Jokaisesta kirjastosta löytyy oma ”Mervi”. Hän on kirjaston henkilökunnan konkari, joka tuntee ja tietää kirjaston aineiston läpikotaisin. Sellaista kirjaa ei olekaan, mitä hän ei tietäisi. Ja asiakkaan epämääräisimmästäkin vihjeestä Mervi tietää mitä kirjaa asiakas etsii, ja hakee asiakkaan toivoman kirjan. Ei siis ihme, että asiakaspalvelussa saatetaan kysyä ”Onko Mervi töissä?” Ellei Mervi ole töissä tyytyy asiakas useimmiten toteamaan, että palaa asiaan myöhemmin.
Meidän kirjastostamme lähti eilen yksi ”Mervi” lomalle ja sitä menoa eläkepäivien viettoon, nimittäin Mervi Markkanen. Tällaiset Mervit tuntuvat vievän mennessään kirjastosta pari seinää ja palan kattoa. Mutta pikkuhiljaa niin asiakkaat kuin kirjaston työntekijät huomaavat pärjäävänsä ihan hyvin. Vahvaa ammattitaitoa löytyy silti, vaikkakin eittämättä vuosien kokemuksen voi vain saada – noh, vuosien kokemuksella!
Itse tulin tällaisen ”Mervin” tilalle vähän reilu vuosi sitten. Inarin kunnassa on ollut kirjastoauto vuodesta 1983 lähtien ja aina viime vuoden kevääseen asti kirjastoautoa ajoi Terho Myyryläinen. Lähes neljänkymmenen vuoden mittaiseen työuraan mahtuu monenmoista, mutta ennen kaikkea meidän kunnan kirjastoautosta tuli Terhon auto. Terho ja kirjastoauto olivat siis yhtä. Ja tähän kun lisää sen asiakaspalvelutaidon ja eritoten osaamisen, oli myös asiakkailla pelkonsa Terhon eläköityessä ja luovuttaessa auton avaimet seuraajalleen. Hulluksi minäkin itseni ajattelin, kun moisia saappaita olin ryhtynyt itselleni haalimaan!
Vaan kaikki meni hyvin ja olen lunastanut paikkani Terhon seuraajana. Asiakaspalautteesta sen tietää. Mutta mikä on menestyksen salaisuus? Miten tällaiset ”Mervit” ja ”Terhot” kehittyvät, vai onko joku seppä jo syntyessään? Luulen tuntevani tämän salaisuuden tai suorastaan supervoiman itsessäni: ammattiylpeys! Ei sellainen ylpeys mikä tekee ihmisistä ylpeitä negatiivisessa mielessä. Vaan intohimo tekemäänsä työtä kohtaan, halu tehdä se aina vain paremmin ja kehittää itseään. Se ylpeys pitää sisällään myös valtavan määrän nöyryyttä.
Viime syksynä pääsin osallistumaan valtakunnallisille kirjastoautopäiville Kouvolassa. Meidän kirjastoautommekin oli paikalla, valittiinhan se viime vuoden parhaaksi kirjastoksi. Ja totta kai myös Terho oli mukana, vuoden 2022 kirjastoammattilainen, vaikka eläkepäivät olivat hänellä ihan nurkan takana ja muuten mies oli jo ollut lomalla. Itse asiassa ensimmäinen eläkepäivä Terholla oli heti tapahtuman jälkeen, mutta mitäpä työlleen omistautunut ihminen tekikään silloin: oli opastamassa seuraajaansa koritehtaan saloihin, sillä autollemme oli varattu pieni huoltoaika ”koti-tehtaalle”. No entäpä sitten Mervi? Mervin viimeinen työpäivä oli aamuvuoro ja jo illalla Mervi oli kuitenkin jälleen kirjastolla osallistumassa kirjan julkistustilaisuuteen, asiakkaan roolissa toki. Sellaisia ne Mervit ja Terhot ovat!
Haluan omistaa tämän blogi-kirjoituksen kaikille ”Merveille” ja ”Terhoille”. Tiedän heitä olleen – ja yhä olevan – muissakin kirjastoissa. Ja etenkin kaikille kypsymässä oleville tulevaisuuden ”Merveille” ja ”Terhoille”. Aiempia blogi-kirjoituksia lukiessa on helppo huomata, kuinka paljon meillä on kirjastoissamme ammatistaan ja työstään ylpeitä tyyppejä. Ollaan rauhassa ylpeitä, kyllä siihen on syytäkin.
Ja pieni kirjoittajan huomautus loppuun terveisten kera: Kirjastoautojen kuljettajat jos ketkä ovat työstään ylpeitä! Terkut siis kaikille liikkuvan kirjaston kuskeille.
Kati Vuoriaro, Inarin kirjastoauton kuljettaja-virkailija
Kirjava kirjasto 