Yhteys kaikkiin maailman tarinoihin

Tunnen monia, joille kirjasto on ollut lapsuudesta lähtien merkittävä paikka. Minullekin kirjasto on aina tuntunut turvalliselta tilalta. Kirjojen läsnäolo rauhoittaa.

Rakastan tunnetta, jolloin tulen kirjastoon aamulla ensimmäisenä tai lähden illalla viimeisenä ja saan viipyä hetken yksikseni hämärässä, kirjojen keskellä. Olen pitänyt kirjaston luomaa turvallisuudentunnetta jokseenkin henkilökohtaisena asiana – kunnes kuulin professori Juha Siltalan esityksen eräässä kirjastoaiheisessa seminaarissa.

Siltala puhui symboleista: symbolien ympäröimä ihminen on kuin suojaavan kalvon sisällä. Hän sanoi, että jonkin tutkimuksen mukaan korona-aikaan kirjasto- ja kirjahyllykuvia olisi ladattu netistä yhtä paljon kuin söpöjä kuvia kissoista. Kirjoilla on, kaikkien muiden ansioidensa lisäksi, suuri symboliarvo.

Kirjasto on siis suojaava tila. Kirjahyllyittäin turvan symboleja luo rauhallisen, suojaavan kentän. Kirjasto on kaoottisen maailman keskelle sijoitettu turvasatama.

Siltala on puhunut ja kirjoittanut mm. kiireen, vauhdin kiihtymisen ja meritokratian mukanaan tuomista yhteiskunnallisista ongelmista. Jatkuvan kasvun vaatimus ja muun muassa kasvuyrittäjyyteen liitettävä ”hyvä pöhinä” luovat rauhattomuutta ja keskittymättömyyttä.

On tärkeää, että maailmassa on edelleen paikkoja ja hetkiä, joita lineaarisen kasvun vaatimus ei kosketa. Siltalan mukaan olisi suotavaa, ettei ”hyvän pöhinän” tarvitsisi yltää kirjastoon. Yhteys tarinoihin ja tietoon, eri vuosisadoilla kirjoitettuihin teksteihin, tutkimuksiin ja kuvauksiin menneestä elämästä tai erilaisista elämäntavoista ja ajatuksista… voi asettaa meidät hyvin laajoihin mittasuhteisiin.

Kirjaston on uudistuttava ja lunastettava paikkansa modernissa maailmassa, jossa lukeminen on aina vain harvinaisempaa. Mutta Siltalan tapaan minäkään en usko, että muutos tapahtuu pöhinän ehdoilla. Kunnan ylläpitämän julkisen tilan funktiota ei välttämättä voi mitata luvuilla, vaan ihan toisenlaisilla laadun mittareilla. ”Yhteys kaikkiin maailman tarinoihin olisi kirjastolle aivan riittävä brändi”, Siltala sanoo.

Kirjasto voi olla modernin maailman turvasatama ja tarjota suojaa niin työntekijöilleen kuin kirjastonkävijöille. Kirjaston soisi jatkossakin olevan keidas hälinän keskellä.

Teksti: Noora Mustajoki
Kuvat: CC Pixnio ja CC Pexels / Lian Tril’

Advertisement

Ensimmäinen työpäivä

Aluksi haluan sinun kuvittelevan ensimmäistä päivääsi työssä. Muistatko sen jännityksen ja ajatukset mitä silloin oli? Tunsitko sen? Missä osaa kehoa se tuntui? Mietit luultavasti kuinka sinut otetaan vastaan, kuinka paljon uutta asiaa tulee oppimisen ja kokemuksen myötä ja miten varmistat oman paikkasi työyhteisössä.

Muuta mielikuvaa niin, että olet ollut jo pitkään samassa työpaikassa. Lähdet kuukauden pituiselle lomalle.  Loman jälkeen palaat töihin. Mietit mikä on muuttunut poissaolosi aikana, mitä uusia käytäntöjä ja tehtäviä on tullut. Oppisitko ne? Saatat olla vielä lomatunnelmissa ja hieman pöllähtänyt arkeen paluusta.

Pidennä nyt mielikuvissa loma-aikaa vuoteen. Olet ehkä opiskelemassa sinulle mukavaa asiaa. Opit uusia asioita eikä sinun tarvitse huolehtia työpaikkasi asioista. Keskityt täysillä opiskeluusi. Työasiat tulevat aikanaan. Luotat siihen, että opit uudet eteen tulevat asiat vapaasi jälkeen.

Muuta kuvitelmasi sairaslomaksi. Miten mielikuva muuttuu? Poissaolosi jälkeen sinun tulee ottaa myös huomioon sairauden tuomat rajoitteet, mahdolliset muistin katoamiset ja työympäristön muuttuminen ja paljon muuta. Nyt saat aavistuksen siitä, missä tilanteessa pitkältä sairaslomalta palaava on.

Töihin palaamista helpottaa osa-aikaisuus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tehdään joko lyhennyttyä päivää tai viikkoa.  Tämä palvelee sekä työntekijää että työpaikkaa antaen myös rauhaa työntekijän toipumiselle.

Inhimillisen elämän ollessa kyseessä toipuminen ja siihen liittyvät tunteet eivät kulje näin suoraviivaisesti vaan tie paranemiseen ja työkuntoon tulemiseen on pitkä ja mutkikas. Tähän tarvitaan sekä työtovereilta että työntekijältä itseltään kärsivällisyyttä ja malttia. Liika hoppu ei ole hyvästä muttei myöskään liika odottelu tai se kuuluisa tuleen makaamaan jääminen.

Summa summarum toipuvan mielessä saattaa liikkua paljon asioita työhön paluun myötä; Mitä uutta on työpaikalle tullut? Miten minut otetaan vastaan? Miten osaan työtehtäväni? Ajatuksia tulee sekä negatiivisia että positiivisia kuten elämässä yleensäkin. Kriisi on ollut todellinen, mutta siitä selvittiin ja selvitään. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, on tämä myös uusi alku. Uuden käytäntöjen luomisen aikaa sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä. Ja tämä tuo mieleen alun kuvitelman ensimmäisestä työpäivästä. Sen jännittävän ja kihelmöivän tunteen mihin minä/sinä pystyykään.

Ensimmäisen työpäivän tunteen voi palauttaa mieleensä milloin vain ja elää sen mukaisesti. Mielestäni on onnekasta, että mieli pystyy kuvittelemaan ja elämään sen mukaisesti (tietenkään työtehtävien osaamista unohtamatta!). Onnekasta on myöskin se, että tuon ensimmäisen päivän voi konkreettisesti elää uudelleen, kriisinkin jälkeen, muuttuneena.

Sari Hakko