Palkintoraati ”raataa”


lappi-kirjallisuuspalkinto_logo_color_jpg_finalKirjallisuuspalkinto-työryhmä kävi läpi kahden vuoden aikana ilmestyneet teokset. Lukemista oli runsaasti. Lappilaisten kirjoittajien kirjoja ja Lappiin sijoittuvia tai sitä käsitteleviä kirjoja ilmestyy vuosittain noin sata nimekettä. Puhutaan kaunokirjallisuudesta. Lisäksi tulevat tietenkin vielä tietopuoliset Lappi-kirjat, joita tässä ei huomioitu.

Lapissa siis kirjoitetaan ja Lapista lähteneet kirjoittavat paljon. Lapissa on muutama kustantaja, jotka myös julkaisevat paljon. Omakustantajia on niin ikään paljon.

Mitä tästä paljoudesta jää käteen?

Runsaasti hyviä lukuelämyksiä. Oivaltavaa kielenkäyttöä. Koskettavia tarinoita. Erikoisia, persoonallisia henkilöhahmoja. Sanomisen rohkeutta. Juurevaa kerrontaa. Historian kuvia. Arvoituksellisia kohtaloita. Sodan rujoutta. Saamelaista mytologiaa. Veijarimaista menoa. Sanojen leikkiä. Ankaraa yhteiskunnallista sanottavaa. Herkkää mielen analyysia. Roisia, suoraa puhetta.

Omakustanteissa on tärkeitä aiheita ja hyviä tarinoita, mutta harmittamaan jää se, että perusasiat eivät aina ole kunnossa kuten esimerkiksi oikeinkirjoitus, murteen käyttö ja rakenteelliset seikat. Tekstiä kannattaa aina luettaa myös joillakuilla luottolukijoilla ja ottaa vastaan muutosehdotuksia. Usein pienelläkin vaivalla tekstin saa elämään uudella tasolla.

Kustantajilla on kustannustoimittajat auttamassa kirjailijaa teoksen syntymisessä ja viimeistelyssä. Se näkyy. Kirja on silloin loppuun asti harkittu kokonaistaideteos kansikuvaa myöten. Osaava kustannustoimittaja onkin kirjailijan paras työtoveri. Jos kustantaja ei tarjoa kirjailijoilleen apua oikoluvussa, taitossa ja kustannustoimittamisessa, saattaa lopputulos jäädä kauaksi siitä, mihin teoksella olisi mahdollisuuksia. Kiire ei ole koskaan hyvä seuralainen kirjan tekemisessä. Tekstin työstäminen ja uudelleenkirjoitus hiovat sanoja timanteiksi.

Oli hienoa saada myös useita saamenkielisten teosten suomenkielisiä käännöksiä luettavaksi. Miksi saamenkieliset kirjat ovat mukana vain käännöksinä? Tähän on yksinkertainen vastaus: kielitaidon puute. Jotakin pitäisi myös tehdä, jotta saamenkielistä kirjallisuutta saataisiin enemmän käännettyä. Mikä taho voisi osallistua kustannuksiin? Miksi suomalaiset kustantajat eivät ota käännöksiä kustannusohjelmaansa? Esimerkiksi utsjokelaisen Niilo Aikion Tanssi Paholaiselle ilmestyi suomeksi vain e-kirjana ja Norjassa toimivan Davvi Girjin kustantamana 2012. Saameksi teos ilmestyi 2014 ja suomenkielisenä paperikirjana 2015. Teos ei voinutkaan tavoitella tätä palkintoa, koska se oli ilmestynyt jo vuonna 2012 suomen kielellä. Apua tarvitaan saamenkielisen kirjallisuuden ja sen käännösten julkaisemiseen! Haloo! Kuka kuulee?

Palkintoraati päätti, että Suomen itsenäisyyden juhlavuonna ensi kertaa jaettava Lappi-kirjallisuuspalkinto annetaan teokselle, jossa Lappi on vahvasti läsnä. Niinpä palkintoehdokkaiden ulkopuolelle jäi erittäin tasokkaita kirjoja, jotka eivät tätä vaatimusta täytä. Esimerkiksi Oiva Pasman taiten tehdyt omakustannesarjakuvat, Arska arjessa, käsittelevät elämää yleensä, eivät erityisesti lappilaista elämää. Juhani Karilan omaperäisistä novelleista vain pari sijoittuu Lappiin. Hanna Kauppisen lupaava esikoisteos sijoittuu fantasiamaailmaan.

Toki myös hyviä, merkille pantavia, Lappi-aiheisia kirjoja jäi ehdokaskuusikosta pois. Heimo Härmä tempaa lukijan mukaansa Iijoen kansaa -sarjassaan, Annikki Marjalan novellit tarttuvat kiperiin asioihin, Leo Ylitalon Sururisti, Ante Aikio, Saara Kasurinen ja moni muu.

Palkintoraati yllättyi huomatessaan, että ehdokaskirjat valikoituivat hyvin tasa-arvoisesti. Palkintoehdokaskirjoista puolet on naisten kirjoittamia ja puolet miesten. Tämä tapahtui aivan itsestään, sitä ei mitenkään erityisesti järjestetty.

Oli ilo lukea hyvää ja mielenkiintoista kirjallisuutta ja toivomme, että tämä työ edistää lappilaisen kirjallisuuden asiaa, sen löytämistä, lukemista ja arvostamista!

