Kategoria(t): kirjastotyö, lukutaito

Lukeminen ja kirjasto


Kuuntelin joskus radiota, jossa lempiääninäyttelijäni keskusteli kirjallisuudesta ja lukemisesta. Yksi asia silloin tarttui omaan korvaani. Puhuttiin siitä, kuinka jokaisella joka rakastaa lukemista on vähintään yksi kirja, joka hänen olisi pitänyt lukea aikoja sitten, mutta ei ole muilta kirjoilta saanut aikaiseksi. Ehkä se jäi hyvin mieleen juuri sen takia, että se on jotain, johon voin todella samaistua.

Olen nimittäin koko ikäni rakastanut lukemista. En edes muista, milloin lukemaan opettelu vaihtui ahmimiseen tai osaa sanoa monta tuhatta kirjaa olen lukenut elämäni
aikana. Itsellä on juuri tästä syystä monia kirjoja, jotka olisi pitänyt jo lukea, mutta jokin toinen kirja on ajanut edelle. Tämä herättää lukijana usein tyytyväisyyden siitä, että on
paljon hyviä kirjoja, joita julkaistaan, ja aina on olemassa jotain, mitä lukea.

Parasta kirjoissa on niiden vaihtelevuus. Itselle kirjallisuus ja sen hyvä laatu, on usein itsestään selvyys, koska luen vähän kaikkea. Jos en olisi aikanaan saanut kirjoilta ja lukemiselta paljon sekä hyvää palvelua kirjastosta, niin en varmaan olisi päätynyt alalle. Työskennellessä kirjastossa aika hurahtaa kuin siivillä ja samalla herättää nostalgisen
tunteen siitä, kun aikanaan tullut kirjastossa asiakkaana vietettyä monta tuntia.

Ehkä lukijana kuitenkin salaa ajattelee, että parasta kirjastotyössä on se, kun näet etukäteen, mitä kirjoja on tulossa julkaistuksi, jotta voit olla ensimmäisenä lukemassa niitä. Kirjasto ja kirjastotyö, on parasta, mitä tiedän ja toivon, että asiakkaat kaikkialla saavat aina samanlaisia kokemuksia kuin itse aikanaan saanut. Itse aion tehdä jatkossakin parhaani, että asiakkaat, jotka tulevat meille saavat hyviä kokemuksia.

Pirita Peltonen
Kirjastovirkailija Enontekiön kirjastossa ja lukutoukka

Advertisement
Kategoria(t): Yleistä

Jennan tarina


Sain kaksi vuotta sitten soiton Rovaniemen kaupungilta, jossa minulle tarjottiin töitä pääkirjastolta. Sanoin, etten ikinä lähde kirjastoon töihin. Toinen puhelu tuli muutaman viikon kuluttua ja sama kysymys toistui. Silloin olin ehtinyt kypsytellä ideaa, jospa oikeasti lähtisin kokeilemaan. Olen matkan varrella oppinut paljon, myös sen, että ikinä ei kannata sanoa “ei ikinä”. Olin Rovaniemen pääkirjastolla töissä reilun vuoden. Tähän aikaan mahtui pidempiä ja lyhyempiä työpätkiä. Työkaverit kyseli välillä, että hakisinko tälle alalle opiskelemaan ja taas olin epäileväinen ja sanoin etten enää lähde koulunpenkille.

Jenna

Aloittaessa työt minulle tuli yllätyksenä, miten paljon eri töitä kirjastossa työskentelevälle kuuluu. Rovaniemen pääkirjasto on iso kirjasto, jossa on jokaiselle oma vastuualue. Pienemmissä kirjastoissa henkilökunnalla ei ole niin tarkkoja rajoja mitä he tekevät ja mikä alue kenellekin kuuluu.

 

Syyskuussa 2017 työsuhde alkoi loppua kirjastolla ja sain idean, josko sittenkin lähtisin opiskelemaan. Saman tien aloin selvitellä asioita. Olisin halunnut Ouluun, mutta alan koulutus ei enää jatkunut siellä. Haapaveden Opisto tuli sitten vastaan ja laitoin opettajalle viestiä, jolloin alkoi toiminta. Irtisanoin asunnon Rovaniemeltä ja aloin etsiä Haapavedeltä asuntoa. Asuntolaan en voinut mennä, koska mukanani muutti pieni koira. Sain asiat hoidettua niin hyvin, että muuttokuorma starttasi kohti Haapavettä lokakuussa, siitä muutama päivä ja olin jo koulunpenkillä. Aloitin opinnot myöhemmin kuin muut, mutta pääsin todella hyvin porukkaan mukaan. Aikaisempi työkokemus helpotti opiskeluja, mutta olen kyllä oppinut uuttakin. Kaikki tapahtui lyhyessä ajassa, muutto uuteen asuntoon, jota en ollut edes nähnyt kuin kuvista. Myös paikkakunta oli outo, koska en ollut ennen käynyt Haapavedellä, enkä tuntenut sieltä ketään.

Todellinen hyppy tuntemattomaan, mutta kannattava sellainen!

jenna (1)

Muutin toukokuussa takaisin Rovaniemelle, kun sain kesätöitä pääkirjastolta ja siinä ohella suoritin pari työssäoppimista. Kun viimeinenkin työssäoppiminen oli tehty sain tilaisuuden jäädä loppuvuodeksi töihin pääkirjastolle. Otin työn enemmän kuin mielelläni vastaan ja onneksi opiskelutkin sai sovittua niin, ettei ne katkenneet.

Työssäoppimiseni on pitänyt sisällään melkein kaikkea mitä kirjastossa tehdään. Olen saanut olla asiakaspalvelussa, hyllyttänyt, tutustunut Lappi-osastoon, ollut kaukopalvelussa ja myös lasten -ja nuortenosastolla muutaman päivän, pystytin kaksi kirjanäyttelyä, pyörähdin Ounasrinteen kirjastossakin ja pääsin kirjasto-auton kyytiin. Eikä tässä ole edes kaikki.

Vaikka alku oli hankala, enkä meinannut millään lähteä kokeilemaan tätä alaa, enkä edes opiskelemaan, en kuitenkaan kadu päivääkään kirjastossa työskentelyä. Sopivan vaativaa, ihania asiakkaita, yksikään päivä ei ole samanlainen ja koko ajan oppii uutta. Jatkan tästä iloisin mielin kohti tulevaa ja odotan innolla ensi vuotta, kun saan paperit käteen ja valmistun.

Jenna Salmi, kirjastoalan harjoittelija