Kategoria(t): Yleistä

Jäähyväiset ja tervetuloa!


Olen tehnyt kirjastotyötä jo 80-luvulta lähtien, siis viime vuosisadalla! Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, sekä työkavereina että asiakkaina.

Nyt olen työpaikkani vanhin – 35 vuoden jälkeen! On ollut tosi rankkaa päässää viimeinen ”vanha” työkaveri vapaalle, sillä niin paljon poistuu tietotaitoa ja varsinkin yhteisiä muistoja hänen mukanaan työyhteisöstä.

Luopuminen on vaikeaa, mutta onneksi uusia tuulia on luvassa! Odotamme innolla, millaisia hakijoita tulee avoinna olevaan kirjastovirkailijan toimeen – toivottavasti tulossa on kirjastotyötä jo muualla tehneitä, jotta saamme kuulla kokemuksia toisesta kirjastosta. Ja toisaalta alanvaihtajilta sitä vasta tuleekin tuoreita näkemyksiä!

Uusia kokemuksia saamme kyllä nytkin, kun Lapin kirjaston sisällä on yhteistyö tiivistä. Ja se vielä tiivistyykin, kun kirjastoparit alkavat kunnolla pelittää! Luvassa on vierailuja puolin ja toisin ja muutakin kokemusten vaihtoa. Mukava, kun pääsee vaihtamaan kunnolla kasvokkain ajatuksia ja ideoita toisen kirjaston kanssa!

Näin työkaverini jäähyväisten läheisyydessä, on ollut aikaa myös miettiä, miten hirveästi työ on muuttunut tässä meidän yhteisen työhistorian aikana. Minun tullessani tänne töihin, siirryin kameralainauksesta suoraan atk-aikaan, vaikkakin sivukirjastossa ja autossa oli vielä Detroit-systeemi (kysykääpä lapsukaiset meiltä vanhoilta, mitä se tarkoittaa…) Sivukirjastoista ja kirjastoautosta on luovuttu – mutta omatoimikirjaston ja kotipalvelun ansiosta asiakkailla on paljon enemmän mahdollisuuksia käyttää kirjastoa ja kirjastopalveluja, myöskin kotoaan sähköisten aineistojen kautta!

Eli innokkaana tulevaan, uusiin työntekijöihin ja työtapoihin! Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. (Herakleitos)

Asiakaspalvelutiski 1991 joulukuu
Asiakaspalvelupiste 2021 joulukuu

Kategoria(t): Yleistä

Ajankohtaista lukemista yli puolen vuosisadan takaa: Rutto / Albert Camus


Kemijärven kansalaisopiston kirjallisuuspiiri käsitteli tiistaina 11.1. kokoontumisessa Albert Camusin ajankohtaista Rutto -teosta. Kirja on kirjoitettu v. 1947 ja se suomennettiin heti seuraavana vuonna. Suomennoksia on tarkistettu kahteen otteeseen, viimeisin 2020.

Kirja kertoo kuvitteelisen algerialaisen Oran -nimisen kaupungin, ajatumisesta ruttoepidemian valtaan. Kirjasta löytyy liiankin paljon yhtymäkohtia tämän päivän pandemian vaivaamaan maailmaan. Ensin viranomaiset vähättelevät, sitten ei haluta uskoa taudin leviävän, toiset taas hyötyvät tilanteesta ja toiset eivät usko koskean itseä ollenkaan.

Kirjassa seurataan muutaman yksilön elämää; lääkäri Rieux uupuu taisteluusa ruttoa vastaan, lehtimies Rambert halusi paeta pois kaupungista ”Enhän minä edes asu täällä”. Muitakin kohtaloita selvitellään perusteellisemmin, mutta kirja kuvaa paremminkin sitä, miten yhteisö suhtautuu täydelliseen eristämiseen.

Kirjasta voi lukea liiankin tuttuja asioita ””..rutto oli tosiassa kietonut verkkoonsa kaiken. Ei ollut enää yksilöllisiä kohtaloita, olimme kaikki samaa joukkoa…”. Nytkään kukaan meistä ei voi kuvitella olevansa täysin suojassa, yksilönä. Ollaan huolissaan omasta toimeentulosta, enemmän kuin terveydestä – matkailun pelätään kärsivän…

Kirjan on sanottu kuvaavan miehitettyä Ranskaa. Itselle tuli enemmän mieleen sodanaikainen Saksa joukkohautoineen ja koska pakenemisen mahdollisuutta ei ollut.

Jokatapauksessa kirja on loistavasti kirjoitettu! Olisipa ollut mukava lukea tämä joskus 4 vuotta sitten, mitenkähän sen olisi lukenut vain vertaavatta nykypäivään.

Kirjaa löytyy Lapin kirjastosta eri painoksina, tarkista saatavuus tästä.

Camus: Rutto
  • Albert Camus: Rutto
  • Ranskankielinen alkuteos La peste 1947
  • Otava, 1948
  • Suomentanut Juha Mannerkorpi 1948, tarkistettu laitos Jukka Mannerkorpi 1995