Pitkin, poikin saamelaiskirjallisuutta suomeksi


Minulla kävi juuri asiakas joka halusi ostaa kummilapselleen lastenkirjan jonka teksti olisi suomeksi ja pohjoissaameksi. Eipä sellaisia montaa löydy – kyselijä osti kirjailija Rauna Paadar-Leivon ja taiteilija Merja Aletta Ranttilan runokirjan Jokŋanieiddaš, jonka Kaija Anttonen on suomentanut nimellä Puolatyttö. Tämä valloittava kirja on kaksikielinen.

Puolatyttö yksinänsä
asuu marjamättäällänsä.                                     

Stuorra, čáppa muorjebalssas
orru okto Jokŋanieiddaš.

 

Muutamassa pienten lasten lorukirjassa on suomenkielinen käännösliite, mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin tasavertainen kaksikielinen taitto.

Viime vuosina on suomennoksia kyllä ilmestynyt ilahduttavan monta ja muutama kirjailija, kuten Niilo Aikio ja Ante Aikio kirjoittavat kirjansa saameksi ja suomeksi. Nämä kirjat tulevat tarpeeseen. Anten saamelaiseen tarustoon pohjaavat teokset ja Niilon novellit Niga-pojan varttumisesta pojasta nuoreksi mieheksi ovat löytäneet lukijoita. Kertomukset Niga-pojan kasvusta saamelaisympäristössä sopivat niille, jotka tykkäävät lukea kalastuksesta ja metsästyksestä mutta on kertomuksissa paljon muutakin asiaa nuoren herkän miehen ja mielen elämän alkutaipaleesta.

Ruotsin puolella saamelaisaluetta ilmestyy ruotsinkielinen nuortenkirjasarja Sopperon kylästä. Nuori kirjailija Ann-Helen Laestadius on sijoittanut paljon lukijoita ja palkintoja keränneen sarjansa päähenkilön elämään kahdessa maailmassa, Tukholmassa ja Kirunan kunnan Sopperon kylässä. Teossarja on tuore ja mielenkiintoinen kuvaus nuorten elämisen ehdoista pohjoisessa, ja tietysti myös herkistä ja pelottavista tunteista, ja kaveruudesta. Lisämausteena on kirjailijan vankka saamelaisalueen tuntemus. Laestadius voitti arvostetun August-palkinnon vuonna 2017, saman palkinnon jonka Mikael Niemi voitti Vittula-kirjallaan vuosia aikaisemmin. Suomennoksen on tehnyt Kaija Anttonen.

  • Ii, don oaččut vástidit sámegillii. Mon dieđan don máhttát.

Agnes alkoi taas tutkia sanalistoja ja sai nopeasti selville merkityksen: “Ei, sinun pitää vastata saameksi. Tiedän että osaat.”

Soppero-kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle kaksikielisillä kännykkäviesteillä.

Ante Aikion tarustotarinat vievät henkilönsä vaarallisiin seikkailuihin. Tapahtumat on sijoitettu saamelaismytologian lähteille ja ne ovat jännittävää aikuisten viihdelukemista.

        Kaksi puolta tunturissa, valoisa ja pimeä. Nämä puolet myös elämässäni, niin kuin sinullakin.

Suomennoksia hallitsevat runot: käännöskokoelmat Lumihiutaleita, En maksa, en koskaan ja Tuulisolmut esittelevät saamelaisrunouden alkuhistoriaa ja nykyrunoilijoiden moderneja tekstejä. Tietoa syventävät tutkimukset nykyrunoudesta Päivitettyä perinnettä ja Nils-Aslak Valkeapään elämäntyöstä Minä soin. Runoja myös ilmestyy paljon: Niillas Holmberg, Niko Valkeapää, Helga West ja esimerkiksi Synnöve Persen ovat juuri julkaisseet uudet saamenkieliset runokokoelmansa.

Jos uutta suomenkielistä luettavaa odottavan aika käy pitkäksi, voi ootellessa lukea vaikkapa Anne Lukkarilan kirjoittaman kaikkien lapinkävijöiden saamelaisen väärtin, matkailuyrittäjä Hans Niittyvuopion elämäkerran.

Irene Piippola, Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto

Mainokset

Punaisia ja valkoisia tarinoita sarjakuvana


Sisaret 1918. Toim. Reetta Laitinen.  Arktinen banaani 2018. 110 s. 

 

Keitä olivat Suomen sisällisotaan 1918 osallistuneet naiset? Minkälaisia toiveita, pelkoja ja aatteita heillä oli?

Sisaret 1918 -kirjassa on kymmenen suomalaisen naisen tai lapsen tarinaa sisällissodan ajalta. Tarinat ovat peräisin Kansan Arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista, ja kymmenen sarjakuvataiteilijaa on tulkinnut ne sarjakuvan muotoon.

