Pieni suuri Finlandia-voittaja


carlson maan aareenKristina Carlson: Maan ääreen (Otava, 1999, 192 s.)

“Syyllisyys on moraalin jatkoaikaa.” Kuka niin sanoi? En muista. Isäeverstin kuolema irrotti minut siitä syyllisyydestä, etten ole se mitä hän toivoi. Kuka minä sitten olen ja kenelle olen, en tiedä sitä.”

-Kristina Carlson, Maan ääreen (s. 75)

Kaikkien kirjallisuuspalkintojen luonteeseen kuuluu, että ne jaetaan aina oikein ja aina väärin. Vuonna 1999 Finlandia-palkinnon saajan valitsi Suomen silloinen EU-komissaari Erkki Liikanen. Liikanen oli jo seitsemäs “Finlandia-diktaattori”, joka sai yksin valita voittajan kuudesta finalistista (vuoteen 1992 asti voittajan valitsi raati).

Hämmästyikö kukaan, kun Liikanen kertoi valinneensa voittajaksi “syksyn suurimman yllättäjän”? Ainakin palkinnon saanut Kristina Carlson (s. 1949) yllättyi, ja nolostui kun finalistien joukossa oli jo “komean uran tehneitä” kirjailijoita. Palkintopuheessaan Carlson sanoi myös, ettei kirjailijaksi tulla yhdellä tai kahdellakaan romaanilla, vaan tuotannolla. Kolmen romaanin Carlson lienee jo omastakin mielestään kelvollinen saamaan palkinnon, jonka hän esikoisellaan voitti.

Maan ääreen on pieni ja kaunis teos, jossa tapahtuu vähän. Lennart Falk, ylioppilas eli aikansa tuleva merkkihenkilö, lähtee 1860-luvulla Amurinmaalle, syvälle Siperiaan. Matkan tarkoitus on löytää onni, mikäs muukaan. Mutta onnen sijasta tulee onnettomuus, kun Falkia lyödään tiiliskivellä päähän. Falk, nuori mies, ei pahoinpitelyyn kuole vaan päinvastoin herää henkiin. Hän haluaa kiihkeästi tietää, kuka häntä löi, mutta tarttuu samalla olemassaolon peruskysymyksiin: mikä on hänen elämänsä tarkoitus? Falk ei ole ensimmäinen sitä miettivä romaanihahmo, eikä viimeinen.

Esikoisromaaniksi Maan ääreen on harvinaisen valmis ja kypsä teos. Carlsonin proosa on pelkistettyä, mutta samalla kerronta on villiä, moneen suuntaan kurottavaa. Teksti on tiheää, melkein runollista, ja aforismeja voisi poimia sieltä täältä. Kokonaisuus on silti ehyt ja hiottu, ikään kuin tämä pieni kirjanen olisi vuosisatoja kypsynyt saaga, jonka voi kertoa vain yhdellä tavalla.

2000-luvulla Carlson on julkaissut kaksi romaania lisää. Herra Darwinin puutarhuri (2009) sijoittuu 1870-luvulle pieneen Downen kylään Englantiin. Romaanin keskiössä on Charles Darwinin puutarhuri Thomas Davies, johon kyläläiset heijastavat niitä epäluuloja, joita he tuntevat Darwinia ja tämän teorioita ja ajatuksia kohtaan. William N. päiväkirjan (2011) kohteena taas on jäkälätutkija William Nylander, jonka elämästä 1890-luvun Pariisissa Carlson on luonut täysin fiktiiviset muistiinpanot. Tyylillisesti molemmat ovat selvää sukua Carlsonin esikoisromaanille, ja jo siksi suositeltavia.

Jani Ekblom, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Teosten saatavuustiedot Lapin kirjastoissa:

Maan ääreen:  https://lapinkirjasto.finna.fi/Record/lapinkirjasto.325075

Herra Darwinin puutarhuri: https://lapinkirjasto.finna.fi/Record/lapinkirjasto.892466

William N. päiväkirja: https://lapinkirjasto.finna.fi/Record/lapinkirjasto.1003923

Mainokset

Algerialainen kirjailija Yasmina Khadra


Yasmina Khadra on Muhammed Moulessehoulin (s.1955) pseudonyymi eli hänen vaimonsa nimi. Hän on algerialainen kirjailija, joka on julkaissut 20 teosta, ja niitä on käännetty 14 kielelle.

