Kauhua Islannista


sumuSteinar Bragi: Sumu. Like 2016. 287 s.

Kaksi pariskunta on lähtenyt retkeilemään Islannin karun kauniiseen luontoon. Matkalaiset ajavat autolla autiolla Ylämaalla. Alkaa hämärtää, ja tunnelma autossa on unelias.  Pimeys tihentyy ja maisemasta erottuvat vain pimeässä loistavat tien reunapaalut, joita kuljettaja yrittää seurata. Pian pilvet laskeutuvat maahan saakka ja sumu peittää näkyvyyden.

Äkkiä kuljettaja huomaa ettei reunapaalut ovat hävinneet. He ovat kadottaneet tien. Tietä etsiessään he tuntuvat ajavan ympyrää.  Vaitonaisena seurue ajaa sumuun, joka on sivuilla harmaata, mutta valkenee keskellä, kuin tunneli, joka jatkuu aina vain syvemmälle.

Sumussa näkyy heikko, keltainen valo, jota kohti kuljettaja suuntaa. Äkkiä auto törmää rajusti johonkin. Mustalla hiekalla seisoo musta talo, jota päin he ovat ajaneet.

Talossa asuu vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan. Seinään törmännyt auto auto on käyttökelvoton, eivätkä puhelimet toimi.  Yöllä ulkona näkyy vilahdus ihmishahmosta, joka juoksee vinossa ja vaivalloisesti poispäin talosta.

Seurue yrittää päästä pois talon asukkailta lainaamallaan autolla ja myöhemmin kävellen, mutta pelastautuminen ei onnistu, vaan he joutuvat aina palaamaan takaisin yksinäiselle talolle.

Talosta alkaa paljastua karmeita salaisuuksia. Miksi pariskunta pitää maatilaa keskellä hietikkoa? Miksi talon alimman kerroksen ikkunat on muurattu kiinni? Miksi vanha mies kaivaa kuoppaa lyhtypylvään juurelle?

Jokainen neljästä tuntee vuorollaan jonkin selittämättömän pahan läsnäolon ja joutuu kohtaamaan myös oman mielensä pimeyden.

 Kuka tai mikä heitä uhkaa?  Pääsevätkö he pois ja onko turvaa missään?

En ole pitänyt itseäni kauhukirjallisuuden ystävänä, mutta tällä kertaa kannatti tarttua sellaiseen, mikä epäilyttää.  Steinar Bragin Sumu-romaanin psykologinen kauhu on kiehtovaa. Se lisääntyi ja tiivistyi loppua kohti. Ihan kaikkea en olisi halunnut lukea, mutta autiomaahan eksyneiden kohtalon ratkeaminen pakotti ahmimaan joka sanan.

Helmet-lukuhaaste 2018 lähestyy jo loppua. Steinar Bragin kirja täytti haasteestani monta uutta kohtaa.

  • 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja (kääntäjä Tuomas Kauko on palkittu Mikael Agricola -palkinnolla v. 2017 islantilaisen Sjónin teoksen Valaan suusta suomennoksesta)
  • 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
  • 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
  • 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
  • 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Mainokset

Koukuttava vampyyritarina


Kirjan kansikuvaTerhi Tarkiainen: Pure mua. Tammi 2018. 403 s.

Terhi Tarkiaisen esikoisromaani ilmestyi hiljattain kirjastoon ja herätti mielenkiinnon heti. Pitkästä aikaa luin romaanin vampyyreista.

Tässä romaanissa päähenkilönä on 30 vuotta täyttävä Anna, joka opiskelee yliopistossa historiaa, gradu on parhaillaan tekeillä, aiheena punakapina vuodelta 1918.

Anna saa vanhemmiltaan poikkeuksellisen syntymäpäivälahjan, vampyyrimiehen. Annan huvilalle tuodaan eteiseen häkissä kuljetettuna vampyyrimies, joka on komeampi, kuin Anna on olettanut vampyyrin olevan. Mukana on  käyttöopas ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi häkin avain ja turvaranneke. Ainoa mitä Anna kuitenkin haluaa tietää on palautusosoite, ja sen miksi vanhemmat ovat hankkineet hänelle vampyyrin, eihän niitä pitänyt olla edes olemassa.