Hanna, Helena, Irene ja Tiina

 

Elokuvaohjaaja Katja Gauraloff valitsee ensimmäisen Lappi-kirjallisuuspalkinnon saajan, joka palkitaan Lainan-päivänä 8.2.2017.

Lue lisää Lappi-kirjallisuuspalkinnosta.

Mainokset

Pohjoista ammattitaitoa oppimassa


Kolmen kuukauden harjoitteluni Rovaniemen kaupunginkirjastossa on nyt päättymässä. Yhteensä viiden kuukauden harjoittelujakso kuuluu osana kirjastotradenomin opintoihini Seinäjoen ammattikorkeakoulussa; kaksi ensimmäistä harjoittelukuukautta työskentelin Boråsin kaupunginkirjastossa Ruotsissa.

nostoja-hyllyssa

Kuluvan viimeisen työviikkoni aikana pohdin Rovaniemen työharjoittelun tärkeimpiä anteja ja ylipäänsä kaikkea sitä tiedon määrää, jonka olen yrittänyt itseeni imeä viime kuukausien aikana. Yksi tärkeimpänä mieleen jäänyt ajatus kirjastonhoitajuudesta on hyvän asiakaspalvelun tärkeys. Me, henkilökunta, olemme kirjastossa asiakkaita varten, palvellaksemme ihmisiä heidän tiedontarpeissaan. Ilman asiakkaita ei meitäkään täällä tarvittaisi.

On aina hyvä palauttaa mieleen, että asiakaspalvelu ei ole ainoastaan sitä tiskin yli tapahtuvaa lainausta tai tietopalvelukysymyksiin vastailua. Yksi tapa, jolla myös palvelemme asiakkaita, on kirjaston erilaiset näyttelyt, nostot ja esillepanot. Olen saanut harjoitteluni aikana ideoida ja koota useampia näyttelyitä, ja nostoja teemme kirjastossa jatkuvasti hyllyttäessämme. Nostojen idea on kirjaimellisesti nostaa, eli tuoda paremmin hyllystä esille sellaista aineistoa, jonka ajattelemme kiinnostavan asiakkaita. On niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka helposti ”hukkuvat” hyllyyn muiden kirjojen paljouteen.

Erilaiset kouluyhteistyöt ovat toinen hyvin tärkeä asiakaspalvelun muoto, jota kirjastossa teemme. Kouluyhteistyön muotoja voivat olla muun muassa vinkkaukset eri ikäryhmille, kirjastoleikit, kirjastoseikkailut ja muut tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetustuokiot. Pääsin harjoitteluni aikana olemaan mukana ja osa näistä useampaa.

Vinkkauksessakin asiakkaalle ikään kuin ”nostetaan” esille muutama kirja, joista hänen arvellaan voivan kiinnostua. Vinkkarille luultavasti paras onnistumisen kokemus on se, kun näkee vinkkaamansa kirjan lähtevän lainaan.

Tämän tekstin kuvituksena olen käyttänyt muutamia tekemiäni näyttelyitä sekä esimerkkejä kirjojen päivittäisestä esillenostosta kirjastossa.

Harjoittelija Helmi Oikarainen

Tarinataivaassa


Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
kauppinen_100x138Myllylahti 2016

Mila on nuori nainen, joka etsii Sitä Oikeaa Kirjaa. Sitä kirjaa, joka on kirjoitettu juuri hänelle. Hän kantaa koko omaisuutensa olkalaukussa, asuu antikvariaateissa, hengittää kirjapölyä ja koittaa hillitä sisällään roihuavaa tulta. Kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Tarinataivas, jonka omalaatuinen omistaja Hector H ja hänen perheensä alkavat kiinnostaa Milaa. Herra H:n poika Toni haluaa, että Mila pysyy kaukana hänen perheestään ja Tarinataivaasta. Kauppa on kuitenkin nähnyt Milan olevan täydellinen asiakas, ja jää ikävöimään häntä ja haluaa, että Mila vierailee siellä useammin. Toni päättää hyväksyä kaupan tahdon, jonka seurauksena Mila alkaa käymään maagisessa kaupassa päivittäin, hänen ja Tonin välille kehkeytyy lämmin ystävyys, ja Milan tuli janoaa lisää. Lisää kirjoja, lisää Tarinataivasta, lisää Hector H:n perhettä. Mitä tapahtuu, kun kaupunkiin saapuu omahyväinen Sebastian Erik Kunnas, joka ”tuli pelastamaan kaupungin pimeydeltä”, ja päätyy ottamaan Milan ja Tarinataivaan silmätikuikseen?

Jos olet kiinnostunut lukemaan kirjoista kertovan kirjan, joka nappaa mukaansa, suosittelen lukemaan Hanna Kauppisen esikoisteoksen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Kauppinen on juuri 18 vuotta täyttänyt rovaniemeläinen, ja teoksessa näkyy nuoren henkilön ote. Kirja on julkaistu helmikuussa 2016, se on taianomainen ja jokainen lause on huolella suunniteltu.

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut saattoi hyvinkin olla minulle Se Oikea Kirja. Sen voi helposti lukea vuorokaudessa, sillä tarina ja hahmot ovat niin kotoisan oloisia. Kirja on juuri oikea niille, jotka rakastavat kirjoja, ja hengittävät kirjapölyä.

Roosa Mönkkönen
Rovaniemen kesätyöntekijä