Kuvahaun tulos haulle attentaatti bagdadin kutsuAttentaatti

Attentaatti puhuttelee rankalla ja ajankohtaisella aiheellaan. Teksti tekee osuvia huomioita palestiinalaisten ja juutalaisten välisten poliittisten ristiriitojen taustoista. Kirjan harkittu kerrontarakenne takaa, että terrorismi ja syvälle juurtunut väkivalta tulee lukiessa ravisuttavasti osaksi lukijan kokemusmaailmaa.

Kuvahaun tulos haulle attentaatti bagdadin kutsuBagdadin kutsu

Romaanin tapahtumat sijoittuvat amerikkalaisten miehittämään 2000-luvun Irakiin. Khadra kuvaa molemminpuolista vierauden pelkoa. Viha, nöyryytys ja järjettömyys ovat tarinan tapahtumiin läpäisevästi kirjoitettuja.

Artikkelit kansainvälisissä sanomalehdissä Yasminan Khadran kirjoista:

– The Guardian 15.1.2002 s.17

– The Guardian 3.1.2002 s.32

– Whashinton Post 21.62007 :(Peering into the terrorist’s mind )

– The New York Times 14.6.2013 : (can we imagine the life of a Terrorist ).

Soumia Kahila ”Mira” , Rovaniemen kirjaston työharjoittelija/suomen kielen harjoittelija

Kauhua Islannista


sumuSteinar Bragi: Sumu. Like 2016. 287 s.

Kaksi pariskunta on lähtenyt retkeilemään Islannin karun kauniiseen luontoon. Matkalaiset ajavat autolla autiolla Ylämaalla. Alkaa hämärtää, ja tunnelma autossa on unelias.  Pimeys tihentyy ja maisemasta erottuvat vain pimeässä loistavat tien reunapaalut, joita kuljettaja yrittää seurata. Pian pilvet laskeutuvat maahan saakka ja sumu peittää näkyvyyden.

Äkkiä kuljettaja huomaa ettei reunapaalut ovat hävinneet. He ovat kadottaneet tien. Tietä etsiessään he tuntuvat ajavan ympyrää.  Vaitonaisena seurue ajaa sumuun, joka on sivuilla harmaata, mutta valkenee keskellä, kuin tunneli, joka jatkuu aina vain syvemmälle.

Sumussa näkyy heikko, keltainen valo, jota kohti kuljettaja suuntaa. Äkkiä auto törmää rajusti johonkin. Mustalla hiekalla seisoo musta talo, jota päin he ovat ajaneet.

Talossa asuu vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan. Seinään törmännyt auto auto on käyttökelvoton, eivätkä puhelimet toimi.  Yöllä ulkona näkyy vilahdus ihmishahmosta, joka juoksee vinossa ja vaivalloisesti poispäin talosta.

Seurue yrittää päästä pois talon asukkailta lainaamallaan autolla ja myöhemmin kävellen, mutta pelastautuminen ei onnistu, vaan he joutuvat aina palaamaan takaisin yksinäiselle talolle.

Talosta alkaa paljastua karmeita salaisuuksia. Miksi pariskunta pitää maatilaa keskellä hietikkoa? Miksi talon alimman kerroksen ikkunat on muurattu kiinni? Miksi vanha mies kaivaa kuoppaa lyhtypylvään juurelle?

Jokainen neljästä tuntee vuorollaan jonkin selittämättömän pahan läsnäolon ja joutuu kohtaamaan myös oman mielensä pimeyden.

 Kuka tai mikä heitä uhkaa?  Pääsevätkö he pois ja onko turvaa missään?

En ole pitänyt itseäni kauhukirjallisuuden ystävänä, mutta tällä kertaa kannatti tarttua sellaiseen, mikä epäilyttää.  Steinar Bragin Sumu-romaanin psykologinen kauhu on kiehtovaa. Se lisääntyi ja tiivistyi loppua kohti. Ihan kaikkea en olisi halunnut lukea, mutta autiomaahan eksyneiden kohtalon ratkeaminen pakotti ahmimaan joka sanan.

Helmet-lukuhaaste 2018 lähestyy jo loppua. Steinar Bragin kirja täytti haasteestani monta uutta kohtaa.

  • 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja (kääntäjä Tuomas Kauko on palkittu Mikael Agricola -palkinnolla v. 2017 islantilaisen Sjónin teoksen Valaan suusta suomennoksesta)
  • 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
  • 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
  • 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
  • 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto