Koukuttava vampyyritarina


Kirjan kansikuvaTerhi Tarkiainen: Pure mua. Tammi 2018. 403 s.

Terhi Tarkiaisen esikoisromaani ilmestyi hiljattain kirjastoon ja herätti mielenkiinnon heti. Pitkästä aikaa luin romaanin vampyyreista.

Tässä romaanissa päähenkilönä on 30 vuotta täyttävä Anna, joka opiskelee yliopistossa historiaa, gradu on parhaillaan tekeillä, aiheena punakapina vuodelta 1918.

Anna saa vanhemmiltaan poikkeuksellisen syntymäpäivälahjan, vampyyrimiehen. Annan huvilalle tuodaan eteiseen häkissä kuljetettuna vampyyrimies, joka on komeampi, kuin Anna on olettanut vampyyrin olevan. Mukana on  käyttöopas ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi häkin avain ja turvaranneke. Ainoa mitä Anna kuitenkin haluaa tietää on palautusosoite, ja sen miksi vanhemmat ovat hankkineet hänelle vampyyrin, eihän niitä pitänyt olla edes olemassa.

Kennel Alucardin, josta vampyyrimies Vlad on hankittu, yhteystietoja tuntuu olevan vaikea saada. Veripullot jääkaapissa ja aktiiviranneketta muistuttava laite Annan ranteessa pitävät kuitenkin huolta siitä, että Annan ei tarvitse pelätä Vladin mahdollista hyökkäysta. Turvaranneke takaa sen, että punaisen napin painallus iskee piikin vampyyriin. Vielä kokemattomana Anna käyttää laitetta vahingossa ja tahtomattaan satuttaa Vladia.

Anna tapaa myös toisen vampyyrin Kalman, joka tuntee Vladin jo pitkältä ajalta. Itse en oikein alussa pitänyt Kalmasta, joka on kylmältä vaikuttaa hahmo, eikä lainkaan arvosta Annaa samalla tavalla kuin Vlad:  meinaa iskeä hampaansa naisen kaulaan hetimiten. Kalman kovan olemuksen takana tulee olemaan kuitenkin herkempikin puoli, ja hänellä on merkittävä yhteys Vladiin.

Anna haluaisi pitää kaiken salassa, mikä tosin hankaloituu, kun Annan ystävät päättävät järjestää hänelle yllätyssyntymäpäivät hänen omassa kodissaan.  Näyttää siltä, että Anna alkaa kiintyä Vladiin, koska kukaan muu ei saisi mieheen edes koskea. Gradun valmistuminen saa huomattavaa viivettä, kun Anna on seikkailukierteessä vampyyrien kanssa. Tarkiainen kuvailee vampyyrit tyylikkäiksi, heillä on hienot vaatteet ja ovat komeita.

Romaani on omaan makuun todella koukuttava, aina pitää lukea vielä yksi luku ja sitten olenkin jo lukenut puoliväliin. Heti alusta herää kova kiinnostus juonesta: miten Annalla sujuu vampyyrin kanssa saman katon alla? Menevätkö nämä lopulta yhteen, vai mitä oikein tapahtuu? Miten Annan ystävät suhtautuvat? Tämä tuli luettua jo ihan muutamassa päivässä, kun piti saada heti tietää, minkä käänteen Annan ja vampyyrien elämä viimein saa.

Sanna Kaulanen Kolarin kirjasto

Mainokset

Miljoonia unelmia


Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja. WSOY 2012, 164 s.Kuvahaun tulos haulle onnen koukkuja

Jos saisin lottovoiton, niin tekisin heti…niin mitähän oikeasti tekisin? Olisiko lista toteutettavista unelmista hyvä olla olemassa ihan varmuuden vuoksi?

Yksi unelmalistojen laatija on Onnen koukkuja -kirjan päähenkilö Jocelyne Guerbette, joka voittaa lotossa 18 miljoonaa.

Jocelyne omistaa pienen lankakaupan Arrasin pikkukaupungissa ja pitää suosittua Kultahyppyset-käsityöblogia, jossa hän kirjoittaa kutomisen, kirjomisen ja ja ompelun autuudesta. Keski-ikäinen Jocelyne elää kahdestaan miehensä kanssa, lapset ovat jo aikuisia. Tehtaassa työskentelevä aviomies unelmoi elämää sulostuttavista asioista: taulutelevisiosta, Porsche Cayannesta ja täydellisestä James Bond DVD-kokoelmasta. Kaikki on hyvin ja sitten kohdalle osuu vielä lottovoitto. Voiko ihminen parempaa toivoa?

Jocelyne käy lunastamassa voiton ja piilottaa 18 miljoonan sekin kenkään, mutta ei kerro kenellekään voitosta. Hän miettii ja pelkää, miten elämä muuttuu, kun ihmiset saavat tietää rikkauksista. Upporikkaalla riittäisi kavereita.