Kennel Alucardin, josta vampyyrimies Vlad on hankittu, yhteystietoja tuntuu olevan vaikea saada. Veripullot jääkaapissa ja aktiiviranneketta muistuttava laite Annan ranteessa pitävät kuitenkin huolta siitä, että Annan ei tarvitse pelätä Vladin mahdollista hyökkäysta. Turvaranneke takaa sen, että punaisen napin painallus iskee piikin vampyyriin. Vielä kokemattomana Anna käyttää laitetta vahingossa ja tahtomattaan satuttaa Vladia.

Anna tapaa myös toisen vampyyrin Kalman, joka tuntee Vladin jo pitkältä ajalta. Itse en oikein alussa pitänyt Kalmasta, joka on kylmältä vaikuttaa hahmo, eikä lainkaan arvosta Annaa samalla tavalla kuin Vlad:  meinaa iskeä hampaansa naisen kaulaan hetimiten. Kalman kovan olemuksen takana tulee olemaan kuitenkin herkempikin puoli, ja hänellä on merkittävä yhteys Vladiin.

Anna haluaisi pitää kaiken salassa, mikä tosin hankaloituu, kun Annan ystävät päättävät järjestää hänelle yllätyssyntymäpäivät hänen omassa kodissaan.  Näyttää siltä, että Anna alkaa kiintyä Vladiin, koska kukaan muu ei saisi mieheen edes koskea. Gradun valmistuminen saa huomattavaa viivettä, kun Anna on seikkailukierteessä vampyyrien kanssa. Tarkiainen kuvailee vampyyrit tyylikkäiksi, heillä on hienot vaatteet ja ovat komeita.

Romaani on omaan makuun todella koukuttava, aina pitää lukea vielä yksi luku ja sitten olenkin jo lukenut puoliväliin. Heti alusta herää kova kiinnostus juonesta: miten Annalla sujuu vampyyrin kanssa saman katon alla? Menevätkö nämä lopulta yhteen, vai mitä oikein tapahtuu? Miten Annan ystävät suhtautuvat? Tämä tuli luettua jo ihan muutamassa päivässä, kun piti saada heti tietää, minkä käänteen Annan ja vampyyrien elämä viimein saa.

Sanna Kaulanen Kolarin kirjasto

Miljoonia unelmia


Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja. WSOY 2012, 164 s.Kuvahaun tulos haulle onnen koukkuja

Jos saisin lottovoiton, niin tekisin heti…niin mitähän oikeasti tekisin? Olisiko lista toteutettavista unelmista hyvä olla olemassa ihan varmuuden vuoksi?

Yksi unelmalistojen laatija on Onnen koukkuja -kirjan päähenkilö Jocelyne Guerbette, joka voittaa lotossa 18 miljoonaa.

Jocelyne omistaa pienen lankakaupan Arrasin pikkukaupungissa ja pitää suosittua Kultahyppyset-käsityöblogia, jossa hän kirjoittaa kutomisen, kirjomisen ja ja ompelun autuudesta. Keski-ikäinen Jocelyne elää kahdestaan miehensä kanssa, lapset ovat jo aikuisia. Tehtaassa työskentelevä aviomies unelmoi elämää sulostuttavista asioista: taulutelevisiosta, Porsche Cayannesta ja täydellisestä James Bond DVD-kokoelmasta. Kaikki on hyvin ja sitten kohdalle osuu vielä lottovoitto. Voiko ihminen parempaa toivoa?

Jocelyne käy lunastamassa voiton ja piilottaa 18 miljoonan sekin kenkään, mutta ei kerro kenellekään voitosta. Hän miettii ja pelkää, miten elämä muuttuu, kun ihmiset saavat tietää rikkauksista. Upporikkaalla riittäisi kavereita.

Jocelyne jahkailee sekki kengässään, mitä tekisi voittamillaan rahoilla. Lopulta tapahtuu jotain odottamatonta.

Kirja sopii lottovoitosta tai muuten vaan paremmasta elämästä unelmoiville. Se on samaan aikaan hauska ja melankolinen.

Kirjan kannessa kehotetaan lukijaa tekemään Jocelynen tapaan elämän ostoslistoja:

  • Lista asioista, joita tarvitsen
  • Lista asioista, joita minun tekee mieli
  • Hullujen mielitekojen lista
  • Viimeinen lista

Kolme ensimmäistä listaa tehdään ennen kirjan lukemista ja viimeinen lukemisen jälkeen. Minkälaisia ovat sinun listasi?

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto