Pedar Jalvi (1888–1916)


Suomen ensimmäisen saamelaiskirjailija Pedar Jalvin kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolla voi tutustua Pedar Jalvin elämään ja tuotantoon roll up – näyttelyn muodossa, joka on esillä 6.6.–23.7.2016. Lapponica salissa järjestetään myös Jalvi-aiheinen luento perjantaina 1.7., jonka pitää professori Vuokko Hirvonen.

Pedar Jalvi, syntymänimeltään Piera Klemetinpoika Helander, syntyi Tenon Yläkönkäällä Utsjoella 10.4.1888. Jalvi kävi kansakoulun Outakoskella, josta hän valmistui 13-vuotiaana vuonna 1901. 23-vuotiaana Jalvi pääsi opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin entisen opettajansa raha-avustuksen turvin.

Opettajaseminaarissa Jalvi innostui suullisen kansanperinteen keruusta. Hän teki yhteensä kolme keruumatkaa vuosina 1912–1914, joista kaksi jälkimmäistä sijoittuivat saamelaisalueelle. Jalvi oli ensimmäinen saamelainen, joka kokosi kansanperinnemateriaalia Suomen saamelaisalueelta. Vuosien 1913-1914 keruumatkojen materiaali ilmestyi vuonna 1966 Samuli Aikion toimittamana kaksikielisenä kirjana Sabmelažžai moaidnasak ja muihtalusak / Lappalaisten satuja ja tarinoita.

Vaikka Pedar Jalvi ehti julkaista vain yhden kaunokirjallisen teoksen ennen kuolemaansa, hänen merkityksensä saamelaiselle kirjallisuudelle on kiistaton. Pohjoissaameksi kirjoitettu teos Muottaĉalmit (Lumihiutaleita) ilmestyi omakustanteena vuonna 1915. Teos sisältää viisi runoa ja seitsemän lyhyttä kertomusta.

Kokoelman nimikkorunossa kuvaillaan kuinka lumihiutaleet keväällä sulavat vesipisaroiksi, pisaroista kertyy puroja ja purot vuorostaan yhtyvät mereen virtaavaksi vuolaaksi joeksi. Runon on tulkittu kuvaavan symbolisesti saamelaisten kansallisesta yhtenäisyydestä muodostuvaa voimaa. Teos julkaistiin aikana, jolloin saamelaisten tietoisuus kansallisesta yhtenäisyydestä ja omasta erillisestä kulttuurista oli heräämässä.

” Kevätpäivän lämpimässä
sulavat pienet hiutaleet
kuultaviksi pisaroiksi.
Pisaroista kertyy pian
puro, joki, järvi, meri
– ­niiden voima onkin suuri. ”

 Pedar Jalvin suunnitelmissa oli lapinkielisen aapisen kokoaminen, mutta varhainen kuolema esti hankkeen toteutumisen. Jalvin ura päättyi lyhyeen, sillä hän kuoli nuorena tuberkuloosiin Inarin sairaalassa ollessaan matkalla pohjoiseen kotiseudulleen Utsjoelle.

Kiertävä Roll up – näyttely Lappi-osastolla.

 

Riina Mattila, Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto

Mainokset

Tarinoita Sibeliuksesta


sanasinfonia: novelleja sibeliuksestaSanasinfonia: novelleja Sibeliuksesta
(Karisto, 2015)

Sauna, sisu ja Sibelius. Näistä Suomi tunnetaan maailmalla. Saunalla ja sisulla ei syntymäpäivää ole, mutta Jean Sibeliuksen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi kunnioitettavat 150 vuotta. Juhlavuoteen mahtuu niin musiikkifestivaaleja kuin –kilpailuja, ja on joukkoon livahtanut Sibelius-aiheinen novellikokoelmakin.

Kyseisen kirjan ovat ideoineet Marika Riikonen ja Päivi Haanpää, sisältöä puolestaan tuottaneet kahdeksan kuuluisaa  kirjailijanimeä.  Kahdeksan erilaista kirjailijaa, kahdeksan hyvin erilaista novellia. Kaikissa kuitenkin kulkee punaisena lankana Sibelius.

Osa novelleista kertoo säveltäjämestarista itsestään. Yhtäällä hän tuskailee harvenevan hiuskuontalonsa kanssa, toisaalla taas näkee muttei ymmärrä vaimoaan Ainoa. Emmi Itärannan novellissa liikutaan kokonaan toisessa maailmassa, jossa Sibelius seuraa Väinämöisen jalanjälkiä maagisen kanteleen soittajana, tuonelan porttien vartijana. Osa novelleista puolestaan kuvaa suomalaisten suhdetta Sibeliukseen. Vanhan naisen omatuntoa painaa 70 vuotta sitten varastettu kuva, ja vanha mies rakentaa Tuonelan joutsenen rakkaansa viimeistä matkaa siivittämään. Anneli Kanto puolestaan kertoo Sibeliuksesta Toivo Kuulan kuoleman kautta.

Monipuolisen antologian lopussa jokainen kirjailija avaa hieman omaa suhdettaan Sibeliukseen.

Lisää luettavaa kansallissäveltäjästämme:

Ainola: Jean ja Aino Sibeliuksen koti

Jean Sibelius kodissaan

Lehmusoksa, Risto: Jean Sibeliuksen pöydässä

Sibelius, Aino: Syysilta: Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa 1905–1931

Sibelius, Aino: Tulen synty: Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa 1892–1904

Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria: Jean Sibelius aikalaisten silmin

Tawaststjerna, Erik: Sibelius

Joonaksen jouluihme


joonaksenjouluihmeSusan Wojciechowski & P. J. Lynch: Joonaksen jouluihme (Kirjatoimi, 1998)

Joonas Syrjänen on kiistämättä kylän paras puuseppä. Hän on myös juro ja äkäinen mies, joka on saanut osuvan jos kohta epäkohteliaan lisänimen herra Synkkänen. Kukaan ei tiedä miksi Joonas on aina niin pahalla tuulella, saati sitten sitä, että aikoinaan hänkin oli mukava ja naurava mies. Miksi Joonas tiuskii kaikille ja mikä sai hänet muuttumaan niin paljon?

Salaisuus alkaa paljastua erään joulun aikaan kun leskirouva Hanna Hansson ja hänen pieni poikansa Tuomas uskaltavat koputtaa Joonaksen oveen. Heillä on töitä taitavalle puusepälle: Tuomakselle niin rakas jouluseimi pitäisi rakentaa uudelleen. Vastahakoinen Joonas tarttuu toimeen ja tulee tahtomattaankin paljastaneeksi asioita menneisyydestään. Suuresta surusta toipuminen alkaa pienin askelin. Hanna ja Tuomas tuovat viimeinkin valoa ja jouluiloa katkeran miehen yksinäiseen elämään.

Susan Wojciechowkskin kirjoittama Joonaksen jouluihme on kaunis ja tunteisiin vetoava joulutarina, joka sopii kaikenikäisille lukijoille. Tarinan on kuvittanut P. J. Lynch, joka sai arvostetun Kate Greenaway-mitalin taidokkaasta, vanhanaikaista tunnelmaa huokuvasta kuvituksesta.