on tehty väärin? Ketä osoittaa sormella? Koululaitosta? Koteja? Opetussuunnitelmia? Digitalisaatiota? Yhteiskuntaa? Ja monta muuta yhtä hyvää sormella tökättävää tahoa löytyy. Jospa silti emme lähde ketään syyllistämään, vaan pohdimme sitä, mitä nyt voisimme tehdä tilanteelle.

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty päätti omalta osaltaan tehdä asialle jotain ja lahjoitti rahaa kirjastoille valtakunnalliseen lukukampanjaan. Läheskään kaikille halukkaille rahaa ei riittänyt ja se jo osoittaa, että huoli ja tarve tehdä asialle jotain on suuri. Hakijakirjastoja oli 72 ja rahaa sai 22 kirjastoa. Lapista onnekkaita olivat Tornio ja Ranua. Torniossa hanke on jo aloitettu, mutta Ranualla aloitetaan vasta kesälomien jälkeen elokuussa. Kukin kirjasto sai rahaa 5000 € ja rahalla palkataan nuori työtön lukemista edistävään työhön. Työtehtävät voivat olla hyvin moninaiset. Pääasia että tehtävät liittyvät lukemiseen ja lasten ja nuorten lukutaidon edistämiseen. Koko kampanjan tarkoituksena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä, korostaa lukutaidon merkitystä syrjäytymisen ehkäisijänä ja nostaa esille kirjastojen merkittävää roolia yhteiskunnan sivistystyössä.

Ranualla hankkeeseen palkattavalla henkilöllä on edessään monipuolinen työsarka. Yksityiskohtainen tehtävänkuvaus on vielä tekemättä, mutta suunnitelma on jo valmiina. Pääosin aika kuluu lukuvinkkauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ihan kaikille luokille ei vinkkauksia ole ehkä mahdollista järjestää, mutta hanketyöntekijä toimii sen mukaan kuin on suunniteltu koulujen opetussuunnitelmissa. Vinkkausten lisäksi järjestetään satutunteja esikouluikäisille ja nuoremmillekin. Lukudiplomien päivittäminen, lukutapahtuman toteuttaminen Taiteiden yön aikana, erilaisten materiaalien ja esitteiden teko sekä tiedottaminen ja yhteistoiminta eri tahojen kanssa kuuluvat työtehtäviin. Pääasiassa toiminta tapahtuu Ranualla, mutta lukuvinkkauksia viedään myös Posiolle useammille luokille.

Kirjastossa on havaittu erityisesti nuorten kirjalainauksen väheneminen. Ranualla lainaustilastot ovat perinteisesti olleet korkeat ja lasten ja nuorten aineistojen osuus lainauksista on ollut yli puolet. Viimeisimmästä toteutetusta suuresta kirjaston lukemiskampanjasta on Ranualla yli 15 vuotta. Tuolloin erityisesti nuorten lukemisinto saatiin heräteltyä ennätyksellisiin lukemiin. Nyt on noussut uusi sukupolvi digilaitteineen. Ehkäpä jokin taito on kehittynyt edellisestä sukupolvesta, mutta lukutaito ei. Jytyn lukukampanja on oivallinen päänavaus ja ravisteleva muistutus meille kaikille lukutaidon merkityksestä. Ehkä ihmeitä ei saada aikaan, mutta ainakin jotain yritetään. Ehkäpä tämän kampanjan avulla saadaan joku nuori sieltä sohvan tai sängyn nurkasta revittyä irti valetodellisuudesta arkipäivään. Valmiiksi pureksitun visuaalisuuden maailmoista oman mielikuvituksen maailmoihin. Kännyköiden ja digilaitteiden pauloista kahisevan paperin maailmaan – ennen kuin sormet muuttuvat ajatteleviksi elimiksi.

Vai onko tämä kaikki vain historiaan jämähtäneen haihattelua? Tarvitaanko lukutaitoa vai onko lukutaitokin evoluution tuote, joka muuttuu ja kehittyy aikojen saatossa? Onko pitkän tekstin lukeminen ja ymmärtäminen enää se tärkeä juttu vai riittääkö, että osaamme hipsutella ja näpsytellä ruutua ja ymmärrämme auttavasti lukemaamme? Kysymyksiä riittää, mutta ei kait me vielä luovuteta ja luovuta siitä, mitä vanhemmat polvet ovat meille opettaneet. Uskomme, että lukutaito on edelleen se kantava voima, jonka perustalle suomalainen kulttuurikin on rakennettu ja jota kannattaa vaalia ja kehittää.

Lisää lukemista aiheesta:

https://hundred.org/en/articles/lukeminen-vahenee-suomessa-erot-tyttojen-poikien-valilla-suurimmat-maailmassa

Vesa Sarajärvi
Ranuan kunnankirjasto