Jocelyne jahkailee sekki kengässään, mitä tekisi voittamillaan rahoilla. Lopulta tapahtuu jotain odottamatonta.

Kirja sopii lottovoitosta tai muuten vaan paremmasta elämästä unelmoiville. Se on samaan aikaan hauska ja melankolinen.

Kirjan kannessa kehotetaan lukijaa tekemään Jocelynen tapaan elämän ostoslistoja:

  • Lista asioista, joita tarvitsen
  • Lista asioista, joita minun tekee mieli
  • Hullujen mielitekojen lista
  • Viimeinen lista

Kolme ensimmäistä listaa tehdään ennen kirjan lukemista ja viimeinen lukemisen jälkeen. Minkälaisia ovat sinun listasi?

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Pitkin, poikin saamelaiskirjallisuutta suomeksi


Minulla kävi juuri asiakas joka halusi ostaa kummilapselleen lastenkirjan jonka teksti olisi suomeksi ja pohjoissaameksi. Eipä sellaisia montaa löydy – kyselijä osti kirjailija Rauna Paadar-Leivon ja taiteilija Merja Aletta Ranttilan runokirjan Jokŋanieiddaš, jonka Kaija Anttonen on suomentanut nimellä Puolatyttö. Tämä valloittava kirja on kaksikielinen.

Puolatyttö yksinänsä
asuu marjamättäällänsä.                                     

Stuorra, čáppa muorjebalssas
orru okto Jokŋanieiddaš.

 

Muutamassa pienten lasten lorukirjassa on suomenkielinen käännösliite, mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin tasavertainen kaksikielinen taitto.

Viime vuosina on suomennoksia kyllä ilmestynyt ilahduttavan monta ja muutama kirjailija, kuten Niilo Aikio ja Ante Aikio kirjoittavat kirjansa saameksi ja suomeksi. Nämä kirjat tulevat tarpeeseen. Anten saamelaiseen tarustoon pohjaavat teokset ja Niilon novellit Niga-pojan varttumisesta pojasta nuoreksi mieheksi ovat löytäneet lukijoita. Kertomukset Niga-pojan kasvusta saamelaisympäristössä sopivat niille, jotka tykkäävät lukea kalastuksesta ja metsästyksestä mutta on kertomuksissa paljon muutakin asiaa nuoren herkän miehen ja mielen elämän alkutaipaleesta.

Ruotsin puolella saamelaisaluetta ilmestyy ruotsinkielinen nuortenkirjasarja Sopperon kylästä. Nuori kirjailija Ann-Helen Laestadius on sijoittanut paljon lukijoita ja palkintoja keränneen sarjansa päähenkilön elämään kahdessa maailmassa, Tukholmassa ja Kirunan kunnan Sopperon kylässä. Teossarja on tuore ja mielenkiintoinen kuvaus nuorten elämisen ehdoista pohjoisessa, ja tietysti myös herkistä ja pelottavista tunteista, ja kaveruudesta. Lisämausteena on kirjailijan vankka saamelaisalueen tuntemus. Laestadius voitti arvostetun August-palkinnon vuonna 2017, saman palkinnon jonka Mikael Niemi voitti Vittula-kirjallaan vuosia aikaisemmin. Suomennoksen on tehnyt Kaija Anttonen.

  • Ii, don oaččut vástidit sámegillii. Mon dieđan don máhttát.

Agnes alkoi taas tutkia sanalistoja ja sai nopeasti selville merkityksen: “Ei, sinun pitää vastata saameksi. Tiedän että osaat.”

Soppero-kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle kaksikielisillä kännykkäviesteillä.

Ante Aikion tarustotarinat vievät henkilönsä vaarallisiin seikkailuihin. Tapahtumat on sijoitettu saamelaismytologian lähteille ja ne ovat jännittävää aikuisten viihdelukemista.

        Kaksi puolta tunturissa, valoisa ja pimeä. Nämä puolet myös elämässäni, niin kuin sinullakin.

Suomennoksia hallitsevat runot: käännöskokoelmat Lumihiutaleita, En maksa, en koskaan ja Tuulisolmut esittelevät saamelaisrunouden alkuhistoriaa ja nykyrunoilijoiden moderneja tekstejä. Tietoa syventävät tutkimukset nykyrunoudesta Päivitettyä perinnettä ja Nils-Aslak Valkeapään elämäntyöstä Minä soin. Runoja myös ilmestyy paljon: Niillas Holmberg, Niko Valkeapää, Helga West ja esimerkiksi Synnöve Persen ovat juuri julkaisseet uudet saamenkieliset runokokoelmansa.

Jos uutta suomenkielistä luettavaa odottavan aika käy pitkäksi, voi ootellessa lukea vaikkapa Anne Lukkarilan kirjoittaman kaikkien lapinkävijöiden saamelaisen väärtin, matkailuyrittäjä Hans Niittyvuopion elämäkerran.

Irene Piippola, Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto