Kategoria(t): harjoittelijat, kirjastopalvelut, kirjastotyö

Kirjasto auki kohti kesää


Töihin oli mukava palata. Loma kevätauringossa hiihdellen oli rentouttava, vaikkakin se pidettiin hieman normaalia pitempänä poikkeusolojen takia. Loman aikanakin sai huomata, kuinka tärkeäksi ihmiset kokevat kirjaston palvelut. Hiihtoladulla tai kaupan ovella vastaantulija saattoi pysähtyä juttelemaan ja kertoi, että odotti kovasti kirjastojen avaamista. Syrjäseuduilla kirjaston ja kirjastoauton palvelujen merkitys korostuu, onhan siellä kulttuuritarjonta ja harrastustoiminta muuten melko rajallista. Kirjastopalveluiden tärkeydestä kertoo osaltaan myös se, että viime vuoden lainaustilastoissa kirjastossamme oli viidenneksi suurin lainausmäärä suhteutettuna asukaslukuun. Siitä kiitos kuuluu osaksi Yhteispohjoismaiselle kirjastoautolle ja opettajille, jotka ovat ottaneet kirjaston osaksi opetustoimintaa.

Kuva Enontekiön kirjastosta, kuvassa tietokone

Maanantaina olemme voineet taas avata kirjaston ovet asiakkaille. Ohjeiden mukaan hallitusti ja hygieniaohjeita noudattaen. Käsidesipulloja on varattu pöydänkulmille,  ohjeistuksia laitettu ovelle ja sisätiloissa paikkoihin, joissa asiakkaat ne parhaiten näkevät. Työntekijöiden työturvallisuuteen on panostettu laittamalla tiskin eteen suojapleksit, hankittu suojakäsineitä ja –maskeja.
Tottuminen ”uuteen normaaliin” on alkanut.

Sisko Keskitalo, kirjastovirkailija, Enontekiön kirjasto

Tällä viikolla saimme kirjastoomme kuukauden ajaksi kesätyöntekijän. 

Odotuksia kesätyöltä

Olin kaksi vuotta sitten täällä samassa paikassa tet-harjoittelussa, joten minulla on ainakin vähän kokemusta täällä työskentelystä. Kesätyöjakson aikana teen ainakin kirjavinkkauksia, joita julkaistaan kirjaston Facebook-sivulla. Työhön kuuluu myös asiakaspalvelua, uusien kirjojen lainauskuntoon laittamista ja kirjojen poistamista yhdessä henkilökunnan kanssa.

Pidän kirjojen lukemisesta, sen takia halusin kirjastoon kesätöihin. Luen mielelläni fantasiakirjallisuutta, nuortenkirjallisuutta, rakkausromaaneja ja jännityskirjallisuutta.

kuvassa ranta ja rannalla kivi

Pidän myös kirjoittamisesta. Kirjoitan tarinoita ja olen julkaissut niitä wattpad-sivustolla. Wattpad on sivusto, johon voi kirjoittaa omia kirjoja, julkaista niitä ja kirjaa voi jatkaa myöhemmin, vaikka uudella osalla. Kirjailija Estelle Maskame aloitti kirjoittajauransa samalla sivustolla julkaisemalla DIMILY-trilogian. Kirjasarjasta tuli todella suosittu. Yksi haaveistani on julkaista joskus oma kirja.

Jessica Keskitalo, kesätyöntekijä
Enontekiön kirjasto

Kategoria(t): kirjastotyö

Vuoteni Muonion kirjastossa


(Tämä blogiteksti on julkaistu käyttäjän Marja Alatalo tunnuksilla, mutta kirjoittajana on Ada-Maria Rantatalo.)

Aloitin työt Muonion kirjastossa ja yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa viime keväänä. Kyseessä on äitiysloman sijaisuus, joten työni täällä päättyvät pian ja ajattelin nyt hieman muistella mennyttä vuotta.