Mitä kertoo tapahtumien aikaan 7-vuotias Toini punakapinasta Leppävirralla? Mikä on Mandin, vankinumero 10 074:n, kohtalo Hennalan vankileirillä?  Miksi viiden lapsen leskiäiti Hulda liittyy punakaartiin?

Tarinat sijoittuvat eri puolille Suomea ja niiden kertojina on sekä punaisia että valkoisia. Jokaista sarjakuvaa edeltää päähenkilön ja tapahtumien taustojen esittely.

Sarjakuvantekijät ovat antaneet tarinoilleen oman persoonallisen jälkensä, mutta kaikki sarjakuvat ovat  kuvallisesti selkeitä ja vahvan ilmeikkäitä. Yhdistävänä tekijänä on myös värimaailma, jossa väreinä on käytetty ainoastaan mustaa, valkoista ja punaista.

Kirjan tekijät ovat halunneet saada naisten omat äänet kuuluviin. Jokaisen sodassa mukana olleen muistot ja kohtalo ovat omanlaisiaan. Kymmenen kertomusta ei kuvaa koko sotaa, mutta näiden henkilökuvien kautta tulee kuuluville erilaisia tulkintoja menneisyydestä.

Helmet-lukuhaasteessa Sisaret 1918 täyttää ainakin nämä haastekohdat:

  • 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
  • 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

 

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Romanttisen trilogian päätös


DIMIMY – KaipaanEstelle Maskame: DIMIMY – kaipaan : Did I mention I miss you (DIMILY 3). Gummerus 2016. 375 s.

Kirja on Estelle Maskamen DIMILY- trilogian kolmas osa. Ensimmäisen osan esittely: DIMILY – rakastan : Did I mention I love you?. Toisen osan esittely:  DIMINY – tarvitsen : Did I mention I need you

On kulunut vuosi, Eden asuu  Chicagossa, hän opiskelee psykologiaa Chicagon yliopistossa. Kesälomalla hän palaa jälleen Santa Monicaan, juhlistaa ystävänsä Rachelin kanssa itsenäisyyspäivää tänäkin vuonna rannalla, niin kuin monet muutkin opiskelijat ja Santa Monican asukkaat. Välit isään ja velipuoliin ovat kireät, mutta Edenin lähempänä asuva äiti on paremmissa väleissä tyttärensä kanssa, joten Edenillä on kuitenkin toinen vanhempi jolle puhua, vaikka Tylerista puhuminen toisinaan kiristää myös äidin ja tyttären välejä.

Entä sitten Tyler? Tyler saapuu Edenin elämään osaksi äitinsä Ellan toimesta, mistä Eden järkyttyy. Hän pettyi aikoinaan Tyleriin niin pahoin, että on päättänyt unohtaa miehen ja vihata tätä lopun elämänsä. Ella koittaa parantaa perheen välejä ja ehdottaa yhteistä matkaa, jolla kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Ella suunnitteli. Matkalla Eden ja Tyler saavuttavat kuitenkin puhevälit ja viettävät aikaa myös kahdestaan. Edenin yllätykseksi hän saa kuulla, että Tyler asuu nykyään Edenin lapsuuden kotikaupungissa, Portlandissa. Ajan myötä Eden tajuaa että vanhat tunteet ovat edelleen elossa ja erittäin vahvoina. Hän tutustuu Tylerin uuteen elämään, ja kohtaa eräät henkilöt Tylerin menneisyydestä. Eden kuulee myös uusia totuuksia Tylerin isästä ja siitä miksi hänen isänsä ei tule Tylerin kanssa toimeen. Tyler on myös selvästi kasvanut ja muuttunut, minkä Eden onnekseen huomaa.

Itse kun luin aluksi trilogian ensimmäisen osan, tiesin heti että on pakko lukea toinen ja kolmaskin, kunhan ilmestyvät. Ensimmäinen kirja jäi ikään kuin liian kesken, että lukemista olisi voinut päättää siihen. Etenkin tässä päätösosassa, kun Tyler ja Eden karkaavat yhdessä perheen yhteiseltä matkalta, mietin joko nyt onnistuisi. Tuo samanlaisten tatuointien ottaminen on mielestäni tosi romanttista, se kuuluu nuorten nykyaikaan, ja on tietynlainen vahvistus yhteenkuulumiselle.  Tähän romaaniin se on juuri oikeanlainen lisämauste, samoin kuin converset kirjoitettuine teksteineen.

Tässä trilogiassa todella on romanttista tunnelmaa, varmaan moni nuori voisi ehkä haaveilla samantyyppisistä jutuista mitä Eden ja Tyler kohtaavat. Miten tämä tarina päättyy? Antaako Edenin isä anteeksi ja hyväksyykö tyttärensä ja poikapuolensa suhteen? Saavatko Eden ja Tyler vielä toisensa?

 

Sanna Kaulanen, Kolarin kirjasto