Olen kotoisin Enontekiön Palojoensuusta, joten Muonio, johon kotoani on 50 kilometrin matka, oli minulle ennestään hyvin tuttu. Vuosien varrella olen opiskellut Torniossa ja Oulussa ja ollut kirjastoalan töissä niin Oulussa, Helsingissä kuin Suomussalmellakin. Tänne pohjoiseen töihin tulo oli minulle siis paluu juurilleni. Työskentely täällä on antanut ja opettanut minulle paljon, mutta yksi kaikkein mieleenpainuvimmista kokemuksista on se, että olen saanut työskennellä yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa, jonka reitit ulottuvat muun muassa Muoniosta Enontekiön Kilpisjärvelle ja Norjan Kautokeinoon.

Työreissut taittuvat mukavasti tällä menopelillä.

Kirjastoautoa ajaa toinen työntekijä, joten autossa olen saanut keskittyä pelkästään asiakaspalveluun ja kokoelmatyöhön sekä pysäkkien välissä myös maisemien ihasteluun. Vaikka suurin osa reiteistä oli minulle ennestään tuttuja, niin moni sivutie ja pihapiiri olivat sellaisia, joita en ilman tätä työtä olisi varmasti koskaan nähnytkään. Työn ohessa olen siis päässyt näkemään kotiseutuni uusin silmin.

Kilpisjärven Saana-tunturi on aina mahtava näky, jopa pilvisellä säällä.

Osa kirjastoauton reiteistä on niin pitkiä, että meidän täytyy yöpyä välillä, mutta itselleni se on ollut todella mukavaa vaihtelua. Iltaisin töiden jälkeen ja aamuisin ennen töitä on tietysti ollut omaa aikaa, joten esimerkiksi Kautokeinossa olen käynyt kävelyillä tutkimassa ympäristöä ja kaupassa hamstraamassa norjalaisia herkkuja.

Iltakävelyllä yöttömän yön Kautokeinossa. Kuva on viime kesältä.

Mielestäni yksi tämän työn mukavimmista puolista on asiakaspalvelu ja moni asiakkaista niin kirjastoautossa kuin pääkirjastollakin on vajaan vuoden aikana tullut tutuiksi. Tietyn asiakkaan kun näkee, niin tietää jo valmiiksi, mitä hän on tullut hakemaan. Monelle asiakkaalle kirjasto ja kirjastoauto tarjoavat myös mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen ja etenkin kirjastoautossa tulee usein vaihdettua muitakin kuin työhön liittyviä kuulumisia asiakkaiden kanssa. Toinen mahtava asia ovat olleet reilut ja mukavat työkaverit, joilta olen oppinut valtavasti ja joita tämän pestin jälkeen tulee varmasti ikävä.

Nyt epidemia on hiljentänyt kirjaston ja kirjastoautokin on luonnollisesti liikennöintikiellossa. Mutta vaikka asiakkaat eivät ainakaan lähiviikkoina pääsekään sisään, niin eivät kirjaston työt hetkeen lopu kesken, vaan sisätöitä riittää. Muun muassa kirjojen ja hyllyjen pyyhkiminen ja järjestely, vanhan aineiston poistaminen, uuden aineiston hankkiminen ja vastaanottaminen, sähköpostin läpikäyminen sekä osaamisen kartoittaminen verkkokursseilla ovat sellaisia asioita, joiden parissa työaika kuluu näin poikkeusolojenkin aikana. Työsuhteeni loppuaika ja koko maailman tilanne ovat poikkeuksellisia, mutta lohduttaudun ajatuksella, että tämä on vain väliaikaista. Luultavasti en kuitenkaan ehdi nähdä enää tämän työpaikkani ihania asiakkaita ja se harmittaa, joten jos joku teistä lukee tämän, niin kiitos kuluneesta vuodesta ja toivottavasti tavataan vielä joskus jossain!

Ada-Maria Rantatalo